Tule sanomaan läskille päivää

Terveydenhoitaja ohjasi puntarille. Se ei ollutkaan ihan tavallinen vaaka. Kone mittasi rasvaprosentin, viskeraalisen rasvan (?), perusaineenvaihdunnan, luulihasprosentin (??), painoindeksin ja painon.

Paino on nyt 69,8kg. Kun se naitetaan pituuden 160cm kanssa, saadaan painoindeksiksi 27,3 eli lievä ylipaino.

Varsinainen täräys tuli rasvaprosentissa. En edes tiennyt, että ihmisessä voi olla rasvaa 41,8%. Sehän on melkein puolet! Hyiyök ja kauhistus.

Olen oppinut jo sen, että rasva ei kuluta energiaa, vain lihakset kuluttavat. Luulihasprosenttini on 24,6, joten näillä luvuilla ei ole ihme, että vyötärö on kuin autonrengas.

Olen luvannut olla avoin ja reilu tässä blogissa. Niinpä haluan esitellä teille pimeän puoleni. Hän on bulldog-vatsa nimeltään Rohmu. Rohmulla on aina nälkä. Kun Rohmu haistaa nopeat hiilarit, Rohmu alkaa läähättää ja kuolata. HUOM! Älä katso Rohmun kuvaa 3D-lasien läpi!

maatuskan mitoissa

 

kommentit

Voi Eve! Jotenkin sä musta nyt niin lyöt itseäsi, että mun tekee mieli alkaa puolustaa sua sulta.

Uskon itse, että ankaruudella saavuttaa huonommin tavoitteensa kuin armollisuudella. En ole ihan varma, miten ajatus toimii painonhallinnassa, mutta jotenkin painon ei pitäisi olla suoraan yhteydessä itsekunnioitukseen. Tiedän, että se on, mutta saisiko siihen mitään muutosta, sillä itsensä pettämisestä tulee pahimmat morkkikset.

Kokoaikainen itsensä morkkaaminen ei ole millekään asialle eduksi.

>Tanja To, 2012-02-16 12:08

Tanja - mä kiitän sua kommentista. On hienoa, että puolustat mua. Maatuskan mitoissa -blogissa mä annan tietoisesti suunvuoron kaikille itsessäni puhuville äänille. Niille armollisille ja kannustaville, mutta myös pilkallisille, ilkeillekin. Elämänmuutoksessa moneen kertaan epäonnistuneella on suurimpana vihollisena outo sisäinen mykkyrä, joka koostuu yksilöllisistä aineksista. Minun mykkyrässäni on epäonnistumisen pelkoa, pitkän syömishankaluuden tuomaa epäluottamusta omiin "taitoihin", syyllisyyttä, vakavan sairastumisen pelkoa, häpeää, katumusta, peilikuvan herättämää päivittäistä tyytymättömyyttä.
Mä haluan kirjoittaa näitä mustiakin mietteitä näkyviin, koska toivon, että minua symppaamalla moni kanssani samassa tilanteessa oleva tunnistaa "itseilkeilyn" myös itsessään ja herää puhumaan itselleen kauniimmin.

Meidän (länsimaisessa?) kulttuurissamme paino muuten ON yhteydessä kunnioitukseen. Pulskaksi itsensä "päästänyt" saa kuulla itsekurin puutteesta ja niin edelleen.
Jatkathan kanssani ajatustenvaihtoa, Tanja?

>Eve Mantu eli ite Maatuska To, 2012-02-16 14:43

Hei vaan, pakko kirjoittaa tsemppiviesti. Mun "ryhdistäytyminen" alkoi kuule 10 kg painavampana, prosentit oli samaa luokkaa, pituus sama. Ikääkin taitaa olla reippaasti enemmän mulla. Nyt on yli 1,5 vuotta aloituksesta ja parikymmentä kiloa läksi. Vielä muutama läskimokkura on liikaa, mutta loppuikä on aikaa niitä tiputtaa.
Parasta itserakkautta on päästä näistä vatsa ym rohmuista eroon. Kyllä se onnistuu.

>emilie Pe, 2012-02-17 11:46

Emilie! Hienoa! Millaisia hyviä muutoksia kilojenlähtö sinulle toi?

>Eve_Mantu Pe, 2012-02-17 14:34

Oikein tuntuu haikealta, että olet noin söpön otuksen - bulldoggi Rohmun laittanut noin ikävään tehtävään. : )

>Bulli rules To, 2012-02-23 13:00

Kehon muokkaus on psykologinen prosessi sisältäpäin ulos ja ulkoa sisään.
Pienin askelin ja onnistumisin haluttuun suuntaan oma itsetunto vavistuu: hei mä osaan, wau, mä tein sen!

Tunnistan nuo itseinhon ja ruoskinnan äänet. Ne henkilöityvät yleensä johonkin ihan oikeaan tyyppiin, joka aikojen alussa on latistanut innokkuuden kokeilla leikkimällä, iloiten.

Syöminen on lohtu ja turruttamista siinä missä muutkin päihtymisen asteet.
Kun alkaa tunnistaa omia aitoja tunteitaan (ilo, suru, viha, pelko) on jo hyvällä tiellä.

Luen sinun kirjoituksiasi sekä oman kokemukseni kautta vertaisena että media-alan ammattilaisena.
Kenen sanoja tai ääniä tuomitsevat äänet ovat? Kuka päässäsi puhuu?
Löytyykö menneisyydestä sellaista lohdullista aikuisen ääntä, joka voisi kannustaa sinua nimenomaan ilon kautta muutokseen?

Laita toruvat äänet ja niihin liittämäsi ihmiset kuvaannollisesti lasipurkkiin, purkin kansi kiinni ja purkki mielikuviesi harmaaseen, kylmään autotalliin ja sen perälle hyllylle.
Antaa niiden kirkua siellä :D

>Nina La, 2012-02-25 13:05

Nina - ihana ajatus tämä hyllypurkkiajatus! Mä kokeilen heti.
Kenen sanoja tai ääniä? Hyvä kysymys, vaikea vastata. Ehkä teenkin viisaammin, jos tartun siihen seuraavaan kysymykseesi, eli löytyykö menneisyydestä lohdullista aikuisen ääntä, joka voisi kannustaa ilon kautta muutokseen?
Häntä lähden etsimään mieleni pohjukoista.

Vielä, Nina: millä tavalla olet vertainen? Missä sinä olet menossa tällä oivallusten tervehtymistiellä?

>Eve Mantu eli ite Maatuska Ke, 2012-02-29 15:44

lisää kommentti

maatuskan mitoissa

Eve Mantu on maatuskan mitoissa

Repaleinen ryhdistäytymishanke alkoi, kun Eve Mantu mittasi vyötärönsä. 100 cm. Oppisikohan sitä liikkumaan ja syömään? Äläkä sinä karkkipussi huutele mitään siellä! Hys!

uusimmat

Muualla Yle.fi:ssä