Reklamaatio Haikaralle

Adoptiojonossa varmaan riittää paljon halukkaita, rakastavia ja vähemmän itsekkäitä vanhempia. .

Kiitti vaan, ahistaa jo valmiiksi. Ja ei, nuo "päivääkään en silti vaihtaisi pois" -laimennukset ei auta yhtään. Kieltäydyn uskomasta, että kaikki tuo on väistämätöntä. Ainakaan vessarauhastani en luovu.

Tykkään kahdesta ensimmäisestä kommentista!! Mitä ihmettä tämä kirjoittaja oikein miettii kirjoittaessaan tällaistä!!
Itsekin kahden pienen lapsen äitinä olen väsynyt ja se on ihan normaalia mutta pitääkö siitä tällanen hirveä valitusvirsi tehdä!! Olisi voinut jättää ne lapset tekemättä jos noin kovasti vituttaa!!

Väsymykseen (joka äideillä usein tulee, kun lasten tarpeet menee edelle) auttaa juuri huumori ja että tunteita ja ajatuksia voi ilmaista puhumalla tai vaikkapa kirjoittamalla :)

Ihanaa huumoria! Ihanaa, että joku jakaa samat tunteet ja ajatukset. Tämä ei varmastikaan ole valitusta, itsekkyyttä eikä rakkaudettomuutta vaan jakamista ja vertaistukea, mistä rivien lomasta minusta näkyy nimenomaan rakkaus lapsia kohtaan. Lapset muuttavat elämää niin täysivaltaisesti. Itse olen kahden ihanan lapsen äiti, ja nautin elämästäni juurikin näine kaikkine kommelluksineen. Ymmärrän, että lapsettomien on vaikea ymmärtää. Ja ymmärrän, että hartaasti lasta toivovista tämä voi tuntua siltä kuin veistä käännettäisiin haavassa. Kaipauksen haavassa, että kumpa meilläkin olisi noin. Jaan myös sen tunteen, silloin kun hartaasti toivoin omia lapsia. Toivotan voimia ja jaksamista kaikille!

Hauskaahan tällä tarkoitettiin, eikö vaan?

Silti olen kai se huumorintajuton, joka ei ymmärrä, että miksi ihmeessä ne lapset sitten hankit?

Anna lapses pois, jos et kerta niitä jaksa. On paljon perheitä/ihmisiä jotka toivomalla toivovat lasta, eivätkä niitä saa. Tiedostavat hyvin nämä äitiyden varjopuolet, mutta tuskin koskaan lähtevät sitten esittämään mitään näin epäkiitollista siitä taivaanlahjasta joka on kuulemma kaikkien oikeus.

Kyllä huvitti, vaikka ihan rehellisen aidosti jonkin sanojen mukaan hihhulina, itse sanoisin uskovana, tuo kuoleman jälkeen ei omalla kohdallani ole kysymys. Ja kaikille teille, jotka ajattelette, että antaisit pois, en mistään hinnasta. Ja kyllä meillä tyttö tuli väkisinkin viereen, kun alkuun äiti oli fyysisesti niin sairas monta kuukautta, että sänkyjen välillä nosteleminen ei olisi luonnistanut. Ja teille kaikille lapsettomille, olin itsekin sitä pitkään tavallaan omasta valinnasta ja tavallaan ei, kun sitä oikeaa ei osunut kohdalle. Kaikkine vaikeuksineenkin toisten lapset olivat kipeä asia, mutta tämä oli mielestäni huumoria kylläkin tosiasioista. Ja kyllä mä lapsettomanakin pidin luonnollisena, että äideillä on, mitä kaipaavat ennen lapsia. Samalla ajattelin, että me lapsettomat kaipaamme niitä lapsia varjopuolista huolimatta. En ymmärtänyt, enkä edelleenkään ymmärrä sitä, että äidit pitävät lapsettoman elämää helpompana (silloin kun se on oikeasti sellaista puhetta, eikä tällaista huumoria) tai lapsettomat äidin osaa. Kummallakin on omat etunsa ja omat haittansa, omat ilonsa ja omat kipunsa.

Sitten ihmetellään miksi parisuhde kaatuu jos annetaan tenavan keskeyttää aikuisten puuhatkin.
Minä en nukkunut enää vauva-ajan jälkeen vanhempien huoneessa eikä sitä olisi hyväksyttykään.

Vaikka lapsia syntyy, olette silti vielä myös mies ja nainen, eikä pelkästään isä ja äiti. Parisuhdetta pitää myös vaalia ja vahvistaa.

Toinen mikä ärsytti oli että lapsi sylissä pytyllä? Ei herraisä.
Lapsille opetetaan että wc on yksityinen paikka minne ei ole tuloa ilman lupaa! Eri asia jos käydään pyyhkimässä lapsen pylly jne... mutta vanhempien pitää pystyä käydä yksinkin!

Lapsia ei tarvitse hemmotella pilalle. Rajat on rakkautta.