Sisäiset demonini käyvät taistoon

19.10.2011Eve Mantu
Maatuskan mitoissa

...ja nyt tuntuu siltä, ettei mistään tule mitään.

Pulskuuden puolustajat ovat heränneet. Läskikeisarinnan henkivartiokaarti ei kaihda keinoja. Heillä on apunaan Kolme Mussuttisoturia - nuo Alexanderinleivos Du-Mässyn sankarilliset hahmot - Popkornis, Pepperonos ja Aiscreamus. Myös nuori p´Astagnan kermaisine kastikkeineen on liittynyt joukkoon.

Mitä minä pieni metrivyöräröinen nainen mahdan näille miekkasankareille?

Olin viikon lomalla. Olin kyllä ulkona, pyöräilemässä ja pitkillä sauvakävelyilläkin, mutta syöminen oli ihan hurlumheita. Meillä oli englantilainen vieras, joka kantoi kaupasta juustoa, makkaroita, kananmunia ja pekonia. Kyllä maistui kunnon aamiainen. Pitkän kaavan mukaan.

Iltaisin mässytytti. Tuliaiskarkit vedettiin parissa illassa, sitten keksittiin kantaa kaupasta lisää.

En uskalla käydä vaa´alla.

En yritä sitä sanoa, etten saisi mitään hyvää syödä. Olen päättänyt tällä kertaa, etten kiellä itseltäni kategorisesti mitään. Kaikkea saa, mutta vähän. Aikaisemmin olen aloittanut painonhallintaprojekteja paastoilla ja muilla rajuilla rytinöillä. Se oli kamalaa tuskaa. Läskikeisarinnan henkivartiokaarti istui yöt läpeensä nuotion ääressä laulamassa rivoja lauluja pepperonista ja parmesaanista. Muutaman viikon kestin sitä rallattelua, sitten annoin periksi.

Nyt yritän jotakin muuta. Mutta miten suursyömäristä tehdään maistelija?

 

kommentit

Miten suursyömäristä tehdään maistelija? Mulla tämä homma eteni jotakuinkin näin: Ensin tunnistin ne ruuat/herkut, jotka lähtee pahiten ja nopeiten käsistä. Niitä kutsutaan triggereiksi. Eli sellaiset syömishimoa laukaisevat ruokalajit. Minä ainakin pidin aivan totaalisen lakon niiden kanssa alkuun. Jollakulla näistä saattaa tulla iso lista, mulla tälle listalle tuli piparit, karkit, suklaa, jäätelö. Siis huom: ei kakut, pullat, jne...Sitten myöhemmin kun alkaa olla jo onnistumista takana ja hallinnan tunnetta, kykenee niitäkin hallitsemaan eri tavalla, eikä pitkäjänteinen laihduttaminen kaadu niihinkään.
Suursyömäristä tehdään maistelija myös tavalla, että suursyömäri laittaa kylmän viileästi kaiken syömänsä ruokapäiväkirjaan ja toteaa, että kas, siinähän meni koko päivän ja huomisenkin kalorit. kannattiko?

Suursyömärin kannattaa aina huolehtia että on kylläinen mennessään kauppaan. Suursyömäri ruokkii nälkänsä ennen kuin iso nälkä ehtii edelle. Suursyömärin pitää opetella elämään kuin diabeetikko- tiukasti ruoka-ajoista kiinni pitäen, ettei verensokeri pääse liian alas, muuten suursyömäriys iskee takavasemmalta ja ahmii kaiken minkä näkee.
Tällaisia tänään Evelle: Emäntäihimine74

>emäntäihimine74 – Ma, 2011-10-24 13:03

Aamulla pitääkin syödä paljon. Voisihan ne karkitkin syödä silloin, sen aamiaisen jälkeen nimittäin. Lounaallemenon kun pystyy siirtämään kello 12 jälkeen, ei illallakaan ole mikään kova nälkä enää. Ja taas amulla maistuu.

En minäkään aamulla näitä perinteisiä suomalaisia ruisleipä-juusto -virityksiä loputtomiin viitsi syödä. Kunnon pekoni-kananmunapaistoksia teen välillä ja eron kyllä huomaa päivän mittaan. Lounaalle ei tule tarve lähteä vielä yhdeltätoista.

>Tee – Pe, 2011-10-28 09:45

lisää kommentti

Lisää kommentti

maatuskan mitoissa

Eve Mantu on maatuskan mitoissa

Repaleinen ryhdistäytymishanke alkoi, kun Eve Mantu mittasi vyötärönsä. 100 cm. Oppisikohan sitä liikkumaan ja syömään? Äläkä sinä karkkipussi huutele mitään siellä! Hys!

Julkaise syötteitä Tilaa RSS-syöte

arkisto

uusimmat

Muualla Yle.fi:ssä