Lapsen vuoroasuminen eron jälkeen

17.09.2009
Lapsen vuoroasuminen eron jälkeen huolestuttaa. Kuva: Matti Ahlgren

Kysymys:

Tuntuu pahalta, kun lasten "tasanjako" näyttää lisääntyneen. Eron jälkeen vanhemmat sopivat, että lapset ovat vuoroviikoin kummankin vanhemman kotona. Missä on lapsen koti? Aikuisten näkökulmasta tämä on kätevää; ei tarvitse siirrellä rahaa, kun siirrellään lapsia! Voiko tämä olla koskaan aidosti lapsen edun mukainen järjestely?

 

Vastaus:

Avio- tai avoeron jälkeiset asumisjärjestelyt ovat muuttuneet viime vuosikymmeninä. Isien osuus on noussut satunnaisista tapaamisista ”joka toinen viikonloppu- isyyden” kautta jo melko yleiseen arkivanhemmuuden tasan jakoon vanhempien kesken. Vuoroasumisessa lapsi siirtyy kahden kodin välillä, tai lapsi asuu koko ajan samassa kodissa, johon vanhemmat siirtyvät vuorotellen. Yleisimmin vuoro kestää viikon kerrallaan, lomilla ehkä pidemmän pätkän.

Eroissa on usein vaikeinta lasten huoltajuudesta ja tapaamisista päättäminen. Yhtä ihanneratkaisua ei ole, vaan jokaisessa systeemissä on etunsa ja haittansa – niin lapselle kuin aikuisellekin. Vuoroasumiseen päätymisessä vaikuttavat aito halu pysyä lapsen elämässä ja olla edelleen läsnä oleva vanhempi, harvemmin pelkästään raha-asiat.

On hienoa, että isät uskovat tasavertaiseen kykyynsä toimia vanhempana ja lapsi voi säilyttää elävän, myös arkea sisältävän, kontaktin molempiin vanhempiinsa. Tämä edistää lapsen tasapainoista kasvua. Haittana vuoroasumisessa voi olla kuvaamasi kysymys: jos on isän koti ja äidin koti, niin missä on minun kotini? Myös jatkuva pakkaaminen ja siirtyminen ovat lapselle raskaita.
Onnistuneelle vuoroasumiselle on edellytyksiä, jotka vanhempien kannattaa varmistaa.

Arkiset asiat. Kuva: Mika Kanerva, YLE Kuvapalvelu.Vuoroasuminen ei sovi aivan pienille, alle 2-vuotiaille lapsille. Toisaalla asuvaa vanhempaa voi silloin tavata vuorokauden kerrallaan ja muutoin lyhyempiä pätkiä muutaman päivän välein. Vuoroasumiseen voidaan halutessa siirtyä asteittain lapsen kasvaessa.

Lapsen päivähoitopaikka tai koulu ei voi vaihdella, vaan vanhempien on järjestettävä asumisensa ja kuljetuksensa sopimaan lapsen arkeen. Mieluiten samat harrastuksetkin pidetään yllä kummankin vanhemman vuorolla.

Lapsen pitää saada sovitusti pitää yhteyttä molempiin vanhempiin. Erossa olon ajaksi sovitaan puhelinsoittoja tai lyhyempi tapaaminen vaikka harrastuksen merkeissä.

Lapsen tulee saada kuljettaa mukanaan hänelle tärkeitä tavaroita kotien välillä. Valokuva erossa olevasta vanhemmasta voi olla hyvä lisäturva.
Toisen kodin sääntöihin täytyy suhtautua kunnioittavasti, vaikka omassa kodissa toimitaankin eritavalla. Ihanteellista olisi, jos jotkin säännöt, kuten nukkumaanmenoaika, olisivat samat.

Toista vanhempaa, hänen uutta kumppaniaan tai muuta elämänpiiriään ei pidä mollata. Lapsen täytyy kokea vanhempien hyväksyvän toisensa ja uskaltaa puhua myös toisen kodin asioista. Muutoin lapsen elämä pirstoutuu kahtia tavalla, joka vaikeuttaa varmasti hänen kehitystään.
Vanhempien tulee pystyä asialliseen tiedonvaihtoon mieluiten lapsen kuullen. Miten on mennyt, onko koulusta tai päiväkodista tullut tiedotteita, onko lapsi terve, mitä on sovittu tulevasta? Jos vanhemmille tulee kasvokkain riitaa, voidaan käyttää viestivihkoa. Lasta ei pidä laittaa viestien kuljettajaksi. Suuria asioita varten varataan oma, aikuistenkeskinen aika, eli kesälomien pidosta ei väitellä ovenraossa.

Kotien välillä siirtyminen tulee tapahtua vanhempien saattamana ”kädestä käteen”, eikä esimerkiksi päiväkodin tai koulupäivän kautta. Jos lapsi - koululainenkin - on päivän ajan jo äidin hyvästelemä, mutta ei vielä isän kanssa moikannut, joutuu hän roikkumaan omassa varassaan kuin pallo, joka odottaa ottaako joku kopin. Tämä lisää lapsen turvattomuutta.

On luonnollista että lapsi valittaa poissaolevasta vanhemmastaan ja vaihtaa mielipiteitään sen mukaan kenen kanssa asuu. Lapsen kertomaa kannattaa kuunnella, mutta ottaa asia rauhallisesti esiin toisen vanhemman kanssa kahden kesken. Älä lähde lietsomaan epäluuloa ja huoltajuusriitaa!

Vanhemman kannattaa pohtia rauhassa tahollaan, miten itse pystyy edistämään vuoroasumisen hyötyjä ja vähentämään haittoja. On välttämätöntä, ettei lapsi joudu repeämään kahtia ”isän kodin” ja ”äidin kodin” välillä, vaan kokee aidosti asuvansa tasavertaisesti ja huolehdittuna ”kahdessa lapsen kodissa”!

 

Janna Rantala on lastenpsykiatrian erikoislääkäri ja pienen lapsen äiti. Hänellä on laaja työkokemus lasten ja perheiden ongelmista - vauvasta teini-ikäisiin. Hän on toiminut myös aikuispsykiatrina, neuvola- ja koululääkärinä sekä kouluttajana ja Yle TV2 Poinzi-lastenohjelman neuvonantajana.

kommentit

Lapsen erokriisi.

Viime aikoina on noussut keskusteluun myös lapsen erokriisi.
Uuden lastensuojelulain mukaan eroprosessissa on otettava huomioon lapsen toivomukset.

Valitettavasti "äitiautomaatti" ei ole lasten mielestä ainoa oikea vaihtoehto siitä missä ja kenenkä kanssa lapsi haluaa asua, millä paikkakunnalla, missä koulussa hän haluaa jatkaa.

Mitä lapselle merkitsee kasvuympäristö, sisarukset, isovanhemmat, ystävät kaverit?
Lasten tarpeet ja toiveet eivät valitettavasti aina toteudu.

Lainaus eräästä tapauksesta lapsen erokriisi.

Lapsen erokriisi.

Erään lapsen isä aisti, että hänen 11v. tyttärellä alkoi esiitymään merkkejä, jotka viestittivät, että lapsen kodalla kaikki ei ole OK.

Lapsi oli kirjoittanut lappusia, joissa luki “mä en kestä, jos meidän iskä ja äiskä eroaa, - mikähän mua taas vaivaa, mä olen taas oksentanut taas koko viikonlopun”.

Ehkä lappuset oli jätetty takoituksellisesti hänen pöydälleen.
Isä huolestui tyttärensä tilasta.
Eropäätöksen jälkeen lapsi totesi “tuon olen tiennyt jo kauan aikaa”.

Lapset ovat erittäin herkkiä aistimaan muutoksia kodin ilmapiirissä, mutta eivät kysele, eivätkä puhu asista, sillä lapsi jää odottamaan, “mitä tuleman pitää”.

Toisekseen lapset ja nuoret ovat “solidaarisia, eivätkä asetu jomman kumman vanhemman puolelle.
Lisäksi lapsen kaveripiirissä useiden vanhemmat olivat eronneet, jotenka hänellä oli “kosketuspintaa” erotapahtumiin ja niiden aiheuttamiin muutoksiin lasten ja nuorten elämässä.

Lapsen isä kysyi tyttäreltään, “mitä sinä haluat tulevalta elämältäsi? - Isä aisti lapsen huolestuneisuuden lappusten perustelta ja päätti nostaa “kissan pöydälle”.

Isä kirjasi lapsen toivomukset, josta isä teki yhteenvedon sosiaalitoimelle.

“Minä ***** ***** hauan, että huotajuuspäätöksessä otettaiin huomioon seuraavat toivomukseni.

Kaikki parhaat ystäväni asuvat kotikaupungissani. Muutto toiselle paikkakunnalle ja toiseen kouluun tuntuisi vaikealta.

Asumisjärjestelyt: Toivoisin, että veljeni asuisisivat kanssani. Toivoisin, että uusi asunto löytyisi läheltä kouluani, tai muuten hyvien kulkuyhteyksien päässä koulustani.
Toivoisin, että saisin asua veljieni ja isäni kanssa.”.

Tytär allekirjoitti toivomuslistan.
Isä varasi ajan sosiaalitoimesta, jossa lapsi kävi yksinään keskustelemassa sosiaalityöntekijän kanssa.

Lisäksi isä varasi ajan koulun terveydenhoitajalle, jossa lapsi sai keskustella tulevasta elämänmuutoksesta. -Terveydenhoita kysi lapselta saako hän kertoa asiasta luokanvalvojalla, johonka lapsi suhtautui myönteisesti.

Nämä tapaamiset viestittivät lapselle, että hänellä on opettajan ja luokanvalvojan tuki, mikäli hänen terveydentilassaan ja koulumenestyksessä on havavaittavissa jotain sellaista, jossa he voivat olla lapselle tukena.

Päätös asumisesta ja koulusta toteutuivat lapsen toivomalla tavalla.

Tapaamisoikeuksisille ei asetettu minkäänlaisia rajoja, vaan lapset saivat tavata etävanhempaansa aina kun se sopi lasten aikatauluun, sekä pitkään välimatkaan etävanhemman luokse.

Uudessa lastensuojelulaissa korostetaan lapsen oikeuksia tulla kuulluksi ja huomioiduksi eropäätöksissä. Valitettavasti lakia ei noudateta kaikilta osin.

Eräs pitkään sosiaalalalla työskennellyt henkilö, joka on kouluttanut vuodesta 2002 lähtien sosiaalityöntekijöitä uuden lastensuojelulain johdosta totesi eräässä luennossaan “Minä en mahda mitään sille, jos sosiaalityöntekijät eivät noudata uutta lastensuojelulakia.- Viranomaisten tehtävänä on valvoa, että uutta lakia noudatetaan.

Herää kysymys, toteutuvat lapsen oikeudet, siten kuin uusi laki määrää, vai ovatko jotkut päättäjätahot “aseentellisia” ja suosivat jompaa kumpaa vanhempaa?

Vastauksia löytyy ehkä Google hauilla > lapsen erokriisi < , > avioero lapsen kokemana <, > lapsen hätä <, > näkymättömät lapset < , > lapsen oikeus molempiin vanhempiin < , > isättömät lapset <. > lapsen ja perheen oikeusturva <, > huostaanotto bisnes < , > isättömien lasten sukupolvi kasvamassa <.

Quo vadis sosiaalitoimi, lasten oikeudet. Kuka kantaa vastuun lasten ja nuorten pahoinvoinnista ja syrjäytymisestä ?

MOT ohjelma Googlaa > koivuniemen kultin salaisuus < Haulla saattaa löytyä mielenkiintoisia vastauksia kysymykseen miksi lapset ja nuoret syrjätyvät, voivat pahoin, käyttävät päihteitä ja huumeita, ovat väkivaltaisia ja itsetuhoisia

Google haku > suomalaisen lapsuuden haavat <.
löytyy useita lainauksia psykiatri Martti Paloheimon (1915-2002) kirjasta "Kotivammaisuuden synty- suomalaisen lapsuuden haavat".

Herää kysymys minkälaisia, äitejä, isiä, vanhempia, mummoja, vaareja, näistä "yhteiskuta vammaisista" lapsista ja nuorista tulee?

Pe, 2009-09-18 21:42

Ei asia ole niin, että vuoroasuminen lisäisi lasten pakkaamista tai olisi jatkuvaa muuttoa. Eihän vaihtoja kahden kodin välillä ole yhtään sen enempää kuin joka toinen viikonloppu tapaamisissa. Jos lapsella olisi perinteisen mallin lisäksi arkitapaaminen viikolla, olisi pakkaamisia kolme kertaa kahden viikon aikana. Vuoroasumisessa vaihtoja on siis vain yksi kahden viikon aikana. Lapsille paljon perinteistä mallia vakaampi ja turvallisempi järjestelmä.

Eikä alle 2-vuotias lapsi kärsi vuoroasumisesta. Päinvastoin kärsii siitä, että toinen hoivaava vanhempi poistuisi lapsen elämästä. Lapsen tasapainoisen kehityksen kannalta en ymmärrä, miten vain toisen vanhemman läsnäolo olisi lapselle parempi. Muutos vanhempien eron jälkeen tulisi pitää mahdollisimman pienenä.

Su, 2009-10-25 08:57

Särähtää aina korvaan tuo, miten lasten asumista/ tapaamista ja rahaa yhdistetään samaan lauseeseen! Asiahan ei ole ihan niin yksiselitteinen...ero tilanteessa tehdään huolto- ja tapaamissopimus, jonka yhteydessä sovitaan kolmesta erillisestä asiasta; 1. Lapsen huoltajuus, 2. Lapsen asuminen ja tapaamiset etävanhemman kanssa ja 3. Raha-asiat (elatusmaksut). Tapaamiset/ asuminen eivät suoraan vaikuta elatusmaksujen määrään! Usein etenkin riitatilanteissa kuulee keskusteluja, joissa etävanhempi "kiristää" ajatuksella; "jos en saa tavata, en myöskään maksa!" ja näinhän tämä asia ei mene!!!

To, 2010-02-25 23:59

Omasta erosta on reilu 7 vuotta ja on kokemusta vuoroviikkoasumisesta ja sit tuosta joka toinen viikonloppu asumisesta.
Aiemmin joku kirjoitti kun vanhemmat eroaa tulee heille, joka tapauksessa kaksi kotia oli tapaamiset miten hyvänsä, olen samaa mieltä.
Jos molemmat vanhemmat ovat olleet lasten elämässä paljon ennen eroa niin vuoroviikkoasumiselle on edelletyksiä. Hyvinä puolina on se että vanhemmuus jatkuu, ei samanlaisena kuin ennen eroa mutta jatkuu silti. Tuollaisessa joka toinen viikonloppu vanhemmuudessa kontakti toiseen vanhempaan on niin vähäistä että vanhempi ei ole sama vanhempi lapselle kuin ennen eroa. Ja sekä vanhempi että lapsi kärsii tästä.
Vuoroviikkoasuminen on lasten kannalta hyvä asia jos se on vanhemmille syy olla vanhempi eli taustalla ei ole taloudelliset syyt vaan halu olla vanhempi ja välittää ja tukea lastaan.
Lapsille tärkeintä on ettei vanhemmat riitelisi, asuivat he saman katon alla tai erillään. Se ei ole helppoa eron jälkeen, koska erossa on aina mukana voimakkaita tunteita ja ihmettelen Suomessa käytäntöä miksi lasten huoltajuudesta ja asumisesta tehdään sopimuksen juuri eron jälkeen. Oikeanlainen käytäntö olisi tehdä esim. puolen vuoden määräaikainen sopimus ja kun pahimmat tunnekuohut ovat menneet ohi tehtäisiin ns. oikeat sopimukset.
Vanhin lapsistani on lukiossa ja hän on ollut koko eron jälkeisen ajan vuoroviikoin. Hän on tasapainoisin lapsista. Kaksi nuorempaa ovat olleet käräjäoikeuden päätökseen asti vuoroviikoin (n 3v), sen jälkeen kaksi vuotta ilman tapaamista minun kanssa (lukekaa uudelleen ja miettikää mitä teille kävisi jos ette tapaisi omia lapsiaan, miettikää mitä tällainen tekee lapsen kehitykselle kun heille tärkeä ihminen 'poistetaan' heidän elämästään) ja nykyään joka toinen viikonloppu to-su. Heistä sen verran että eivät ole enää samanlaisia/niin tasapainoisia lapsia kuin ennen kahden vuoden taukoa. Tein omasta mielestä kaikkeni saadakseni tavata lapsiani, mutta tämä Suomi on ihmeellinen maa. Tälle tapahtumalle on olemassa suomenkielinen sanakin, manipulointi. Mielestäni lasten äiti on hyvä vanhempi, mutta meistä kahdesta hän on väärä lähivanhemmaksi, koska hänen käytöksensä ja toiminta ei ole lasten edun mukainen.
Suomi ei ole tasa-arvoinen maa jos ajatellaan lasten huoltajuuskiistoja. Äiti on äiti. Oikeussalissa saa valehdella mikä rehelliselle ihmiselle tekee tiukkaa ymmärtää. Olen hovioikeudessa asti käynyt taistelemassa omista lapsistani. Mielestäni tämä on aivan väärä tapa ratkaista mikä on lapsille parasta. Jokin täytyy olla pielessä jos vanhemmat eivät voi sopia keskenään omien lapsiensa asioista.
Teille jotka mietitte millaista oikeudessa on. Jos olette käyneet teatterissa niin se on samanlaista. Teatteria. Totuudella ei ole mitään tekemistä päätösten kanssa vaan oikeusistunto on kallis näytäntö molemmille vanhemmille enkä tarkoita tässä yhteydessä rahaa.
Sitten loppukommentti niille ihmisille, joille tämä viesti on saanut karvat pystyyn. Miksi vuoroviikkoasumisen aikana lasten opettajat kehuivat lasteni käytöstä ja sitä millaisia he ovat? Miksi perheneuvolan tekemässä selvityksessä lasten mielipiteen selville saamisessa oli ongelmia kun mielipide välillä myötäili sanatarkkaan lasten äidin halua?
Eivät lapset rikki mene vuoroviikkoasumisesta vaan siitä ettei heistä välitetä ja ei olla kiinnostuneita heidän elämästään. Ei tueta eikä anneta aikaa. Jos olette joskus halunneet lapsenne tähän maailmaan niin olkaa heille välittäviä vanhempia ja myös heidän lastenlapsilleen.
Monet ovat kuulleet isistä, jotka eivät halua tavata lapsiaanja eron jälkeen katkaisevat kaikki yhteydet omaan lapseensa. Mikä tässä on taustalla? Nyt on helpompi ymmärtää miksi jotkut tekevät noin. Heidän elämästään voidaan tehdä mahdotonta jos he haluaisivat tavata omia lapsiaan. Voimat loppuvat ja tehdään päätös.
Mietin omaa elämääni ja jaksamista. Noin 4-5 vuotta omasta elämästä riidellen omaista lapsistani. Voimat ovat aika ajoin olleet poissa. Mitä tuo on lapsen elämässä. Se voi olla jopa puolet hänen elämästään. Haluatteko omille lapsille tuollaisen lapsuuden?
Minä en. Tein eropäätöksen siksi etten halunnut jatkuvaa riitaa enkä sitä että lapset kuulee sitä. Pettynyt siihen ettei riita ole loppunut (tai loppui se eron jälkeen kahdeksi vuodeksi) vaan pahentunut.

>Onko isällä oikeus olla vanhempi – Ti, 2010-10-05 13:34

Onpas asiallisia mielipiteitä. Naurahdin tuossa mielipiteelle jossa ilmeisesti eronnut äiti kommentoi, että lapsen edun mukaista ei ole littää rahaa ja tapaamisia toisiinsa. Jos isä on lämmin, rakastava, asiallinen ja kaikin puolin fiksu ja haluaisi viettää lapsen kanssa enemmän aikaa niin rahallisen tuen ja tapaamisten pitäisi juuri olla verrannollisia toisiinsa nähden. Itse en ainakaan maksaisi äidille elatusapua jos äiti estämällä estäisi tai hankaloittaisi tapaamisia. Sossu voi silloin maksaa.

Jouduin viemään eromme jälkeen lapseni huollon näin 26-vuotiaana käräjille, jossa onneksi päädyimme sopuratkaisuun. Kehtasi exä yrittää loppumetreillä vielä maanitella yksinhuoltajuuttakin (ei mitään perusteita), mutta kahden lakimiehen vakuuttelut ja järjen puhuminen hänelle välttivät pitkät ja aikaavievät olosuhdeselvittelyt. Meidän tapauksessa eron jälkeen äiti pokkana päätti muuttaa ja huostaanottaa 2-vuotiaan lapsen pääkaupunkiseudulta 300km päähän Itä-Suomeen. Sain mm. puhumalla puhuttua elatusmaksun pienemmäksi, koska haluaisin viettää aikaa enemmän lapseni kanssa mutta äiti on omalla toiminnallaan huomattavasti vaikeuttanut sitä. Kovasti hän kuitenkin oli vaatimassa korkeita elatusmaksuja. Ja nimenomaan sitä teatteria; mutta siihenkin on olemassa tekniikalla ratkaisut. Voin kertoa, että sanelukone puheluiden tallentamiseksi maksaa itsensä takaisin. Ihan omalla äänellä kun kuulee sanottavan sellaisia asioita, joita 2-4 viikkoa myöhemmin ei oltu muka koskaan sanottukaan.

Olisin halunnut tapaamisjärjestelyksi viikko-viikon, mutta Suomi on vielä aivan täysin verrattavissa Itä-Blokin maihin, jossa Äiti on Äiti ja saa suurinpiirtein sanella lapsen huoltajuuskuviot. Länsimaisemmassa Ruotsissa sentään oikeus pystyy ja hyvin usein määrääkin lasten huollon viikko-viikko periaatteella..

>Lämpimät isät ja kylmät äidit – Ma, 2011-01-10 15:32

Kiitos järkevästä kommentista. Olen myös kohdannut äitinä samantyyppisen 5 vuotta. Kohdalle voi sattua sosiaalivirkailijat jotka alkavat uskoa toista osapuolta, joka yrittää vaikuttaa kaikkeen: mielikuvaan lasten olosuhteista, lapsen mielipiteisiin, viranomaisiin.
Olet viranomaiskierteessä ja joudut työlääseen väitteitten oikaisemiseen. Ei ole enää kysymys tunteista ja eroauttamisesta. Motiivia voi miettiä, se on koston peliä ja ei ole lapsen edun mukaista joutua tällaisen vanhemman pallottelemaksi.
Ilman omaatuntoa toimiva vanhempi on vahingollinen lapselle puuttuvien huotajakykyjensä takia. Hän on hyvä näyttelemään ja lapsi vain uskoo olevansa turvassa.

Niin paljon olen miettinyt.

>riitaan ei tarvita kahta – Ti, 2011-10-04 11:04

Ihan varmasti lapsista kasvaa tasapainoisia nuoria, jos heillä on ollut rakastavat vanhemmat jotka ovat kulkeneet arjessa mukana läpi koko heidän elämänsä. Silloin tällöin näkyvään viikonloppuvanhempaan tunnesiteestä tulee heikko ja se varmasti ilmenee oireina jossain lapsen kehityksen vaiheessa. Ehkä juuri silloin kun lapsi tarvitsisi tukea, turvaa, kehuja ja kannustusta.

Mutta vuoden verran sitä oikeusprosessin myötä oli itselläkin voimat enemmän tai vähemmän myötä poissa enkä yhtään ihmettele, että joku tulee sen aikana hulluksi tai jättää leikin kesken oman (mielen)terveytensä tähden. Mutta se on taistelu, joka pitää käydä oman itsen sekä omien lasten oikeuksien vuoksi, mikäli äiti niitä oikeuksia syystä tai toisesta päättää lähteä rikkomaan.

Edelliseen kappaleeseen viitaten, lainaus:
"Ottakaa ihmiseltä pois hänelle kaikista tärkeimmät ja rakkaimmat asiat - ja katsokaa kuinka hän käyttäytyy"

>Lämpimät isät ja kylmät äidit – Ma, 2011-01-10 15:33

Voihan ero lapsi olla onnellinen ja täysin tasapainoinen. Kun kaikki asiat hoidetaan lapsen kannalta hyvin.

Mutta itse tiedän tilanteen jossa äiti käyttää lasta pelinappulana, ja kiristää isää lapsen avulla, ja muita läheisiä kuten isovanhempia. Minun mielestäni isien pitäisi saada enemmän oikeuksia, ja ero tilanteessa ei saisi olla äidin päähuoltajuus niin itsestään selvä.

>Sivusta katsoja. – Ti, 2011-03-15 16:35

Ilmeisesti vihdoinkin ollaan havahduttu siihen, mitä perheiden hajoamiset vaikuttavat eroniden elämään.

Lahden Ammattikorkekoulu. Ero on kriisi.

Ero on aina kriisi. Erossa perhe hajoaa ja jokaisen on etsittävä oma paikkansa herhesuhteissa uudelleen.
Harva ihminen tulee ajatelleeksi minkälainen prosessi avioero on ja mitä ongelmia se tuo lullessaan kaikille perheenjäsenille, sukulaisille, ystäville, tuttaville, kaverien menettämisille, koulun-, kodin vaihto jne.

Yhteistyövanhemmuus.

http://www.lamk.fi/erovanhemmuus/yhteistyovanhemmuus/

---

>Grandfather. – La, 2011-10-01 09:53

lisää kommentti

Lisää kommentti

aiheet

linkit

Linkki: 
Yle Uutiset: Eroa ei selitetä lapselle hetkessä

uusimmat

Muualla Yle.fi:ssä