 |
 |
|||||||||||||
| Karjalainen siirtoväki Karjalaisesta siirtoväestä lähes 55 % oli oikeutettuja saamaan maata vuonna 1945 säädetyn maanhankintalain perusteella. Sijoitussuunnitelman mukaisesti karjalaisen siirtoväen asuttamisessa pyrittiin ottamaan huomioon aiemmat luonnonmaantieteelliset, taloudelliset, yhteisölliset ja uskonnolliset olosuhteet. Karjalainen siirtoväki asutettiin Oulu - Kajaani linjan eteläpuolisille suomenkielisille alueille. |
|||||||||||||
 |
|||||||||||||
|
|||||||||||||
 Syksyllä 1939 mahdolliseen sodanuhkaan varauduttiin Suomessa linnoittamalla erityisesti Karjalankannasta. Sodan syttymiseen ei juurikaan uskottu, kunnes tilanne muuttui marraskuun viimeisenä päivänä 1939 puna-armeijan joukkojen hyökätessä rajan yli. Rajaseudun väestö aina Kannakselta Petsamoon pakeni välittömästi kodeistaan, tosin osa heistä jäi mottiin rintamalinjojen taakse. Vangiksi jääneet suomalaiset palautettiin kotimaahansa touko-kesäkuun vaihteessa 1940. Sataviisi päivää kestäneiden taistelujen jälkeen tulitus lakkasi rintamilla 13. maaliskuuta 1940 klo 11. Rauhansopimuksen mukaan Suomi luovutti alueita Sallan ja Kuusamon pitäjistä sekä Laatokan Karjalan että Karjalankannaksen. Alueluovutusten lisäksi Suomi vuokrasi Neuvostoliitolle Hangon kaupungin, Bromarvin, Tammisaaren maalaiskunnan ja osittain Tenholan. Menetetystä Laatokan Karjalasta ja Karjalankannaksesta alettiin käyttää nimitystä “luovutettu Karjala”. |
|||||||||||||
|
Evakkotien alku Alueiden tyhjentäminen alkoi välittömästi. Suomalaisten joukkojen oli poistuttava luovutetusta Karjalasta maaliskuun 26. päivään klo 20. mennessä. Talvesta ja lyhyestä evakuointiajasta huolimatta väestön siirto ns. kanta-Suomen puolelle sujui nopeasti. Sitä vastoin omaisuuden evakuointi ei sujunut yhtä tehokkaasti, ja ihmisten omaisuutta jäi paljon pihamaille, teiden varsille ja rautatieasemille. Keväällä 1940 hyväksytyn pika-asutuslain mukaisesti tehtiin suunnitelma maatalousväestön sijoittamisesta. Lain ripeästä käsittelystä huolimatta siirtoväen asutustoiminta käynnistyi hitaasti. Karjalaisen siirtoväen mieliala oli apea; allekirjoitettua rauhanrajaa ei haluttu hyväksyä ja Karjalaan uskottiin palattavan seuraavana keväänä tuomien kukinta-aikaan. Sota Euroopassa jatkui ja antoi toiveita luovutettujen alueiden takaisin saamiseksi. Karjalaisen siirtoväen toive paluusta kotikonnuille toteutui, kun heinäkuun 10. päivänä 1941 suomalaiset joukot ylittivät itärajan. |
|||||||||||||
 Takaisin Koti-Karjalaan Luovutetusta Karjalasta tuli itsenäisyyspäivänä 1941 virallisesti “takaisin vallattu Karjala”. Väestö palasi kotiseudulleen viranomaisten yrittäessä rajoittaa takaisinmuuttoa. Kevääseen 1944 mennessä oli Karjalaan palannut noin 65 % sotaa edeltävän ajan väestöstä ja heidän lisäkseen alueella oli sotaväkeä ja lottia. Kesäkuun 9. päivänä 1944 sota muuttui neuvostojoukkojen tehdessä suurhyökkäyksen Karjalankannakselle ja suomalaisten vetäytyessä asemistaan. Aselepo tuli voimaan 4. syyskuuta 1944. Syyskuun 19. päivänä solmitun välirauhan mukaan siviiliväestön tuli poistua alueelta parin päivän kuluessa. Lokakuun 3. päivänä Karjalankannas, Laatokan Karjala ja Raja-Karjala luovutettiin uudelleen Neuvostoliitolle. |
|||||||||||||
Siirtoväen lukumääräSiirtoväen lukumäärää laskettaessa otetaan huomioon kokonaan tai osittain luovutetuissa pitäjissä kirkonkirjojen tai siviilirekisterin mukaan läsnä ollut väestö. 31.12.1940 suoritetun väestölaskennan mukaan luovutetussa Karjalassa oli kirjoilla 406 800, osittain luovutetuissa Sallan ja Kuusamon kunnissa 5 430, Hangon vuokra-alueella 5 000 ja Porkkalassa 7 930 henkeä. Näiden lisäksi vuonna 1944 luovutetussa Petsamossa oli henkikirjoilla 5 140 henkeä. Siirtoväen yhteismääräksi saadaan näin 430 300 henkeä. Siirtoväen lukumäärää osoittavissa tilastoissa tarkastellaan alueella syntyneiden ja kokonaan luovutetuista pitäjistä kotoisin olevaa väestöä. |
|||||||||||||
|
Asutustoiminnan vuodet Karjalaisesta siirtoväestä lähes 55 % oli oikeutettuja saamaan maata vuonna 1945 säädetyn maanhankintalain perusteella. Sijoitussuunnitelman mukaisesti karjalaisen siirtoväen asuttamisessa pyrittiin ottamaan huomioon aiemmat luonnonmaantieteelliset, taloudelliset, yhteisölliset ja uskonnolliset olosuhteet. Karjalainen siirtoväki asutettiin Oulu - Kajaani linjan eteläpuolisille suomenkielisille alueille. Myöhemmin säädettiin omat lait ja asetukset kolttien sekä Kuusamon ja Sallan siirtoväen asuttamista varten. Asutustoiminta oli oman aikansa ratkaisu, jolla turvattiin sekä siirtoväen että rintamamiesten “maan nälkä”. Kaiken kaikkiaan maanhankintalain nojalla perustettiin 101 327 maatilaa. Karjalaisen siirtoväen ja rintamamiesten lisäksi maansaantiin olivat oikeutettuja mm. sotainvalidit, sotalesket ja sotaorvot. Maanhankintalain tarkoituksiin käytettiin kaikkiaan lähes 2,8 miljoonaa hehtaaria maata. Maanhankinta päättyi käytännössä 1960-luvun alussa. Suurin osa asutukseen tarvitusta maasta hankittiin jo 1940-luvulla. Siirtoväen keskittymäalueita ovat 1950-luvulta lähtien olleet Uudenmaan, Turun ja Porin, Hämeen ja Kymen läänit. Vaasan ja Kuopion läänien prosentuaaliset vähennykset johtuvat siitä, että vuonna 1960 Vaasan läänistä erotettiin Vaasan ja Keski-Suomen läänit ja vastaavasti Kuopiosta erotettiin Kuopion ja Pohjois-Karjalan läänit. Siirtoväen prosentuaalinen lisäys Uudenmaan läänissä vuonna 1960 johtuu väestönlaskennallisista syistä. Vuonna 1950 Hangon vuokra-alueelta siirtyneitä ei otettu siirtoväen tilastossa huomioon, mutta vuoden 1960 laskennassa heidän katsottiin kuuluvan siirtoväkeen. Taulukko osoittaa siirtoväen keskittyneen eteläiseen ja lounaiseen Suomeen ja siirtyneen maaseudulta kaupunkeihin ja asutustaajamiin. Tarja Raninen-Siiskonen, Joensuun museot |
|||||||||||||
|
|||||||||||||
|
Lähteet Lähteet: Alanen, Leena 1975, Laatokankarjalaiset toisen maailmansodan jälkeen. Sosiologinen tutkimus laatokankarjalaisen siirtoväen alueellisesta ja ammatillisesta uudelleensijoittumisesta sekä väestörakenteesta. Joensuun korkeakoulu Karjalan tutkimuslaitos, julkaisuja 11/ 1975. Joensuu Laitinen, Erkki (toim.) 1995, Rintamalta raivioille. Sodanjälkeinen asutustoiminta 50 vuotta. Atena Kustannus Oy Jyväskylä. Paukkunen, Leo 1989, Siirtokarjalaiset nyky-Suomessa. Jyväskylän yliopiston yhteiskuntapolitiikan laitoksen tutkimuksia; A 5. Jyväskylä. Paukkunen, Leo 1991, Aineksia karjalaisten tulevaisuuden visioon. Jyväskylän yliopiston yhteiskuntapolitiikan laitoksen työpapereita; 64. Jyväskylän yliopisto, yhteiskuntapolitiikan laitos. Jyväskylä. Paukkunen, Leo 1997, Siirtokarjalaisten sijoittuminen vuonna 1994. Aineksia tulevaisuuden visioon vuosilta 1940-1996. Jyväskylän yliopiston yhteiskuntapolitiikan laitoksen työpapereita; 100.Jyväskylän yliopisto, yhteiskuntatieteiden ja filosofian laitos. Jyväskylä. Waris, Heikki & Jyrkilä, Vieno & Raitasuo, Kyllikki & Siipi, Jouko 1952, Siirtoväen sopeutuminen. Tutkimus Suomen karjalaisen siirtoväen sosiaalisesta sopeutumisesta. Helsinki. Otava. |
|||||||||||||
|
|||||||||||||
 |
||
|