Oikean elämäntavan säännöistä

30.11.2012Janna Rantala
Lastenpsykiatri Janna Rantala: Oikean elämäntavan säännöistä. Kuva: Ulla Vuorela

Perheeseemme on ostettu kaikkia viihdyttävä, hyvin hoidettuna pitkäänkin kestävä, lapsia ja aikuisia monipuolisesti kehittävä, perheen sisäisiä vuorovaikutussuhteita monipuolistava, elämän suurten kysymysten äärelle johdattava ja edullinen ajanvietetuote: Afrikan tähti -peli.

Olen tavattoman kiitollinen pelin tekijälle. Afrikan tähti on jo ennen lasten syntymää ollut merkittävä osa elämääni. Ensin lapsena lukuisat jännittävät seikkailut sen taiten luodussa maailmassa. Pystynkö välttämään merirosvot? Jäänkö saarelle vangiksi? Uskallanko ottaa rosvon kohtaamisen riskin? Ja ai niin, ne jalokivet!

Työssänikin lastenpsykiatrina käytän usein Afrikan tähteä tavatessani lapsia kahden kesken. Pelin kuluessa on helppo havainnoida lapsen sorminäppäryyttä, hahmotustapaa, kykyä suunnitelmallisuuteen ja ennakointiin, tunteiden ilmaisua ja tapaa suhtautua kanssapelaajaan – ilman että lapsen täytyy tuntea olevansa tutkimuksen kohteena.

Ja nyt sitten saan oman perheeni kanssa eläytyä pelin tunnelmiin!

Koska tämä suutarin lapsilla on kengät, en ajattele peliä pelkästään pelinä. Ajattelen sitä keinona opetella mukavan yhteisen seikkailun ohessa muun muassa:

-          vuoronodottamista ja etuilua
-          toisten kannustamista ja vähättelemistä
-          pettymysten kestämistä ja suloisuutta
-          onnenpotkujen ansaitsemista ja ansaitsemattomuutta
-          muiden tuen vastaanottamista ja torjumista
-          oman toiminnan suunnittelua ja hätiköimistä
-          laskemista
-          toivomista ja toivottomuutta
-          onnistumisesta iloitsemista ja sen häpeämistä
-          kiihtymyksen nousua ja laskua
-          toivottomasta tilanteesta selviämistä ja totaalista luovuttamista
-          värejä
-          sattuman oikkujen epäreiluutta ja riemukkuutta
-          voitonriemua ja häviämisen riemua
-          huijaamista ja reilua peliä

Lyhyesti sanottuna: opetella elämistä.

On todella kiinnostavaa nähdä, miten eri tavoin ihmiset pelaavat ja elävät. Joku käyttää heti rahat lentämiseen, toinen säästää kaikki puntansa. Joku pohtii pitkään jokaista lunastusta, toinen kaivaa kaiken mikä tielleen sattuu rosvoja ajattelematta. Joku kieltäytyy myymästä löytämiään jalokiviä: hän pitää niitä suuremmassa arvossa kuin rahaa. Ennen sääntöjen muuttamista oli saarelle uskaltautuminen kova juttu - sinne kuin saattoi jäädä rahattomana kiikkiin. Mutta sellaiseenkin tilanteeseen voi elämässä joutua.

Kun kaksi lapsuudessaan intohimoisesti Afrikan tähteä pelannutta aikuista saa yhteisen lapsen, alkaa kova vääntö sääntöjen tulkinnasta. Lunastetaanko Capetownin rahat ennen vai jälkeen pahvikiekon kääntämistä? Saako ensin heittää noppaa ja sitten vasta päättää lentääkö sittenkin? Kinastelu kuulostaa pikkumaiselta, mutta sen kautta käydään suurta neuvottelua siitä, mikä on oikea tapaa elää tätä elämää!

Sitten on vielä jälkipelin filosofinen ulottuvuus, jota säännöissä ei määritellä. Saako pelin jo päätyttyä katsoa, mitä kustakin pahvikiekosta olisi löytynyt? Elämässä meillä ei tätä mahdollisuutta ole.

kommentit

Kiitos Janna Rantalalle alati mielenkiintoisista puheenvuoroista! Harvoin osaaminen, intohimo asiaan ja kyky kuvailla ja pelkistää yhdistyy näin luettavalla tavalla. Jos törmäämme ongelmiin perheessäni tulisin praktiikallesi mielihyin!

>kollega turusta – Pe, 2012-11-30 12:04

Siis voiko löytämänsä jalokivet ihan sääntöjen mukaan myydä toiselle kilpailijalle tai pankille?

>Tee – Pe, 2012-11-30 13:41

Minä ajattelin sen niin, että joku ei halua rahaa kun löytää jalokiven - vaan ihailee vaan sitä kiveään.

Eikö pankille myyminen ole pelissä perusratkaisu?

Ja oikeassa elämässä jalokivet - niin no, enpä haluaisi myydä... Se on vähän eri juttu tietty, että mitä laskee jalokiviksi ; ) Ulla

>ullav – Pe, 2012-11-30 13:59

Ihan samoja meilläkin pohditaan, Capetownissa ollaan otettu tavaksi, että saa kääntää ensin, sitten palkintorahat. Saa heittää noppaa ja sitten päättää käyttääkö sen vai lentääkö. Meillä ei kukaan ole edes harkinnut jalokivien pitämistä! Rahaksi kaikki vaan, ja paras heti tuhlata ennenkuin rosmo tulee ja vie!
Mitenkäs te teette tilanteessa kun käy saarella ja on maksanut jo sen satasen, maksaakos poistuminen toisen satasen?

>Fani – Pe, 2012-11-30 15:59

Vai voiko pelin idean tulkita opettavan lapsille stereotyyppisiä käsityksiä Afrikasta ja uusintavan imperialismin käytänteitä esim näin:

Pelin idea tiivistetysti: Pohjoisesta tulevat
valkoiset yrittävät saada mahdollisimman nopeasti rikkauksia
Afrikasta ja sen jälkeen paeta takaisin sivistykseen.

Kilpaillessaan toisiaan vastaan lapset uusintavat siirtomaakilpailua Afrikassa. Kapkaupunkiin ensin ehtivä saa palkkioksi 500 puntaa. Huomioi tässä yhteydessä brittien pyrkimys saada Kap–Kairo-akseli.

Pelilaudan kuvitus vastaa stereotyyppistä Afrikan matkakuvausta. Maanosa näyttäytyy eksoottisten eläinten, villin luonnon ja ”alkuasukkaiden” maanosana. Eurooppaan sijoittuu uudenaikainen kehitys (lentokoneet ja laivat), Afrikassa kulkuvälineet ovat vanhanaikaisia.

Rikkaudet pelissä päätyvät aina pelaajille tai pankille, ne eivät koskaan jää afrikkalaisille. Kuka siis korjaa löydetyistä timanteista saadut rahat?

Millaista maailankuvaa peli siis välittääkään lapsille?

>Tapio – Pe, 2012-11-30 16:20

Kiitos! Afrikan Tähti kaipaa päivitystä! Somalia esiin, timanteista verot Afrikkaan, nälkä ja jano rosvojen tilalle, laupeudentöitä timanttien rinnalle...

>Pertti Pyhtilä – Ke, 2013-01-09 06:14

Olen Jannan kanssa samaa mieltä, että Afrikan Tähden (AT) kautta lapset voivat opetella monia hyödyllisiä asioita. Niin opin minäkin pienenä.

Mutta samat asiat oppii pelaamalla lähes mitä tahansa muutakin lautapeliä.

Jos vähänkään vertailee kriittisesti, AT on lautapelinä sieltä heikoimmasta päästä. AT:n kolme vahvuutta (joita muissa peleissä ei ole) on laudan taide, nostalgia ja se, että kaikilla on se.

Heikkoutena AT on 100% tuurilla voitettava "heitä-ja-liiku" -peli (joita on noin biljoona erilaista), jonka säännöt ovat poikkeuksellisen "bugiset". Pelin voi voittaa 2 kierroksessa, etc.

Lähinnä pointtini on se, että maailmassa on paljon erinomaisia uusia pelejä, jotka monessa suhteessa pesevät ne suosituimmat vanhat klassikot (AT, Trivial, Monopoly, Alias, Kimble...).

Vaikkapa käymällä läpi vuoden lasten- tai perhepeli -listaa löytää tosi helposti pelejä, jotka ovat laadukkaammin tehtyjä ja vähintään yhtä hauskoja.

Esimerkiksi yhteistyöpeleissä (Richard Scarryn Touhula, Salaisuuksien saari etc.) lapset voivat oppia aika eri juttuja kuin keskenään kilpailemalla. Ja taitopeleissä (Eläinpyramidi, Halli Klack etc.) lapset voivat ihan oikeasti kilpailla rehellisesti aikuisten kanssa.

Ja suomalainen lautapeliosaaminenkin on siirtynyt jo uudelle aikakaudelle: Kotimainen Eclipse kun oli viime vuoden paras peli maailmassa!

>Jani Salomaa – Pe, 2012-11-30 23:09

Loistavia pelivinkkejä Jani - Richard Scarrya on pelattu meilläkin ja yhteiseen hiileen puhaltaminen on tervetullutta ja hauskaa. Lisää vaan käytännössä kiinnostaviksi valittuja pelejä tänne listaamaan! -Ulla

>ullav – Ma, 2012-12-03 14:15

Joo siis Touhula on älyttömän kiva, siinä pelataan yhdessä possuja vastaan - ihan uudenlainen idea ja siihen pääsee jo kolmevuotiaskin ihan täpösillä mukaan. Mutta Afrikan tähti on kyllä ihan legendaarinen: seurasin miten tyttäreni halusi ehdottomasti säästää ihanat jalokivet ja rahojenkin kanssa hän on aika tarkka. Pelasimme 3 vuotta sitten melkein päivittäin sitä, mut kun syntynyt pikkuveli alkoi liikkumaan, pelaaminen jäi. Odotamme että pikkuveli täyttäisi sen 4 jolloin isosiskonkin kanssa aloitimme. Kun on 1-2 vuotiaita talossa voi pelata vain silloin kun ne nukkuvat eikä koko ajan, eli lähinnä kerran viikossa maksimi. Sen sijaan taaperon kanssa pelaamme yhdessä ipadillä, pidämme kauppaa, ajelemme junalla, syötämme pupulle porkkanoita, etsimme kadonneita aarteita. Sekin on kivaa, eikä vaadi juuri ennakkojärjestelyä: etsi peli kaapista, lue säännöt, pistä kortit pinoihin, jaa rahat ( paljonko?), valitse pelinappula, valitse lähtöpaikka, " nuorin aloittaa"- ja start! :-)

>Touhula fani täälläkin – Ma, 2012-12-10 23:29

Piti sanoa että Ipadillä tehdään noita jäljessä lueteltuja juttuja, kaksoispiste jää UUPUMAAN.

>Touhula fani täälläkin – Ma, 2012-12-10 23:33

lisää kommentti

Lisää kommentti

aiheet

uusimmat

Muualla Yle.fi:ssä