Ylitin merkittävän riman, kun juoksin lauantaina aamupäivällä 5,34 kilometriä. Koko matka oli puhdasta hölkkää 125-145 sykkeellä. Ei ainuttakaan kävelyaskelta.

Elämäni ensimmäinen juostu viiskilsanen. Käsittämätön saavutus minulle.

Tällaiset minulle itselleni huikeat saavutukset ovat mielenterveydelle, itsetunnolle ja minäkuvalle tärkeitä. On ihanaa muuttua. On huikeaa luoda nahkansa, löytää itsestään sporttinen tyttö, joka menee eikä meinaa. Olin jo täysin omaksunut meinaajan identiteetin.

5 kilometrin maagisen rajan ylittäminen sujui kuin elokuvissa. Tulin juuri lenkkireittini kauneimpaan kohtaan, puusillalle, joka ylittää merenlahden. Syksy hehkui kaikkialla, aurinko kimmelsi meren pinnassa. Hymyilin korvasta korvaan, oli pakko räpsäistä puhelimella kuva.