|
|
 |
Paatenen murre
Olga Iljinitšina Tukatševa, s. 1901 Paatenen Suvipäässä. Nauhoitettu 11.9.1972. SKNA 10088.
|
 |
|
Eteläkarjala eli etelämurre
näyte 1, Paatenen murre
No, a heän [talon rakentaja] kui t'ähä tuli, vahna talo t'äm oli, ni heän sroji t'ämän talon, ni t'ämä talo on srojittu katšo vai kuin! T'ämän talon srojijoa nyt eul ni moalla! No, kaks oli heilä heboista. Ne hebozed veittii t'ämän talon nuo järiet parret, kolmatta virštoa tulou libo kolme. Parret tuodii hebozella talvella, regilöillä. Oli järiet, oli pit'ät, hebone vedi. Ei käydy vedee, šen t'ähen viikon eläu. Leikattii, mettšä valittii i veittii hebozella i šroazu srojittii, katettii. Ni vot i eläu, toine šanou: loittole matkoau. Ni kun olis katos toizen puolen ollun, nin dai mie olizin viel äijeä kaunehembi. |
|
|
(nykysuomeksi muutettuna)
No, hän kun tähän tuli, vanha talo tämä oli, niin hän rakensi tämän talon, niin tämä talo on rakennettu katso vain kuinka [hyvin]! Tämän talon rakentajaa nyt ei ole maan päällä! No, kaks oli heillä hevosta. Ne hevoset vetivät tämän talon nuo paksut hirret, kolmatta virstaa tulee tai kolme. Hirret tuotiin hevosella talvella, reillä. Oli paksut, oli pitkät, hevonen veti. Eivät kastuneet, sen tähden pysyy kauan kunnossa. Kaadettiin, puut valittiin ja vedettiin hevosella ja heti salvettiin, katettiin. Niin on hyvä, joku sanoo: kauan säilyy hyvänä. Niin kun olisi katos toisella puolella ollut, niin minä [ts. talo] olisin vielä paljoa kauniimpi.
|
|
|
|
