perheen aika
Kuka sitä viinaa diilaa?
Kommentoi 1 Lue kommentitEn tässä edes pyri samoihin loistaviin ilmaisuihin, joilla Parvela kuvasi teinien viikonloppu- ja juhlapyhäryypiskelyjä. Tulevien (onneksi vasta pitkän ajan päästä) murkkujen äitinä esitän vain saman kysymyksen: Kuka viinaa diilaa? Kenen mielestä on hyvä homma, että 14 - 15-vuotiaiden kuva hauskanpidosta on se, että ”oltiin kaikki kännissä”?
Oma murkkuikä nousee väistämättä esiin. Kyllä… Ruotsinlaivalla käytiin, eikä nähty kuninkaanlinnaa. Kyllä.. viikonloppubileissä juotiin omppupomppua. Kyllä… kaupungilla hortoiltiin. Kyllä… maanantaisin koulussa muisteltiin, kuka oli eniten kännissä. Teimme me muutakin: urheilimme, tapasimme kavereita ja kävimme ihan menestyksekkäästi koulua. Eikä meistä kenestäkään, ainakaan vielä, ole tullut laitapuolenkulkijaa.
Nyt omien lasten kasvua seuratessa omaa alkoholinkäyttöä tulee tarkkailtua. Tiedostava vanhempi tietää, että omalla esimerkillä on merkitystä. Kunnon vanhempi ei ota kännejä lasten nähden, ja jos juhlissa tarjoillaan alkoholia, aina yksi aikuinen on selvin päin. Mietittyä tulee kuitenkin myös, onko viikon juhlahetki se, kun perjantaina poksahtaa viinipullonkorkki auki? Onko kesäloman pääasiallinen janojuoma olut? Onko jokaisilla syntymäpäivillä kuohuviinitarjoilu itsestäänselvyys? MLL:n pääsihteeri Mirjam Kalland sanoi taannoin, että lasten läsnä ollessa ei tulisi nauttia lainkaan alkoholia, jotta heille ei muodostuisi kuvaa alkoholinhuuruisesta aikuisuudesta.
Mutta, mutta, kun se perjantai-iltainen viinilasillinen on niin houkuttava ja viikonloppuisin ruokajuomana menee sujuvasti sitten loput avatusta pullosta. Ei siis tolkutonta alkoholinkäyttöä. Oppiiko lapseni silti, että alkoholi + viikonloppu = rentoa yhdessäoloa?
Todennäköisesti hän tulee sen oppimaan. Toivottavasti hän oppii siinä sivussa, että alkoholia voi juoda vain yhden lasin kerrallaan. Toivottavasti hän oppii myös, että houkuttava aikuisuus ei ole jatkuvaa kännäämistä. Timo Parvela sanoi haastattelussa, että aikuinen voi hyvin kieltää alaikäiseltään alkoholinnauttimisen esimerkiksi vedoten lakiin tai siihen, että teini-iän rajut alkoholikokeilut jättävät jälkensä kehittyviin aivoihin – jäljet, jotka eivät ehkä koskaan korjaannu. Myös addiktiot muodostuvat helposti nuoruusiässä.
Täyskielto siis kannattaa. Kokemuksen syvällä rintaäänellä kerron, että vaikka kiellolla ei voi ehkä kokeiluja täysin estää, niin nautittuun alkoholimäärään se vaikuttaa: Koska kotiin piti yöksi mennä ja ovella oli äiti vastassa, ei ihan kaatokännissä uskaltanut avaimia rapistella. Ja sekin on jo hyvä suunta.
Perheen aika -juttu: Murrosikä testaa vanhemmuutta
Kasvuni kestovaippailijana
Kommentoi 4 Lue kommentitVauvanhoito ja äitiys vaikuttivat muutenkin sen verran haastavilta hommilta, että en kaivannut mitään lisäponnistuksia. Olin myös ystäväpiirini ensimmäisiä äitejä, joten vertaistukea ja tietoa oli niukasti tarjolla.
Neuvolassa kukaan ei maininnut sanaa kestovaippa. Niistä ei kerrottu edes synnytysvalmennuksessa, josta päällimmäisenä on jäänyt mieleen, sekä minulle että lapseni isälle, miten vauvan silmät puhdistetaan vanulapulla. Taisi olla perinpohjainen ohjeistus. No, olipahan esikoisellani ainakin puhtaat silmät.
Toinen lapseni syntyi parin vuoden päästä. Aluksi käytin vanhasta muistista kertiksiä, kunnes sisareni toi minulle tuliaisiksi naapurinsa tekemän all-in-one -vaipan. Sain tartunnan saman tien.
Aloin metsästää nettikaupoista ihania kuosillisia täyttövaippoja, kunnes hoksasin villahousujen ihanuuden ja aloin hamstrata hauskoja, pehmeitä sisävaippoja merinovilliksien kanssa käytettäväksi. Värväsin neulomistaitoisia tuttavia villahousutalkoisiin ja ompelin lasten päiväunien aikaan vanhoista flanellipyjamista ja pyyhkeistä lisäimuja ja niin edelleen. Hurahdin täydellisesti. Enkä enää edes muistanut, että olisin joskus edes koskenut kertakäyttövaippaan… Kuka niitä nyt käyttäisi? Juuri herätyksen saanut onkin pahin moralisoija. Oli aihe sitten mikä tahansa.
Mikä ihme kestovaipoissa sitten hurahduttaa? Niiden käyttö lisää pyykinpesijän työtä. Jos joku väittää, että siinä muun pyykin sivussa ne voi pesaista, niin väärässä on. Kyllä meillä ainakin pyykkikone surrasi useammin ja pyykinpesua piti suunnitella sen mukaan, milloin vaippasäiliö täyttyi. Kuivatin vaipat telineessä kylpyhuoneessa tai olohuoneessa tai makuuhuoneessa. Rumpukuivainta meille ei ollut, joten pyykkiä oli välillä kaikkialla. Vaippapinot valtasivat kylpyhuoneen hoitotason.
Vierailureissuille piti muistaa aina pakata kunnon vaippasäkki mukaan, ja lisäpusseja likaisille vaipoille. Löysävatsainen poikani onnistui aina kyläreissuilla turauttamaan kunnolla, joten likapyykkiä kertyi hoitolaukun syövereihin. Kesämökkireissulle saareen, missä ei ole juoksevaa vettä eikä pesukonetta, pakkasin kuitenkin kertikset, vaikka luin kyllä monien pärjänneen kestoilla myös moisissa olosuhteissa.
Itselleni tärkeintä kestoilussa oli se, että tiesin tekeväni ”hyvän teon”. Yhden lapsen jälkeensä jättämät vaippavuoret ovat Kestovaippayhdistyksen Inka Venetvaaran mukaan henkilöauton kokoisia. Minun poikani vuori tulisi olemaan vain puolikkaan auton kokoinen. Ja puolen henkilöauton kokoinen ympäristöteko on jo aika vaikuttava.
Lisäksi tunnustan, että minusta kestovaipat ovat kauniita, persoonallisia ja hyvännäköisiä. Huomasinkin täyttäväni shoppailuhimoani ostelemalla kestovaippoja ja miettiväni, mitä vaippoja laittaisin, kun mennään ihmisten ilmoille. Kaunis vaippahan on osa vauvan tyylikästä pukeutumista. Hmm, tämä tunnustus nyt ei oikein mene yksiin ympäristöaatteen kanssa - parasta olisi olla ostamatta mitään.
Ehkäpä kasvuni tiedostavana äitinä jatkuu. Jos vielä joskus saan vauvan, aion ehdottomasti kokeilla vauvojen vessahätäviestintää. Saas nähdä hurahdanko? Pisss pisss. Sitä odotellessa voisinkin kokeilla kuukuppia. Onko kokemuksia?
kirjoittajasta
Tiina Lundberg on Yle Puheen toimittaja, lastentarhanopettaja ja kahden alle kouluikäisen äiti. Perheen aika -blogissaan hän tuulettaa ajatuksiaan samannimisen radio-ohjelman pohjalta. Mitä jäi mieleen? Entä mikä vielä mietityttää?
Tilaa RSS-syöte
kommentoiduimmat