Pohjoinen pimeä – miten kääntää se voimavaraksi?

Helmikuussa ovat päivät jo pidempiä, ja valosta saa nauttia enenevissä määrin. Arki-illat saattavat tuntua silti edelleen pimeiltä - osa aamuista sietämättömän vetämättömiltä. Kevät tuntuu olevan kaukana!

Kysyimme vinkkejä pohjoisen pimeän selätykseen kolmelta suomalaiselta.

Jenny Belitz-Henriksson, Vastaisku ankeudelle -bloggaaja

Riittävän unen ja monipuolisen liikunnan lisäksi kannattaa myös harrastaa itsetutkiskelua ja sitä kautta lisätä omaa hyvinvointiaan.

Kun oppii tuntemaan itseään paremmin eikä vain porskuta koko ajan täysillä eteenpäin, oppii tarvittaessa myös muuttamaan asenteitaan, käytös- ja ajatusmallejaan ja suhtautumaan asioihin - myös niihin vastoinkäymisiin tai muuten itselle epämieluisiin juttuihin - rennommalla otteella. 

Alkaa keskittyä hyviin asioihin ja ominaisuuksiin itsessään, ympäristössään ja muissa, jolloin huonot asiat heikentyvät automaattisesti.

Kun itse voi hyvin, ei anna enää ulkoisten asioiden, kuten vaikka kuukausien pimeyden tai toisten ihmisten käytöksen vavisuttaa omaa hyvää fiilistä. Oppii suhtautumaan asioihin enemmänkin vain asioina, jotka nyt ovat ja tapahtuvat ja tietää, että kaikki menee jossain vaiheessa ohi ja tulee jotain muuta tilalle. Jokaiseen pikku asiaan ei siis kannata tarttua ainakaan negatiivisella otteella.

En missään nimessä sano, että oman itsen tutkiskelu on helppoa työtä, se nostattaa pintaan koko tunteiden kirjon häpeästä iloon ja ahdistuksesta toivoon. Sen sanon, että se on työ, joka kuitenkin kannattaa, jos oikeasti haluaa elää parhaana versiona omasta itsestään.

Lili lambert, muusikko

Huomaan, että pimeys vaikuttaa minuun aika lailla, joten jo syksyllä alan syödä kunnon D-vitamiiniannoksen aamuisin. Hyvä annos D-vitamiinia päivittäin pitää väsymyksen loitolla.

Sytytän kynttilöitä kotona ja ihailen niitä. Yritän nauttia pienistäkin valoista ja muistutan itseäni, että aurinko ja kevät tulevat pian.

Lumi piristää! Tykkään ulkoilla paljon kun on lunta maassa.

Juho Leppiniemi, mindfulness-ohjaaja

Jos pimeämpi vuodenaika vaikuttaa itseen, voisiko sen hyväksyä, että niin on?
Saattaa itse asiassa olla todella raskasta taistella sitä vastaan.

Voisiko olla itselleen armollisempi ja hyväksyä, että ei kenties jaksakaan tehdä kaikkea mihin on tottunut? Sallisiko itselleen enemmän lepoa? Pitääkö koko ajan olla tehokas?