Tähän ajatukseen kanadalainen valokuvaaja Hana Pesut perustaa vekkulin ideansa. Hän pyytää tapaamiaan pariskuntia tai ystävyksiä vaihtamaan vaateparsia keskenään, ja napsaisee kohteistaan kuvat ennen ja jälkeen vaatteidenvaihdon. Samankokoisilta näyttävien parien ulkoinen olemus on harhaa, vähintään jompikumpi näyttää hullunkuriselta ”väärissä” nahoissa.

Päätimme kokeilla Janan ideaa Suomen pakkasessa. Parikseni yhytin Ylen asiaohjelmissa toimittajana työskentelevän Jaakko Karhun, joka oli minulle entuudestaan tuttu, entinen työkaveri. Ennakkoon hieman epäilytti nostaako vaatteidenvaihto sen kummempia tuntemuksia , onko nykypäivän androgyynisissä trendivirtauksissa tässä enää mitään ihmeellistä. Oma sukupolveni on myös illanvietoissaan hullutellut pukemalla kaveripiirin poikia tytöiksi tai meikkaamalla heitä. Silloin se oli hilpeää, mutta tänään homma saa vain hymähtämään.

Jaakko kainaloon ja menoksi. Näytimme omissa vaatteissamme aika samankokoisilta ja itse pelkäsin, ettei takamukseni mahtuisi Jaakon tiukkoihin farkkuihin. Helpotuksekseni toisin kävi. Miehen vaatteet olivat ylläni enemmän kuin väljät ja tyytyväisenä niputin farkut vyöllä kiinni. Jaakolle tuli ongelmia saman tien. Hän ei ollut saada trikootunikaani päälleen, hiha-aukot katosivat avaran pääntien liepeille. Hetken ähellyksen jälkeen tunika löysi paikalleen.

- Hyvä luoja, miten alaston ja perverssi olo! Jaakko huudahti, kun makkarankuoren kaula-aukko livautti esille rintakehän. Nauroimme Ulla-kuvaajan kanssa vedet silmistä valuen.

Saapikkaitteni vetoketju ei mennyt lähellekään kiinni eikä Jaakon jalka mahtunut kuin puoliksi kärjen sisään. Miehen kengät taas olivat jaloissani kuin airot.
Otimme kuvat ja yritimme poseerata toisillemme ominaiseen tyyliin. Hauskaa vaatteidenvaihto oli ja sai aikaan naurunremakan toisensa jälkeen. Mutta sen syvempiä pohdintoja ei syttynyt. Jaakko oli samaa mieltä.

- Kertaluontoisena juttuna, hetken ajaksi vaihtaminen ei tunnu mitenkään ihmeelliseltä, Jaakko Karhu pohtii. - Mutta jos pidemmäksi aikaa joutuisi vaikka kaupungille menemään näissä vaatteissa, niin kova hämmennyksen tila olisi kyllä päällä.

Kumpikaan emme saaneet asiasta identiteettikriisiä.  Eri asia olisi, jos olisimme maassa, jossa vaateasiat ovat tiukasti sukupuolisidonnaisia.  Suomessa  on niin paljon erilaisia tyylejä, asusteita ja unisex-muotia, että mikään ei hätkäytä. Päivittäin tulee vastaan mitä erilaisimmin pukeutuneita ihmisiä, eikä kaikista voi päätellä edes sukupuolta. Jotkut huutavat huomiota erikoisilla vaatekerroillaan, toiset etsivät rajojaan. Vahvasti meikatun, lävistetyn, tatuoidun ja tummaan viittaan pukeutuneen henkilön vieressä mies hameessa näyttää vain hiirulaiselta.

- Alasti oleminen olisi varmasti eri asia. Vaatteella voi keinotekoisesti peitellä vaikka mitä, kun taas alastomuus paljastaisi todellisen ulkoisen identiteetin. Mitään ei voisi muokata tai piilottaa, Jaakko miettii.

Totta. Mutta sitä me emme kokeile, vaatteidenvaihto riittää tällä erää.