Kuka sitä viinaa diilaa?

En tässä edes pyri samoihin loistaviin ilmaisuihin, joilla Parvela kuvasi teinien viikonloppu- ja juhlapyhäryypiskelyjä. Tulevien (onneksi vasta pitkän ajan päästä) murkkujen äitinä esitän vain saman kysymyksen: Kuka viinaa diilaa? Kenen mielestä on hyvä homma, että 14 - 15-vuotiaiden kuva hauskanpidosta on se, että ”oltiin kaikki kännissä”?

Oma murkkuikä nousee väistämättä esiin. Kyllä… Ruotsinlaivalla käytiin, eikä nähty kuninkaanlinnaa. Kyllä.. viikonloppubileissä juotiin omppupomppua. Kyllä… kaupungilla hortoiltiin. Kyllä… maanantaisin koulussa muisteltiin, kuka oli eniten kännissä. Teimme me muutakin: urheilimme, tapasimme kavereita ja kävimme ihan menestyksekkäästi koulua. Eikä meistä kenestäkään, ainakaan vielä, ole tullut laitapuolenkulkijaa.

Nyt omien lasten kasvua seuratessa omaa alkoholinkäyttöä tulee tarkkailtua. Tiedostava vanhempi tietää, että omalla esimerkillä on merkitystä. Kunnon vanhempi ei ota kännejä lasten nähden, ja jos juhlissa tarjoillaan alkoholia, aina yksi aikuinen on selvin päin. Mietittyä tulee kuitenkin myös, onko viikon juhlahetki se, kun perjantaina poksahtaa viinipullonkorkki auki? Onko kesäloman pääasiallinen janojuoma olut? Onko jokaisilla syntymäpäivillä kuohuviinitarjoilu itsestäänselvyys? MLL:n pääsihteeri Mirjam Kalland sanoi taannoin, että lasten läsnä ollessa ei tulisi nauttia lainkaan alkoholia, jotta heille ei muodostuisi kuvaa alkoholinhuuruisesta aikuisuudesta.

Mutta, mutta, kun se perjantai-iltainen viinilasillinen on niin houkuttava ja viikonloppuisin ruokajuomana menee sujuvasti sitten loput avatusta pullosta. Ei siis tolkutonta alkoholinkäyttöä. Oppiiko lapseni silti, että alkoholi + viikonloppu = rentoa yhdessäoloa?

Todennäköisesti hän tulee sen oppimaan. Toivottavasti hän oppii siinä sivussa, että alkoholia voi juoda vain yhden lasin kerrallaan. Toivottavasti hän oppii myös, että houkuttava aikuisuus ei ole jatkuvaa kännäämistä. Timo Parvela sanoi haastattelussa, että aikuinen voi hyvin kieltää alaikäiseltään alkoholinnauttimisen esimerkiksi vedoten lakiin tai siihen, että teini-iän rajut alkoholikokeilut jättävät jälkensä kehittyviin aivoihin – jäljet, jotka eivät ehkä koskaan korjaannu. Myös addiktiot muodostuvat helposti nuoruusiässä.

Täyskielto siis kannattaa. Kokemuksen syvällä rintaäänellä kerron, että vaikka kiellolla ei voi ehkä kokeiluja täysin estää, niin nautittuun alkoholimäärään se vaikuttaa: Koska kotiin piti yöksi mennä ja ovella oli äiti vastassa, ei ihan kaatokännissä uskaltanut avaimia rapistella. Ja sekin on jo hyvä suunta.

Perheen aika -juttu: Murrosikä testaa vanhemmuutta