Kuinka uskonto määrittää naiseutta?
Oululainen äidinkielenopettaja ja kolmen lapsen äiti Pauliina Rauhala julkaisi elokuussa esikoisromaaninsa Taivaslaulu (Gummerus 2013), joka kertoo vanhoillislestadiolaisen nuoren naisen henkisestä ja fyysisestä romahtamisesta lapsiperheen kuluttavuuden alla.
– Olen miettinyt tätä aihetta pitkään. Aluksi ajattelin, että uskonnollisista teemoista on vaikeaa kirjoittaa kaunokirjallisesti uskottavaa ja laadukasta tekstiä. Ajatus kuitenkin muuttui ja tunsin, että on suorastaan eettinen velvollisuuteni kuvata tätä naisen uupumusta, joka lestadiolaisessa yhteisössä on aika lailla vaiettu asia, Pauliina sanoo.
– Oman lähipiirini naiset ovat olleet selviytyjiä, mutta toisenlaisiakin tarinoita olen nähnyt pikkutytöstä alkaen. Tuntui, ettei niitä kohtaloita voi ohittaa.
Pauliina Rauhala nostaa kirjassaan esiin teeman, josta keskustellaan 13.9. Inhimillisessä tekijässä. Mitä tehdä, kun uskonto kieltää ehkäisyn, mutta voimat uupuvat ison perheen pyörittämisessä? Nykynaisen asemasta liikkeessä studiossa keskustelevat myös Oulun seurakuntayhtymän tiedottaja Rebekka Naatus sekä pastori ja tutkija Meri-Anna Hintsala.
Pauliinaa, Rebekkaa ja Meri-Annaa yhdistää lapsuus ja nuoruus vanhoillislestadiolaisessa yhteisössä. Heitä yhdistää myös se, että vaikka liikkeen edustama hengellisyys on merkinnyt rakasta kasvuympäristöä, he eivät ole halunneet aikuisiällä toteuttaa yhteisön ihannetta suurperheen äidin roolista.
Kukaan naisista ei myöskään ole enää nykyään aktiivinen liikkeen piirissä. He kokevat kuitenkin, että on tärkeää, että naisen roolista vanhoillislestadiolaisuudessa puhutaan avoimesti - koskettavathan liikkeen vaatimukset nimenomaan naista ja naisen kehoa.
Aiheesta lisää Olotilassa: Kuinka uskontosi määrittää sinua? Alle kolmikymppiset Ida Ilola ja Outi Niiranen kertovat uskonnon merkityksestä elämässään ennen ja nyt.
Inhimillisen tekijän syksyn toinen jakso Meilläkin on ääni 13. syyskuuta Yle TV1 klo 22.00 ja 15.9. klo 17.10. Toimittajana Sari Valto.
kommentit
Feministit taas äänessä puhumassa "totuuksia".
Mahtavia naisia! Tervetuloa elämään! Äärimmäisyyden ikeen alta pois.
Tämän keskustelun parempi otsikko olisi: Kun feministi määrittää uskontoa - lestadiolaisten äitiyteen kohdistuvat ennakkoasenteet (mediassa) ovat vaiettu asia jne.
Olen lestadiolainen ammattiauttaja (mies) ja tiedän kuinka paljon lestadiolaisäidit kokevat pahaa oloa siitä, että he eivät itse saa määrittää omaa suhdetta uskontoon ja äitiyteen, vaan se tehdään feministimedian toimesta heidän ulkopuoleltaan. Valtamedia mitätöi systemaattisesti heidän oman tahtonsa ja vakaumuksensa asiassa.
He kokevat tämän (henkisen väkivallan) erittäin raskaasti ja se on tietenkin pois heidän jaksamisestaan perheen äiteinä ja lasten kasvattajina.
YLE, joskus voisitte miettiä muitakin vaihtoehtoja ohjelmiinne. Rebekka Naatus, Hintsala ja monet muut ollaan jo moneen kertaan kuultu ja nähty. Tylsää!
Olen lestadiolainen, ja joskus ollut hyvinkin väsynyt niin kuin valtaväestön äidit. Minulle ja monelle muulle väsymys ei ole tabu. Sehän olisi suorastaan kummallista jos suurperheen äiti ei olisi väsynnyt. Ei me sentään mitään henkipattoja olla. Tuntuu, että nämä naiset itse ovat pitäneet asiaa tabuna ja kuvittelevat, että se on muidenkin tapa ja jotenkin uskonnon sanelemaa.
Ei kysymys ole siitä, etteikö yhdenkin lapsen äiti saisi avoimesti olla väsynyt vaan siitä, haluaako Jumala todella, että naisparat nääntyvät jättimäisen laumansa alle. Ei varmasti halua. Maailman väestö lisääntyy nyt jo hurjaa vauhtia, niin on se nyt lestadiolaisilta aivan täysin väärin ymmärretty, että juuri heidän lisääntymisensä on niin tärkeää, että äidin kohtuuton uupuminen pitää vain hyväksyä. Jotkut ehkä nauttivat suuresta perheestään, mutta kai senkin voi sanoa ääneen, että kaikki eivät nauti eivätkä jaksa, ja sehän ei sitten niille lapsillekaan tiedä hyvää.
Jos kolmen lapsen äitikin on väsynyt, niin kyllä sen täytyy olla kolmentoista kanssa aivan *vetillistä. Kyllä pistää vihaksi, että miehet siellä pelottelevat naisparat synnillä ja panevat täyttä häkää mukulaa alulle kun ei itse tarvitse kuluttaa raskauksilla omaa kroppaansa. Ja sitten vielä kehdataan sanoa, että kyllä Jumala antaa uuden äidin, jos vanha kuolee taakkansa alle. Jos tuollaiset miehet rakastaisivat vaimojaan, he joko pistäisivät itse omat piuhansa vaivihkaa poikki muutaman lapsen jälkeen tai siirtyisivät sitten sooloseksiin vaimoparkaa säästääkseen. Mutta kun uskonnot ja koko maailma ovat miesten rakentamat ja omat himot tuntuvat olevan siunattuja par excellence.
Tämän keskustelun parempi otsikko olisi: Kun feministi määrittää uskontoa - Lestadiolaisten äitiyteen kohdistuvat ennakkoasenteet ovat (mediassa) vaiettu asia jne.
Olen lestadiolainen ammattiauttaja (mies) ja tiedän kuinka paljon lestadiolaisäidit kokevat pahaa oloa siitä, että he eivät itse saa määrittää omaa suhdetta uskontoon ja äitiyteen, vaan se tehdään feministimedian toimesta heidän ulkopuoleltaan. Valtamedia mitätöi systemaattisesti heidän oman tahtonsa ja vakaumuksensa asiassa.
He kokevat tämän (henkisen väkivallan) erittäin raskaasti ja se on tietenkin pois heidän jaksamisestaan perheen äiteinä ja lasten kasvattajina.
Kukaan ei ole koskaan mihinkään pakottanut. Miehet eivät keksi naisille sääntöjä. Uskotaan vaan niinkuin on ennenkin uskottu ja halutaan elää niinkuin uskotaan. Kymmenen lapsen äitinä arvostan äitiyttä ja toivoisin että äitiyttä arvostettaisiin yhteiskunnassamme enemmän. Yhteisössämme myös äidin terveys on tärkeää. Kaikkea elämää tulee suojella. Kyllä lääkärit osaa sanoa, milloin raskaus on äidille vaaraksi, ja näitä ohjeita minun ystäväpiirissä ainakin kuunnellaan.
En tiedä, mistä noin negatiiviset käsitykset kumpuavat. Halutaanko sensaatiota, että kirja myy paremmin?
samaa mieltä edellisen kanssa... ihmettelen yleistä "totuutta" siitä, miten lestadiolaisperheissä/yhteisöissä miehet pakottavat naiset siihen ja tuohon. valitettavaa ja surullista, jos joissakin perheissä näin on, ja he tarvitsevat tukea ja apua... mutta eiköhän näitä epätasa-arvoisia parisuhteita löydy vähintään samassa suhteessa valtaväestöstäkin - tai mistä tahansa muustakin yhteisöstä. ja, tottakai isojen ja pienten perheiden äidit voivat olla uupuneita, ja väsyneitä - omassa tuttava- ja ystäväpiirissäni tästä kuitenkin puhutaan paljon, ja kannustetaan hakemaan apua, jos omassa elämässä tuntuu, ettei selviä. toivoisi, että kaikilla olisi näin, mutta ilmeisesti esim. Rauhala ei ole kokenut avoimuutta, jos on sitä mieltä, että ko.aiheet ovat tabuja. Isoissa perheissä/lapsiperheissä yleensä on omat ongelmansa ja haasteensa, mutta eiköhän niin ole alkoholistiperheissä, yksinhuoltajaperheissä, perheissä, joissa on väkivaltaa jne... jotenkin tämä lestadiolaisperheiden "kurjuus" on vaan niin mediaseksikäs asia, että nuo monet muut (isommatkin?) ongelmat tuntuvat jäävän hieman varjoon (ja tabuiksi) mediassa... toivoisi niistäkin keskustelua - voisimme pelastaa ja turvata muillekin kuin lestadiolaislapsille parempaa lapsuutta...;)
Yksilöitä on perheet sisällä yhteisön sisällä.
Mutta mitäänhän elämässä ei voi etukäteen tietää.
Mediakeskustelu ei sinällään auta.
Olen lestadiolainen suurperheen äiti, omasta vapaasta tahdostani. Olen kokenut kipua, väsymystä ja vaivaa,kuten me kaikki ihmiset koemme, mutta päällimäisenä olen tuntenut elämisen iloa. En ole kokenut, että väsymyksestä puhuminen olisi yhteisössämme tabu- pikemminkin matkaystävien tuki on ollut vahvistavaa. Uuden elämän ihmeen äärellä olemme miheni kanssa tunteneet itsemme yhtä pieniksi kuin vastasyntynyt,olemme itkeneet ilosta emmekä surusta. Eniten voimia vie negatiivinen leimaaminen,jota joudumme paljon sietämään. Välillä kaipaisi jotain positiivista!
Neuvoisin teitä "UUDEN LAHKON PERUSTAJAT KATSOMAAN peiliin" Se on totuuden mukainen kasvojenne paljastaja.
Jos Teillä olisi SISÄINEN RAUHA, Niin ei Teidän tarvitsisi riepotetta toisia. NYT TE VAIN PURATTE SISÄISTÄ RAUHATTOMUUTTANNE RIEPOTTAMALLA MUITA. KEHOTTOTTAISIN TEITÄ POISLÄHTENEITÄ, JOTKA NYT HYÖKKÄÄTTE RIEPOTTAMAAN MEITÄ "ENTISESSÄ PYSYVIÄ" AJATUKSEN KANSSA TUTUSTUMAAN JEESUKSEN NEUVOON.
Niin Jeesus kääntyi heihin ja sanoi: "Jerusalemin tyttäret, älkää minua (MEITÄ) itkekö, vaan itkekää itseänne ja lapsianne. (Luuk.23:28)
Ole vanh.lestadiolainen, vähän alle 60-vuotias suurperheen äiti.Miten onnellisia mieheni kanssa olemmekaan noista lapsistamme ja heidän perheistään!Lapsillamme on erittäin lämpimät välit keskenään ja meidän kamssa.Yksi lapsista ei ole enää lestadiolainen, mutta suhde meihin ja sisaruksiin on edelleen läheinen ja lämmin.Rehellisesti sanoen juuri perheeni,uskon tuoman ilon ja turvan lisäksi,on ollut elämäni kantava voima! Olen sitä mieltä, että uupumusta tuntee lähes jokainen ihminen jossain elämänsä vaiheessa esim. lastenkasvatuksen, lapsettomuuden,sairauden,työttömyyden,masennuksen,huonon parisuhteen,alkoholiongelmien tms. paineen alla. Onneksi ongelmiin on mahdollista hakea apua,jos halua on.Meille mieheni kanssa lapsen syntymä on ollut joka kerta yhtä ainutlaatuinen ja uskomattoman onnellinen tapahtuma!
Entisenä virkanaisena ja isohkon perheen äitinä, ei lestadiolaisena, samastun helposti suurperheen tuomiin haasteisiin. Minulla on vain ollut vapaus tehdä monia asioita, jotka lestadioaisille ovat syntiä.
Olen käynyt tanssiravintoloissa, teatterissa, meillä on televisio, josta olemme antaneet lasten katsoa melkein kaikkea, elokuvia tietysti aina. Olen saanut ostella vaatteita, meikkejä laittaa punaiset lakat kynsiin ja värjätä tukkani aina kun on ollut rahaa niihin ylellisyyksiin. Meillä on soitettu kitaraa ja pianoa ja kuunneltu rokkia ja viihdemusiikkia.
Lapsemme ovat saaneet osallistua urheilujoukkueiden kautta kilpailemiseen ja matkustaa pelimatkoilla Euroopassa ja Pohjois-Amerikassakin. Pokeriakin meillä on pelattu! Olemme olleet mukana yhdistystoiminnassa ja luottamustehtävissä. Koulussa lapsemme ovat saaneet käydä kaikissa teatteriesityksissä ja konserteissa.
Alkoholin käyttö on ollut sallittua, joten pieni syyllisyys on syntynyt huonosta esimerkistä. Toivottavasti jälkikasvumme osaa siihenkin suhtautua asiallisesti. Tupakanpolttoon emme ole antaneet esimerkkiä, mikä monilla lestadiolaisilla saattaa olla tapana.
Oman elämänkokemuksen perusteella näen lestadiolaisuuden hyvin merkittävänä yhteiskunnallisena vaikuttajana niin yhteisön kuin yksilönkin tasolla niin osallisille kuin uskomattomillekin. Kyllä liikkeeseen kuuluvilla on rajoittunut mahdollisuus osallistua liikkeessä kiellettyihin asioihin. Heillä on ulkopuolisen silmin nähtynä häpeän pelko omiensa silmissä. Jos vaikka ei noudatakaan omantunnon ääntä, ei ole "uskomassa".
Viehättävä yksityiskohta on ollut parissa kohtaamisessa, jossa minua on tervehditty sanoilla "Jumalan terve!" Se on tuntunut mielenkiintoiselta, mutta olen vain vastannut siihen "terve". Mainittakoon, että lapsemme suhtautuvat toisiin lestadiolaisnuoriin aikuisiin avoimesti, mutta he tietävät, että minulla on edelleen melko kriittinen suhde liikkeeseen, ja eniten sen kovan vallan käytön seurauksiin.
Itse lestadiolaisuutta tuntevana joudun toteamaan, ettei liikkeen piirissä ole tietoakaan vallankäytöstä kun sitä vertaa körttiläisten vastaavaan.
Jotenkin tulee körttikaanonin vuodatuksesta vaikutelma, tuovatko nuo suuret "vapaudet" ja "elämän rikkaudet" sittenkään sitä perimmäistä tyytyväisyyttä kun täytyy niin paljon todistella?..
Lestadiolaisillehan tuo kaikki on myös luvallista, he vain ovat ITSE valinneet monessa kohtaa toisin.
Milloinkahan tutkitaan tai uutisoidaan sitä miten "normaalit" perheenäidit viettävät iltansa ravintoloissa, miten lapset kärsivät vanhempien alkoholinkäytöstä, missä lapset notkuvat silloin kun vanhemmat viettävät iltansa muualla, miten mennään vieraiden naisten tai miesten mukaan, huorataan ja erotaan ja miten lapset kärsivät perheiden hajoamisesta?
Milloinkahan tutkitaan tai uutisoidaan sitä miten "normaalit" perheenäidit viettävät iltansa ravintoloissa, miten lapset kärsivät vanhempien alkoholinkäytöstä, missä lapset notkuvat silloin kun vanhemmat viettävät iltansa muualla, miten mennään vieraiden naisten tai miesten mukaan, huorataan ja erotaan ja miten lapset kärsivät perheiden hajoamisesta?
AAMEN! Minun äidillä on 11 lasta joilla kaikilla jo omat perheet. Nyt ovat isän kanssa kahdestaan vaikka ovat vielä alle kuusikymppisiä ja täysin terveita niin ruumiin kuin mielen puolesta. Ihmettelevät vain kuinka se aika on mennyt nopeasti. Kiitos isä ja äiti!!
Jopa on asenteellista tekstiä. Minun nähdäkseni NORMAALIT perheenäidit eivät tee mitään noista mainitsemistasi asioista. Mitä oikein tarkoitat "normaalilla"? Ei-uskovaistako? Voisitko täsmentää, jottei minun tässä tarvitse ruveta kumoamaan väitteitäsi tietämättä, mitä tarkalleen ottaen tarkoitat.
Terveisin normaali, ei-uskovainen, yhden lapsen äiti, joka ei ole koskaan tehnyt mitään noista asioista, eikä aio nytkään ruveta.
Kaikki kommentoijat ex-lestadiolaisia feministejä joilla muutama lapsi. Todellisia asiantuntijoita? Nämäkin naiset ovat aika pian vanhoja mummoja jotka kaipaavat lapsiaan ja lasten lapsiaan. Olisin kaivannut keskusteluun jotain oikeasti suuren perheen äitiä.
aiheet
linkit
uusimmat
Kajahtanut käsityönäyttely!
TEE ITE – Kajahtaneet kudelmat SM-kilpailun parhaimmistoa voi nähdä Helsingissä Annantalolla järjestettävässä näyttelyssä.
Tee itse 219
Voita ja Sokeria -reseptit siirtyvät uuteen osoitteeseen
Lauantaiaamun 15.2. Voita & Sokeria -resepti on Heidi Pakarisen runsas uunilohiateria. Aamu-tv:n reseptit löytyvät jatkossa yle.fi:n Ruoka-sivulta.
Tee itse 0
![Taiwanilaissyntyinen elokuvaohjaaja Ang Lee Oscar-palkintojen jakotilaisuudessa](../sites/olotila.yle.fi/files/imagecache/kuvallisetnostot/article-images/anglee.jpg "Taiwanilaissyntyinen elokuvaohjaaja Ang Lee Oscar-palkintojen jakotilaisuudessa Oscar-patsas kädessä. Ang Lee sai parhaan ohjaajan palkinnon elokuvasta "Piin elämä". Kuva: Yle, AP Graphics Bank")
Oscarit suorana Yle Teemalta
Yle Teema esittää Oscar®-gaalan suorana lähetyksenä Hollywoodista varhain maanantaiaamuna 3. maaliskuuta 2014. Järjestyksessään 86. Oscar®-gaala esitetään suorana yli 225 maassa.
Minä 15
Kaaso, älä kaadu häätaakan alle
Kaason tehtävä on tukea ja auttaa morsianta häätaakan alla, mutta kuka auttaisi kaasoa? Olotila kokosi vinkkilistan kaasoille.