|
|
 |
Paanajärven murre
Nikolai Vasiljevits Paulov, s. 1897 Paanajärven Kuren kylässä. Nauhoitettu 16.7.1968. SKNA 7569.
|
 |
|
Vienankarjala eli vienalaismurre
näyte 2, Paanajärven murre
Mie katšon, onko tuo hirvi vai onko tuo kontie, ku matko. Vielä hieno männikkö semmoine oli. A siih oli voa- val'oššikka koatun se siih puu. Tavai istun sem puun toa venyttäyvyn. A heän tulou niinku poikkipolvelta miun, miusta kylittši matkou. No mie d'o, miula tukat piähä noštetah, mitä tuon kera roatah, ei ole ku kaks pul'kkapaukkuoki, kuulapaukku ni, ne loput-, ne ha-, näm-, dorokpanokšet. Tuli kohtah, nu mi tullou, tämä nyt pitäy liivie, ku otin ku paukkasin häntä siihe. Hän kur rängeyty ni ku savus kerosta ni ku mistä niistä trubasta tol'kko, jo rängähti ja mänömäh. Mäni metrie viiskymmendä. Mie d'älgeh läksin hiivomah, ei näe katso, mygeldy niim päin. Ja sit mänen d' älgeh, ka heän ei liiku d'o. Mie toizen kerran häneh toisen laukauksen ammun ja sit mänen hänen ka katson, jott eikö se vielä liiku. Ei enämbi liiku. |
|
|
(nykysuomeksi muutettuna)
Minä katson, onko tuo hirvi vai onko tuo karhu, kun matkasi. Vielä hieno männikkö semmoinen oli. Mutta siihen oli puunrunko kaatunut se siihen puu. No istun sen puun taakse [ja] heittäydyn pitkälleni. Mutta se tulee niin kuin suoraan sivusta, minun ohi matkaa. No minä jo, minulla hiukset nousevat pystyyn, mitä sille tehdä, ei ole kuin kaksi paukkupanosta, kuulapaukku niin, ne loput mukana olevat panokset. Tuli paikalle, no mikä tulee, tämä nyt pitää laukaista, kun otin kun pamautin sitä siihen. Se kun rupesi karjumaan niin kuin savusi kurkusta niin kuin mistä niistä savupiipusta konsanaan, jo karjaisi ja [lähti] menemään. Meni viitisenkymmentä metriä. Minä perään läksin hiipimään, ei näe katso, kupsahti niin päin. Ja sitten menen perään, no se ei liiku enää. Minä toisen kerran siihen toisen laukauksen ammun ja sitten menen sen [luokse] ja katson, että liikkuuko se vielä. Ei enää liiku.
|
|
|
|
