Lastenpsykiatri Janna Rantala: Tyttöjen värit ja poikien värit

Joitakin ärsyttää heti suunnattomasti se, jos jollekulle tulee mieleen, että tyttö voisi olla muutakin kuin pinkki ja poika muutakin kuin sininen. Se ei ole mitään sukupuolen unohtamista, jos muitakin vaihtoehtoja olisi. Tässä ei ole tehty asiasta elämää suurempaa. On typerää ja tylsää, että tytöille ei juuri muuta ole kuin pinkkiä. Olisiko sinusta kiva, jos et pystyisi ostamaan itsellesi kuin sanotaan vaikka vaaleanvihreitä vaatteita, koska jonkun mielestä se kuuluu sinun kiveen hakattuun identiteettiisi ja muunvärisiä ei olisi edes tarjolla?
Ystäväni viisivuotias poika rakastaa nalleja, mutta eipä niitä senikäisten poikien vaatteissa ja repuissa koskaan näy. Jos hänelle saisi kivan nallevaatteen ilman pinkkejä hörheloitä, niin murskaisikohan tuo nyt hänen identiteettinsä miehenä.

Miten identiteetti liittyy vaatteen väriin? Myydänhän aikuisillekin kaikenvärisiä vaatteita, eikä kukaan ajattele, että tietyt värit tekisivät naisista tai miehistä sukupuolettomia! Ei se lapsenkaan identiteetti sentään haalarin värissä asu. Ja kunpa se olisikin niin helppoa että jättää vaan rumat värit ostamatta, koska alkaa olla jo vaikea saada muita kuin niitä iänikuisia pinkkejä tyttölapselle. Stereotyyppinen väridominanssi on jo niin voimakas. Minun lapsuudessani tätä hullutusta ei ollut. Kyllä tästä pitäisi puhua enemmänkin ja saada vähän selityksiä, miksi lapsille myydään Suomessa niin kurjia vaatteita.

On uskomattoman mielikuvituksetonta, ellei ahdasmielistä, kauppojen sisäänostajilta, että värit ovat käytännössä vain pinkkiä ja sinistä, vaikka maailma olisi täynnä värejä ja niiden sävyjä. Kyllä tytölle voi pukea vaikka malliltaan kauniin tyttömäisen takin silloin kun ei olla menossa pihaleikkeihin, eikä sen tarvitse olla pinkki, jotta muut tunnistavat lapsen sukupuolen. On ikävää, jos niinkin kaunis väri kuin sininen varataan vain pojille. Sitä paitsi pitääkö sen sukupuolen ylipäätään näkyä puolen kilometrin päähän? Aika nopeasti sukupuoli näkyy lapsen kasvojen piirteistä, joten se nyt on aivan sama, erottaako naapuritalon setä lumikasassa peuhaavista lapsista, kuka on tyttö ja kuka poika. Mielestäni sukupuolen korostamisessa lasten kohdalla voidaan mennä myös liiallisuuksiin: aivan kuin sukupuolesta pitäisi tiedottaa mahdollisimman näkyvästi, jotta aikuinen osaa suhtautua eri tavoin tyttöön ja poikaan.

Sääli että hyvä keskustelu hukkuu yhtäkkiä väittelyyn siitä että naiseus ja miehisyys on uhattuna. En oikein ymmärrä keitä näillä "sukupuolineutraaliuden korostajat ja androgyyniyden kannattajat" termeillä tarkoitetaan, sillä kommentoijat käsittelevät nimenomaan sitä, että koko asiassa ei ole kyse naiseuden tai miehisyyden kieltämisestä, vaan nimenomaan tarjotuista roolimalleista ja niiden ehdottomuudesta. Harva haluaisi poistaa maailmasta sukupuolisuuden kokonaan, sillä se on mahdotonta. On biologisia eroja niin kehossa kuin aivojen rakenteessa ja meihin vaikuttavat hormonit ja opitut ja opetellut käyttäytymismallit.

Ei lapsille tarvitse tuputtaa mitään roolia olla tyttö tai poika, hän kasvaa siihen kyllä. Ei lastenvaate- ja leluteollisuuden ja markkinoiden kritisoiminen merkitse tyttöyden tai poikuuden hävittämistä. Koska osa ei ilmeisesti ymmärtänyt artikkelin pointtia, niin kyse ei siis ollut siitä, ettei tyttölapsi saisi pukeutua pinkkiin. Kyse oli vaihtoehdoista ja siitä, että sukupuolta lasten kohdalla ilmennettään neuroottisesti ja kaavamaisesti, ikäänkuin pelätään lapsen sekoavan jos vaikka pojalle laitetaan vaaleanpunaista. Aikuinen mies voi itse valita mitä piirrettä pukeutumisvalinnoillaan korostaa, vaikka vaaleanpunaisella paidalla, eikä kukaan pidä häntä seonneena.

Ongelma ei koske vain lastenvaatemarkkinoita, sillä kyllä meille aikuisillekin tuputetaan stereotyyppisiä värejä esimerkiksi urheiluvaatteissa. Koen olevani naisellinen nainen, mutta mielestäni usein miesten urheiluvaatteissa on laajempi (ja kauniimpi) värivalikoima. Naisten urheiluvaatteet ovat lähes poikkeuksetta musta-violetti-pinkki- valkoisia. Miehille on varattu vihreät, siniset, turkoosit. Lieneekö valikoima valmistajan vai sisäänostajien terrorisoima, suunnittelijoiden uskon tekevän vaihtoehtoja, mutta mitkä niistä päätyvät kauppaan on sitten eri asia.

Ja miten tämä väriasia muuten liittyy sukupuolivähemmistöihin?

Osuva kommentti Domolta.

Totta, esim.1970-luvulla oli lastenvaatteita, ei erikseen tyttöjen ja poikien vaatteita.

MasaE, luulen että kyseessä on väärinymmärrys. Sukupuolineutraalia kasvatusta kannattavat haluavat antaa juuri lapselle mahdollisuuden valita. Perinteisiin sukupuolimalleihin lapsiaan kasvattavat ei.

Tarkennatko, miksi jollekin perheen ulkopuoliselle pitää kertoa, kumpaa sukupuolta lapsi on? Sillä tiedolla ei joku vieras setä tee yhtään mitään.

Nonna, eihän sille perheen ulkopuoliselle ole mikään pakko kertoa yhtään mitään. Ei nimeä, sukupuolta, kansallisuutta eikä palkan suuruutta. Mutta hassua se on sukupuolen kysymisestä loukkaantuakaan. Ehkä vaan en oikein osaa suhtautua yleensäkään kysymisestä loukkaantumiseen niin kuin pitäisi. Joku haluaa sillä kertoa jotain, minä pikemminkin näen että kysykää mitä kysytte, vastaan mitä vastaan.

Se, miksi olen ehkä ymmärtänyt "väärin" johtuu siitä, että olen törmännyt sukupuolineutraaliuteen useammin erittäin jyrkkänä ideologiana, paljon jyrkempänä ja vihamielisemmin kyseenalaistajiinsa suhtautuvana kuin perinteisen, sukupuoleen sukupuolena suhtautuvan ajattelun.

Yhteiskunnassa tytöt ja pojat yritetään laittaa omiin lokeroihinsa. Kasvoin itse ilman tarhatätien ohjausta, joten suhtaudun sukupuolten välisiin teennäisiin, tekemällä tehtyihin eroihin kielteisesti. Eroihin kuuluvat kaupalliseen kulttuuriin kuuluvat sukupuolen mukaan suunnitellut vaatteet ja jatkuva uusien lelumallien kaupittelu. Päiväkodeissa lapset jaetaan poikien ja tyttöjen ryhmiin. Itse leikin pienenä kaikkia mahdollisia leikkejä fakut jalassa ja sattumanvaraisen värinen pusero päällä. Ainoa asia, joka tästä on seurannut, on se, että olen kriittisempi kuin muut ihmiset esimerkiksi ajattelumallien pakkosyöttöä kohtaan.

Asiaa voisi myös ajatella myyjän ja hänen työnsa kannalta. Hän on ensisijaisesti tekemässä kauppaa, ei yhteiskunnallista kritiikkiä. Tätä hänen esimiehensä tai -henkilönsä varmastikin myös edellyttää. Jos useampi kuin joka toinen asiakas haluaa palvelun ottavan huomioon hänen tai hänen lapsensa sukupuolen, eikö hänen toimenkuvaansa kuulu silloin ottaa tämä huomioon?

Toinen vaihtoehto on se, että myyjä ei jaa kanssasi ajatusta siitä, että sukupuoli on jotenkin merkityksetön asia. Minusta tämä on juuri yksi niitä asioita, joissa keskustelua pyritään ohjaamaan yhden totuuden suuntaan. VAIN neutraalius on hyvä, muusta saa jopa suuttua. Minä pikemminkin näen asian siten, että neutraalius ja sukupuolen huomioonottaminen ovat molemmat arvokkaita näkemyksiä, ja kumpaankin tulee suhtautua suvaitsevasti. Se ei edellytä omasta ajatusmaailmasta luopumista, eikä etenkään sitä että toisten raivonpuuskia pitäisi loputtomasti ymmärtää.

Sukupuolineutraalius on sairaus, joka tulisi poistaa erityisesti terveysalan ammattilaisten suista. Tytöt oli ennen tyttöjä ja pojat poikia. Silloin vanhaan hyvään aikaan.

Tämä voi tulla sinulle järkytyksenä, mutta ihmiset eivät ole apinoita. Evoluutiossa on tapahtunut monenmoista, joka erottaa meidät muinaisista esivanhemmistamme, jotka jaamme apinoiden kanssa. Lajin urospuoliset jäsenet esimerkiksi omaavat hoivavietin jälkeläisiään kohtaan siinä missä naaraspuolisetkin, jne.

Wanhaan Hyvään aikaan haikailijat eivät tunnu kestävän sitä, että naiset voivat toimia ja kilpailla yhteiskunnassa tasavertaisina jäseninä. Wanhoina Hyvinä aikoina (tm) naisten äänioikeutta yritettiinkin torpata mm. perusteella, että naisilla tulee olla oikeus olla naisia ja toteuttaa Luontaista Naiseuttaan luonnollisesti, johon ei kuulunut itseään koskevista asioista päättäminen. :-) No, lähi-idässä nämä Wanhat Kunnon roolit ovat yhä voimassa, sinne siis. Vaimoa voi hakata rauhassa ja heitellä happoa tyttöjen päälle jos tahtovat liikaa kouluttaa itseään, onhan se luonnonvastaista sentään.

Hyvä apinapsykologi, kun eläinmaailmaa aletaan katsella sillä silmällä, että sieltä saadaan vahvistusta ihmisten käytökselle, sitä varmasti löytyy. Jos kuitenkin katsotaan tuota käytöstä apinoille ominaisena, voidaan miettiä, että apinaurokset yleensä tutkivat reviirille tulleet vieraat esineet, asiat, eläimet, ensin, ennen kuin muu lauma/yhteisö voi tulla ja pitää sitä turvallisena. Onko kiinnostus traktoreihin siis siitä johtuvaa, että apinapojat ovat kiinnostuneita tekniikasta, vai onko se siitä johtuvaa, että apinapojat joko vaistomaisesti käyvät tarkistamassa vieraita esineitä, tai ovat oppineet aikuisilta urosapinoilta tämän käytöksen. Autoja ja traktoreita ei esiintyne luonnossa, joten onko ihminen tai apina ehtinyt myöskään evoluution kautta niihin sopeutua?