EU-lähteiden mukaan homovastaisuus on lisääntynyt Euroopassa. EU-parlamentti patisti muun muassa Suomea edistämään puheenjohtajakaudellaan syrjinnänvastaisia toimia. Mitään näkyvää ei ole tapahtunut, paitsi että Ihmisoikeusliitto on laittanut alulle ensimmäisen laajan Syrjintä Suomessa –raportin. Raportissa kuvataan syrjintä- ja ihmisoikeustilannetta Suomessa eri syrjintäperusteita edustavien ryhmien kannalta vuonna 2006. Raportin tuottamisen rahoittavat työministeriö, opetusministeriö ja Euroopan Unioni.

Poliisi-tv:n raportista käy ilmi, että työelämässä syrjitään työntekijöitä seksuaalisen suuntautumisen takia, vaikka se on lainvastaista. Vähemmistöihin kuuluvat tasapainoilevat usein työpaikan keskusteluissa kertomisen ja salaamisen välimaastossa arvioiden työtovereidensa suvaitsevaisuutta tai sen puutetta.

Nelikymppinen "Tony" kertoo raportissa tapauksista, joissa on keksitty tekosyitä, että on päästy eroon homoista työpaikalla. Tony esiintyy raportissa anonyymisti työpaikan menettämisen pelossa.

Vuonna 1995 uudistettu rikoslaki ja vuonna 2001 voimaan tullut työsopimuslaki kieltävät syrjinnän työssä ja työhönotossa seksuaalisen suuntautumisen perusteella. Kolme vuotta sitten voimaan astunut laki yhdenvertaisuuden turvaamisesta terävöittää seksuaalivähemmistöjen syrjintäsuojaa entisestään. Se kieltää ikään, alkuperään, kieleen, uskontoon, vakaumukseen, mielipiteeseen, terveydentilaan ja muun muassa seksuaaliseen suuntautumiseen perustuvan syrjinnän.

Sosiologi Kati Mustola oli kolme vuotta sitten mukana kirjoittamassa Euroopan sosiaalirahaston ja Työministeriön rahoittamaa tutkimusta nimeltä ”Eihän heterotkaan kerro...” Sen mukaan joka viides miesvastaajista oli havainnut työpaikallaan seksuaaliseen suuntautumiseen perustuvaa syrjintää. Naisista saman oli havainnut 12 prosenttia. Syrjinnän kohteeksi joutuneet homo- tai bi-miehet katsoivat lesbo- tai bi-naisia huomattavasti useammin, että heidän seksuaalinen suuntautumisensa on ollut työhönotossa tapahtuneen syrjinnän pääasiallinen tai osasyy.

Kati Mustolan mielestä vitsailu seksuaalivähemmistöjen kustannuksella on myös syrjintään rinnastettavissa oleva asia. Kun kuulee vitsejä, ei uskalla tulla kaapista ulos, mikä on omiaan ahdistamaan työntekijää ja sitä kautta koko työyhteisöä. Mustolan mukaan syrjinnän kitkeminen työpaikoilla on ennen kaikkea työnantajan vastuulla ja intresseissä. Työyhteisö, jossa suhtaudutaan kaikkiin tasa-arvoisesti, on tuottavampi kuin sellainen, jossa syrjitään jotain ihmisryhmää.

Poliisin vaikea tulla ulos kaapista

Suomen poliisissa työskentelee noin 11 000 henkilöä, joista varsinaisia poliisimiehiä ja -naisia on 7700. Joitakin satoja heistä kuuluu seksuaalisiin vähemmistöihin. Tämä ryhmä ei juuri kuulu eikä näy ulospäin. Monen mielestä onkin hyvä näin. Sen sijaan länsinaapurissamme Ruotsissa ajatellaan toisin päin.

Kävimme haastattelemassa Tukholmassa Ruotsin homopoliisijärjestön aktiivia Riikka Ylijukuria, joka eli heterosuhteessa aloittaessaan poliisissa 17 vuotta sitten. Riikka kertoo, että hänelle kaapista ulos tuleminen ei ollut vaikeaa, koska työkaverit tunsivat hänet osaavana konstaapelina jo heteroaikoina. "Kun on avoin, ei ole syytä puhua pahaa selän takana", painottaa Riikka.

Tukholman yliopistossa 2005 tehty tutkimus rohkaisee suomalaisia virkaveljiä ja –sisaria tulemaan kaapista ulos. Nimittäin ruotsalaiset kollegat kokivat syrjintää ja olonsa huonoksi selvästi enemmän silloin, kun vielä olivat kaapissa. Riikka Ylijukurin mukaan homoseksuaaleja mieskollegoita kiusataan enemmän kuin lesboja. Naisten väliset suhteet eivät aiheuta valtaväestössä niin värikkäitä mielikuvia kuin homomiesten suhteet.

Seurakunnissa lähes mahdotonta olla avoimesti homo

Suomessa poliisia ja puolustusvoimia ahdistavampi työnantaja seksuaalisille vähemmistöille taitaa olla evankelis-luterilainen kirkko. Lähimmäisen rakkautta monet pitävät kristillisyyden korkeimpana periaatteena, mutta moni kysyy tänä päivänä, riittääkö rakkautta myös seurakunnissa työskenteleville avoimesti homoille?

Pastori Karl af Hällström Porvoon ruotsinkielisestä seurakunnasta kertoo, että Suomessa on paljon vaikeampaa kuin Ruotsissa tulla kaapista ulos. Esimerkiksi kirkon piirissä tämä johtuu vanhoillisesta, Raamatun kirjaimellisestä tulkinnasta, jossa hyväksytään esimerkiksi tietyt osat Mooseksen kolmannesta kirjasta ja toisia ei.

Vaikka parisuhteen rekisteröinti samaa sukupuolta olevien kesken on ihan laillista Suomessa, niin kirkolle siitä on muodostunut ylitsepääsemätön ongelma. Papeiksi tuntuvat kelpaavan heterot tai selibaatissa elävät homot ja lesbot. Jyrkän linjan teologit vetoavat muun muassa Paavaliin, jonka toisaalta tiedetään kannattaneen aikanaan myös orjuutta.

Homokeskustelu käy nyt erityisen vilkkaana valtionkirkossamme. Helsingin Tuomiokapituliin on kanneltu Suomen olympiajoukkueen kisapappina tunnetuksi tulleesta pastori Leena Huovisesta. Huovinen on myöntänyt siunanneensa samaa sukupuolta olevien henkilöiden parisuhteen. Huovisen itsensä mukaan hän ei ole voinut rikkoa säädöstä, koska parisuhteen siunaamisen kaavaa ei Suomen kirkossa ole. Ruotsin kirkolliskokous sen sijaan päätti homo- ja lesboparien siunaamisesta jo reilu vuosi sitten. Haastattelemamme Karl af Hällström on heti valmis siunaamaan homopareja, jos kirkolliskokous sellaisen päätöksen tekee. Myös af Hällström sai haastatteluviikolla kutsun Tuomiokapitulin eteen homomyönteisten kannanottojensa takia.

Raportti nähtiin Poliisi-TV:ssä 1. helmikuuta 2007