Lastenpsykiatri Janna Rantala: Tyttöjen värit ja poikien värit
Talvisessa leikkipuistossa kuopus yritti kiivetä liukumäen portaita. Taidot olisivat riittäneetkin, mutta toppapuku kiristi polvista niin, ettei jalka noussut. Haalarin niskalapun tarkistus paljasti koon olevan auttamattomasti liian pieni. Missä välissä lapsi näin kasvoi? Viime talvenahan tämä oli ihan sopiva…
Olen oikeastaan joutunut perehtymään lasten vaatehankintoihin vasta kolmannen lapsen synnyttyä. Sitä ennen minut on tältä rasittavalta rättisirkukselta pelastanut suunnaton onni: lapseni ovat syntyneet serkussarjan häntäpäässä. Esikoinen sai säännönmukaisesti mukavan vaatepaketin serkuilta pieniksi jääneitä vaatteita. Mukana oli vuosittain täysin käyttökelpoiset toppahaalarit ja muut talvivarusteet. Niistä suurin osa kelpasi hyvin vielä keskimmäiselle ja nuorimmallekin. Mutta jossain vaiheessa serkut lakkasivat kasvamasta yhtä kiivaasti tai vaatteet ehtivät kulua käytössä puhki.
Siispä alennusmyynteihin. Kuopuksen lisäksi oikeastaan keskimmäinenkin tarvitsi uuden talvipuvun ja esikoinen kypärämyssyn. Tässähän kaikki ostokset hoituisivat näppärästi samalla!
Lastenvaatekaupassa ystävällinen myyjä tarjoutui auttamaan. Kerroin etsiväni 92- senttistä talvihaalaria. Myyjä tarkensi toiveitani: ”Tytölle vai pojalle?”
Kysymys yllätti minut. Hetken ajattelin olevani vielä enemmän pihalla lasten talvivaatetuksesta kuin olin luullutkaan. Oliko haalareissa jotain teknisiä eroja sukupuolen mukaan? Ehkä haarovälin tukevampi pehmustus pojille? Erityinen haarakiila tytöille?
Etukäteen olin ajatellut valitsevani talvihaalarin hinnan ja käyttöominaisuuksien mukaan: kankaan kestävyys, päälle pukemisen helppous, turvallisuus… Nyt ymmärsin tärkeimmän kriteerin olevankin haalarin kuosin väritys.
Jokin haalarien värimaailmassa sai minut surulliseksi. Suru vain paheni kun siirryin lasten sisävaatteita myyville osastoille. Vastasyntyneille myytiin sukupuolineutraaleja asuja, mutta yksivuotiaasta alkaen linjat erkanivat: tytöille söpöilevää kimaltavaa pinkkiä, pojille tummansävyisiä moottoripyöräprinttejä. Tyttöjen osaston paidoissa oli kyllä Aristokattien Marie-kissan kuva, mutta Toulousea ei löytynyt kummaltakaan osastolta.
Pauhasin asiasta myöhemmin ystävälleni. Hän oli havahtunut tähän höpsöyteen jo esikoisensa vauva-aikana. Hänen siniseen haalariin ja ruskeaan pipoon puettua vauvaansa kutsuttiin leikkipuistossa poikkeuksetta pojaksi. Jos ystäväni vaihtoi vauvansa pipon pinkiksi, vauvaa kutsuttiin tytöksi.
Miksi vauvan - tai isommankaan lapsen - sukupuolen tulee olla ulkopuolisille tunnistettavissa? Miksi emme leikkipuistoissa puhu vain ”vauvoista” tai ”lapsista”, kun puhuttelemme meille tuntemattomia pieniä ihmisiä? Miksi ihmisenä olo ei ole itsessään riittävä määre?
Ostin lopulta kahdet talvihaalarit. Tänä talvena kolme lastani kulkee värikkäänä letkana: punainen toppapuku, violetti toppapuku, musta toppapuku.
kommentit
Voisi olla bisnesidea jollekin kaupalle perustaa osasto lastenvaatteille, siis ei tiukkaa sukupuolijakoa tyttöjen ja poikien pinkki/tummanoranssi-osastoon. Olisi eskaripojalle hänen haluamansa nallepusero ilman röyhelöitä ja tytölle metsänvihreän paita ilman kimalteita.
On paljon vanhempia ja lapsia, jotka ovat kyllästyneet nykyiseen tiukkaan tyttöröyhelö-robottipoika -jakoon. Minun lapsuudessani sisko ja veli käyttivät samoja vaatteita.
Suomalaiset eivät käytä värejä juuri ollenkaan eikä heillä ole luontaista värien tajua kuten vaikka afrikkalaisilla. Täällä suurin osa pukeutuu mustaan, navy siniseen tai harmaisiin ja ruskeaan, mikä on aika ikävää ja masentavaa. Se on depression ilmaus ja epävarmuutta, kun ei uskalleta erottua. Pelätään arvostelua ja kiusaamista.
Minua harmitti poikana se, kun ei saanut pitää kirkkaista väreistä, jotka kaikki oli varattu tytöille. Väreistä miehille on valittu vain muutama. Tosia ahdasmielistä. Englannista lähti pinkki/vaaleanpunainen kauluspaitamuoti pukujen kanssa. Suomessa sellaista ei olisi koskaan tapahtunut. Ei ihme, että suomalainen vaateteollisuus ei pätjää.
hei
minä ostin pojalle kirkkaan punaisen haalarin. Kaikki sanoivat häntä tytöksi. Sekös arsytti. Ostin haalariin Ferrarin logot ja ompelin toisen selkään ja toisen rinnukseen. Kaikki rupesivat puhumaan pojasta.
hei
minä ostin pojalle kirkkaan punaisen haalarin. Kaikki sanoivat häntä tytöksi. Sekös arsytti. Ostin haalariin Ferrarin logot ja ompelin toisen selkään ja toisen rinnukseen. Kaikki rupesivat puhumaan pojasta.
Joka ikisessä vaatekaupassa on naisten ja miesten osastot vaatteille.
Niin lapsille kuin aikuisille. Erillaiset kengät ja farkkujen leikkaukset ovat eri miehille ja naisille. Naiset ja miehet ovat erillaisia, niin miksi sen korostamisesta pitää tehdä niin iso numero.
Jos mies haluaa korostaa naisellista puoltaan, niin pukeutuu sitten pinkkiin.
Jos/Kun minä saan joskus tytön tai pojan, niin pidän hyvää huolta siitä että kenenkään ei tartte ihmetellä mikä on lapsen sukupuoli.
Minusta myös lapsella on oikeus olla tyttö tai poika. Ei mikään neutraali-lapsi/ihminen.
Joka ikisessä vaatekaupassa on naisten ja miesten osastot vaatteille.
Niin lapsille kuin aikuisille. Erillaiset kengät ja farkkujen leikkaukset ovat eri miehille ja naisille. Naiset ja miehet ovat erillaisia, niin miksi sen korostamisesta pitää tehdä niin iso numero.
Jos mies haluaa korostaa naisellista puoltaan, niin pukeutuu sitten pinkkiin.
Jos/Kun minä saan joskus tytön tai pojan, niin pidän hyvää huolta siitä että kenenkään ei tartte ihmetellä mikä on lapsen sukupuoli.
Minusta myös lapsella on oikeus olla tyttö tai poika. Ei mikään neutraali-lapsi/ihminen.
Kannattaa miettiä uudestaan tuota lausetta "naiset ja miehet ovat erilaisia". Nyt puhutaan lapsista, 4-vuotiaat eivät eroa ruuminrakenteensa puolesta toisistaan. Pojille ja tytöille ei tarvita erilaisia leikkauksia toppapukuihin. Lapsilla tulisi oikeus saada olla sukupuolettomia otuksia, niin kuin oikeasti ovatkin ennen esipuberteettiä. Vaatekauppiaiden vastuulla ei ole estää ajattelemattomia vanhempia työntämästä omia ajatuksiaan aikuisten sukupuolisista ominaisuuksista lasten kurkusta alas, mutta kun meillä on tänä maailman aikana enemmän valinnanvaraa lastenvaatteissa kun ikinä ennen, niin miksi valikoimissa ei voisi olla mukana vaatteita jotka sopivat sekä pojille ja tytöille ja joiden tarkoituksena ei ole korostaa vain yhtä puolta lapsen persoonallisuudessa? Ja varmasti ostajansa löytäisivät nekin gollege-paidat, joissa prinsessa ajaisi mustanpuhuvalla Porschella ja prinssi syöttäisi pupuja.
Ihana aihe -kirvoittaa railakkaita kommetteja.
Ajattelen itse, sivuille en vilkuile.
Italialaiset ja espanjalaiset LASTEN VAATTEET on tarkoittettu sekä tytöille että pojille.
Sieltä voi hyvin poika löytää "tyttöjen valikoimasta" itselleen vaatteet sekä tyttö "poikien valikoimasta" ;-)
Onneksi minulla on kolme tyttöä kasvamassa naisiksi ja nauttivat identiteettiensä kehittymisestä ja valitsevat "tyttöjen vaatteita". Yksi lapsistani on poika ja hän osaa valita myös "pojille suunnattuja" vaatteita.
En pistä pahakseni, että tyttäreni ovat kauniita tyttöjä ja poikani suloinen poika. Ja heidät todella tunnistaa jo kaukaa, että kumpaa sukupuolta ovat -kaikki neljä tummine kiharahiuksineen. Olen todella, TODELLA ylpeä tästä onnesta.
Eihän tuossa artikkelissa suitsutettu mitään sukupuolineutraalia kasvatusta, vaan harmiteltiin vaateiden värivalikoimaa. Itselläni on 2- ja 5-vuotiaat tytöt ja molemmat kyllä tahtovat välillä pukea itsensä vaaleanpunaisiin, mutta eivät läheskään aina. Sen vuoksi kaappeihin onkin tullut otettua vaatteita sekä "tyttöjen" että "poikien" osastoilta. En usko että lapset osaavat automaattisesti tehdä erottelua tyttöjen ja poikien väreissä, mutta meidän aikuisten avustuksella sen kyllä oppivat jo nuorena. Itseäni ei kiusaa niinkään se, että tytöille on tarjolla vaaleanpunaista ja pojille sinistä, vaan vaihtoehtojen rajallisuus.
Onneksi nykyisin on värikkäitäkin unisex-vaatteita, kun etsii. Värivalikoima oli vielä rajoitetumpi kymmenkunta vuotta sitten. Mutta edelleenkin aika tylsän vähän on värejä, kirkkaita värejä saa hakea. Lapset pitävät värikkäistä vaatteista. Nimimerkki Isä on oikeassa, lasten oma maku on paljon laajempi kuin aikuisten tyrkyttämä pinkki-sininen.
Tyttö on tyttö. Poika on poika. Pyörä on pyöreä ja aurinko kuuma.
Jos mikä tässä yhteiskunnassa tai uutisoinnissa ärsyttää, niin se, että ruvetaan edes puhumaan tällaisesta sukupuolineutraalista pelleilystä. Kaikenmaailman "asiantuntijat" taas äänessä. Mitä epäluonnolisemapaa, sitä coolimpaa - se tuntuu olevan nykyisin muodissa, olipa kyse tv:n saippuasarjoista tai korkeakoulutetun henkilön mielipidekirjoituksista. Mihin tämä maailma oikein menee? Enkä itse ole edes kuin hädin tuskin kolmekymppinen. Miltähän mahtaa paria sukupolvea vanhemmista tuntua tällainen.
Siis onko sinusta epäluonnollista, että joku haluaisi sellaisen haalarin, jonka väri sopii sekä tytölle että pojalle? :-D Eikö tyttö ole enää tyttö, jos hän ei kulje vaaleanpunaisissa vaatteissa? Ja entäs poika, joka leikkii nukeilla (heitä kyllä näkee)?
Relatkaa vähän te, jotka luulette, että vuosituhantinen evoluutio ja traditio ja maailmanjärjestys kaatuu siihen, että joku ihmettelee haalareiden tiukkaa jakoa tyttöjen ja poikien väreihin.
Erilaisuus on rikkautta. Antaa poikien tykätä myös kissanpennuista ja nalleista ja muista pehmojutuista ja tyttöjen remuta ja kiivetä ja pukeutua vaikka mustaan, jos itse niin haluavat. On sääli kaventaa ihmisen maailmaa sukupuolen takia. Ei se tarkoita, että tytöistä yritettäisiin tehdä poikia tai päinvastoin.
Minusta tuntuu hyvältä antaa lapsen vaikuttaa edes jossain määrin omiin vaatevalintoihinsa, joskus ne voivat yllättää, jos lasta on kannustettu kuuntelemaan omaa mielipidettään, eikä lapsen tekemiä valintoja arvoteta tai mitätöidä. Itse olen niin rajoittunut, että mekkoa päiväkotiin olisi kova pala antaa poikani pukea, mutta ihanalta tuntuu, että tämä henkeen ja vereen ninja-spiderman-zorro-kaveri osaa leikkiä myös my little ponyillä ja menee ylpeänä vielä melkein kuusivuotiaana päiväkotiin uusissa itse valitsemissaan pinkkikukallisissa saappaissaan eikä ollut viimetalvena millänsäkään, kun päällä oli serkkutytöltä peritty punakeltainen haalari. Kummallisia kommentteja on kyllä joskus kuultu. Kerran bussissa yksi täti sai ihmettelyynsä nasevan vastauksen; haluuks nähdä mun pippelin?
Mä en nyt tajua, miksi noista väreistä jaksetaan keuhkota. Että ei sais olla tyttöjen värejä ja poikien värejä. Että pitäis olla pojille pinkkejäkin paitoja ilman röyhe-- ANTEEKS KUINKA?
Jos kerran neutraaleja halutaan olla, niin eiköhän sit pojille pitäisi antaa lupa yhtä lailla käyttää hörsöä ja glitteriä ja röyhelöä, hameita ja kivoja sukkiksia ja tytöille vaikka synttärijuhliin valkoinen paita, söötti kravatti ja vakosamettihousut?
Jos raja vedetään väreihin, vaatteiden mallit, materiaalit ja aikuisten tiedostamaton tapa koodata sukupuoli asukokonaisuuksia luomalla kyllä paljastavat ihan varmasti, kummasta on kyse..
Vai pitäiskö elämään keksiä ihan oikeitakin huolenaiheita?
Pointti on se, että monet pojat tykkäävät muistakin väreistä kuin oranssista ja tummansinisestä, mutta eivät välitä röyhelöistä. Pojat haluaisivat muutakin mutta kun ei ole. Miten jotkut yksinkertaiset eivät tätä asiaa tajua. Kuka täällä on vaatinut pojille pinkkiä??? Onneksi viime aikoina tästä idiootista jyrkästä jaosta on päästy enemmän eroon ja värivalikoima on edes vähän monipuolistunut. Esim.turkoosi on kiva väri, jota nyt on paljon tarjolla ja josta sekä pojat että tytöt tykkäävät.
Psykiatri voisi kysyä neuvoa oman viitekehyksensä ulkopuolelta, esimerkiksi mainostoimistosta tai lastenvaateliikkeen sisäänostajalta. Riippumatta siitä onko lapsen sukupuolen mukaan tehtävä haalareitten jaottelu tärkeää vai ei, vastaisi yhdeksän kymmenestä kuluttajasta myyjän kysymykseen täysin silmää räpäyttämättä, eivätkä pitäisi kysymystä mitenkään outona. Tarvitseeko siitä sellainen väkisin tehdä vain sen takia, että lastenpsykiatrilla alkaa loppumaan hyvät kolumnin aiheet kesken.
Jos kuluttajat haluavat tietynlaisia tavaroita, heille tuotetaan niitä. Myös kulutustottumuksia voi ohjata, mutta loppupeleissä tuotetaan, markkinoidaan ja myydään sitä, mitä ihmiset haluavat lapsilleen ostaa. Ja jos se on vaaleanpunaisia haalareita tytöille ja vaaleansinisiä pojille, niin sellaisia myös kaupassa on, ja siksi on luonnollista, että myyjä kysyy asiakkaalta lapsen sukupuolta ostoksille mentäessä.
Ei tämä ole mitään rakettitiedettä eikä siitä tarvi sellaista tehdä, eikä kenenkään tarvitsisi olla niin herkkähipiäinen että tuollaisista kysymyksistä loukkaantuisi. Pääasia että lapsella on lämmin ja kuiva olo. Eikä sekään ole itsestäänselvyys kaikille (eikä historiallisessa kontekstissa kenellekään), että edes olisi rahaa taskussa, tai edes että kaupassa olisi jotain mitä rahalla ostaa.
Jos lapsilta kysytään, he haluavat kirkkaita värejä. Ihmiset ostavat sitä, mitä hyllyissä on. Ei kenenkään tarvitse olla niin herkkähipiäinen, että loukkaantuu siitä, että jonkun mielestä sama haalari voisi sopia molemmille sukupuolille.
Ehkä täytyy tässä kohtaa myöntää, etten edes tiennyt ihan pienten haalareiden olevan "sukupuolittuneita". Aiemmat kommenttini, tämäkin, ovat enemmän tähän sukupuolineutraalisuuteen liittyviä kuin vaatteisiin. Siinä mielessä ohi otsikon, muttei kuitenkaan ohi alkuperäisen kirjoituksen, jossa paheksuttiin sukupuolen kysymistä.
Siihen, että lapsen pitäisi saada olla "sukupuoleton". Minusta se on ihan hieno homma, jos hän haluaa olla sellainen. Mutta pitääkö lasta pyrkiä ohjaamaan pois omalle sukupuolelleen perinteisesti tavallisina pidetyistä touhuista tai pukeutumisesta, jos hän on itse sellaiseen kallellaan? Minulla on kaksi tytärtä, ja vaikka leikkivätkin pieninä enimmäkseen kaiken maailman autoilla sun muilla, ehkä rakkaimpia vaatteita olivat kuitenkin prinsessamekot. Niitä sitten hankittiin varallisuuden mukaan. Voisiko ajatella, että lapsi saa olla mitä haluaa, perinteisesti, neutraalisti tai vaikka nurinkurisesti. Ja että naapurin tädin kysymys sukupuolesta voi olla hänelle tärkeä, vaikkei sitä minulle olisikaan. Enkä koe sitä mitenkään tungettelevana, miksi pitäisi? Onko yhteisöllisyys hävinnyt niin täydellisesti, että jopa noin yleisluontoinen kysymys on uhkaava tai identiteettiä loukkaava?
MsaE: Siitähän tässä juuri on kyse. Että lapsi saisi olla kallellaan sinne minne on ja leikkiä mitä haluaa ja pukeutua sellaisiin väreihin kuin haluaa (monet haluaisivat raikkaita värejä, jos niitä vaan on tarjolla). Ilman että häntä ollaan tunkemassa "sinä et katsele noita leluja ja noita vaatteita koska olet poika" -muottiin. Tai "sinä puet pinkin koska tytöt pukee pinkin ja muuta ei tytöille tarvitse olla tarjollakaan ja piste". Että lasta ei tungettaisi luultuun tytön muottiin tai luultuun pojan muottiin ja muu olisi sairasta ja luonnotonta ja ikiaikaisen kehityksen vastaista, niin kuin tässäkin keskustelussa on sanottu. Hyvä, että olet antanut tyttöjesi leikkiä autoilla etkä ole sanonut, että eivät tytöt tee tuollaista. Minusta on uskomatonta, kun nykypäivänä vielä kuulee tytöille sanottavan, että "tytöt eivät leiki noita leikkejä, nuo on poikien juttuja".
Käytän pojallani kaikenvärisiä vaatteita, toisinaan ostan ns tytöillesuunnattuja, koska ns.pojille suunnatuissa vaatehyllyissä ei ole niitä värejä, joita kaipaan. En ymmärrä miksi poikani pitäisi olla vain harmaassa, ruskeassa ja mustassa, kun kaikki värit ovat hienoja miehillä, naisilla, pojilla ja tytöillä. POikaani luullaan toisinaan värien perusteella tytöksi. Tämä ahdasmielinen ajattelu näkyy myös muussa: jos poikani on kiinnostunut vaikka koruista näyteikkunassa, ulkopuolinen voi tulla ja sanoa, älä niitä katsele, ne ovat tyttöjen - vastaan hänelle: Poikani saa olla kiinnostunut ihan mistä haluaa, hänhän voi olla vaikka seuraava maailmanluokan korusuunnittelijamme!
Tuli hänestä mikä tahansa, tavis tai mikä vaan, saa hän olla kiinnostunut siitä mistä on. Minusta myös pojat saavat nauttia estetiikasta oli pukeutumista, korua ja myös tytöt autoista, tekniikasta tms. Itse olin sekä nukeista että autoista, taiteesta ja urheilusta...päädyin yliopistoihin opiskelemaan ja kansainväliseksi keksijäksi sekä konseptisuunnittelijaksi.
Väreillä on muuten myös psykologinen ja värifysiologinen vaikutus. Harmaa ja musta ovat vireystilaa laskeva väri ja taas tietyt vahvat väripariyhdistelmät nostavat, toisinaan liikaa, sydämensykettä ja verenpainetta. Pitämäsi vaatevärit siis vaikuttavat mieleen ja fysiologisesti. Siksikin olisi hyvä kaikkien saada pitää niitä värejä, kun haluavat psykologisesti, fysiologisesti ja muin hyvin syin. Nauttikaamme itsestämme ja toisistamme persoonina ja ihmisinä:)!
Päiväkotitätinä on kyllä huomautettava, että ei ainakaan niissä päiväkodeissa missä minä olen kiertänyt (sijainen) ole koskaan jaoteltu lapsia tyttö- ja poikaryhmiin, vaan enemmän taitojen ja iän mukaan. Kyllä meillä kaikki on saanut leikkiä kaikilla tavaroilla eikä lasten sukupuolta ole korostettu sen enempään, ainoastaan ehkä kutsumalla lasta toisinaan tytöksi tai pojaksi.
Ns retrovaatteissa on paljon värejä, tämän huomasin yhdessä päiväkodissa kun erehdyin luulemaan erästä poikaa tytöksi tämän retroruskean, -punaisen ja -vihreän vaatteiden takia. Monta päivää pidin lasta tyttönä kunnes eräässä keskustelussa kävi ilmi, että lapsi olikin poika! Siinä ei edes kasvonpiirteet auttaneet, eikä erikoinen nimi, saati pidemmät hiukset. Minua tapaus ei kuitenkaan harmittanut tms, lähinnä huvitti. :D
Ihmisillä on nykyään liikaa aikaa, kun miettivät tämmösiä. Ehtivät, jaksavat ja viittivätkin vielä. Pojilla on pippeli, ja tytöillä pimppi. Eli erilaisia ollaan. Tajusko kaikki? Enemmän nettipalstoilla kannattaa vaikka miettiä transvestiittejä ja muita ihmisiä joilla hankaluuksia oman identiteettinsä kanssa, kuin toppahaarin väriä. Erityisesti sitä miten muut voisivat olla heille avuksi.
Tämä on muuttunut ihan viime vuosinakin. Vielä viitisen vuotta sitten Rukka möi sinisiä ja punaisia kurahousuja. Nykyään punaisia ei enää saa, vaan kaupassa on tarjolla pinkkiä. Ilmeisesti liian moni poika peri punaiset kurikset isosiskoltaan, joten piti vaihtaa tyttöjen väri sellaiseksi, jota vain harva pojalle pukee, vaan mieluummin ostaa uudet kurikset.
kymmeniä miljoonia vuosien evoluution (biologia) määrittää ero miesten ja naisten, ei pseudo tiede. wake the hell up people.
Mitä jos pukisit poikasi samantien hameeseen ja menisit hänen kaverinsa syntymäpäiville? sama asia pätee lapsiin on tyttöjen värit ja on poikien värit, nauroin todella lukiessani tätä tekstiä. jos ei ole tyttöjen väriä ja poikien väriä miksi olisi tyttöjen vaatteita ja poikien vaatteita?
Korjatakseni epämääräistä lausetta: pue poikasi/tyttösi vastasukupuolen vaatteisiin ja vie hänen kaverinsa syntymäpäiville. ja sama pätee väreihin
- ‹ edellinen
- 1
- 2
aiheet
uusimmat
Kajahtanut käsityönäyttely!
TEE ITE – Kajahtaneet kudelmat SM-kilpailun parhaimmistoa voi nähdä Helsingissä Annantalolla järjestettävässä näyttelyssä.
Tee itse 0
Voita ja Sokeria -reseptit siirtyvät uuteen osoitteeseen
Lauantaiaamun 15.2. Voita & Sokeria -resepti on Heidi Pakarisen runsas uunilohiateria. Aamu-tv:n reseptit löytyvät jatkossa yle.fi:n Ruoka-sivulta.
Tee itse 0
![Taiwanilaissyntyinen elokuvaohjaaja Ang Lee Oscar-palkintojen jakotilaisuudessa](../../sites/olotila.yle.fi/files/imagecache/kuvallisetnostot/article-images/anglee.jpg "Taiwanilaissyntyinen elokuvaohjaaja Ang Lee Oscar-palkintojen jakotilaisuudessa Oscar-patsas kädessä. Ang Lee sai parhaan ohjaajan palkinnon elokuvasta "Piin elämä". Kuva: Yle, AP Graphics Bank")
Oscarit suorana Yle Teemalta
Yle Teema esittää Oscar®-gaalan suorana lähetyksenä Hollywoodista varhain maanantaiaamuna 3. maaliskuuta 2014. Järjestyksessään 86. Oscar®-gaala esitetään suorana yli 225 maassa.
Minä 0
Kaaso, älä kaadu häätaakan alle
Kaason tehtävä on tukea ja auttaa morsianta häätaakan alla, mutta kuka auttaisi kaasoa? Olotila kokosi vinkkilistan kaasoille.