Vankeusrangaistukset eivät ole pelote ammattirikollisille. Heitä enemmän vankilaa pelkäävät tavalliset ihmiset. He, jotka eivät koskaan joudu vankilaan.

Rikoksen uusijoille vankila on tuttu paikka, jonne on helppo palata. Kokemuksesta tietää, miten siellä toimitaan.

- Jos henkilön koko lähipiiri on mukana rikollisessa toiminnassa, niin silloin ei koe sellaista läheisten menetystä kuin ns. yhteiskuntamyönteinen ihminen, jolle vankilaan joutuminen on leimaavaa ja jonka lähisuhteet saattavat siinä tilanteessa aidosti katketa tai ainakin heikentyä, sanoo Etelä-Suomen aluevankilan sijoittajayksikön johtaja Anna Arola.

Mika Junnisen viime vuonna julkaistun väitöskirjan mukaan Suomessa on ammattirikollisia muutamasta kymmenestä pariin sataan. Luku on huomattavan paljon alhaisempi kuin mitä poliisin virallinen määritelmä antaa ymmärtää. Puolet ammattirikollisten joukosta on lähtenyt rikoksen tielle seikkailun takia, toinen puoli on ajautunut alalle esimerkiksi epäonnistuneen yritystoiminnan seurauksena. Ammattirikolliset eivät ole taparikollisia.

- He itse määrittelivät eron niin, että ensinnäkin tekevät kaiken suunnitelmallisesti eivätkä koskaan päihdyttävien aineiden vaikutuksen alaisena. Taparikollinen tappaa ryyppykaverinsa, kun ei saa tältä huikkaa ja katuu sitä selvin päin. Ammattirikolliset eivät kadu tekosiaan, koska ovat suunnitelleet rikoksen. Ja jos rikos epäonnistuu, se on työtapaturma, kuvaa Mika Junninen.

Vankeinhoito hoitaa

Pelkkä vankeustuomio ei riitä tekemään rikoksen tekijästä yhteiskuntakelpoista. Vankeinhoidossa onkin erilaisia kuntoutusohjelmia, joilla pyritään herättämään motivaatiota elämänmuutokseen. Pisin ohjelma on kahdeksan kuukautta, lyhin kolme viikkoa.

- Jos on rangaistuksen alkuvaiheessa motivoitunut siihen että haluaa muuttaa sitä elämäänsä, niin millä saadaan motivaatio pysymään yllä kymmenen vuotta laitosoloissa? Esimerkiksi vankeinhoidon päihdekuntoutuksen yksi dilemma on se, ettei täällä tule riskitilanteita esimerkiksi alkoholin suhteen. Kun ei ole alkoholia niin ei pääse opettelemaan siitä kieltäytymistä, huomauttaa Arola.

Vankeusaikana rikoksen tekijä on ainakin periaatteessa estynyt tekemästä rikoksia. Toisaalta esimerkiksi huumekauppiaan lukitseminen vankilaan ei välttämättä lopeta kyseisiä rikoksia. Vankilaan suljetun tilalle tulee helposti uusi huumekauppias, jos kysyntä on edelleen olemassa.

Tehoa se on pienikin teho

Suomessa pitkien tuomioiden tehosta ei ole tutkittua tietoa. Kanadassa tehdyissä tutkimuksissa on huomattu, että lyhyet vankilatuomiot tehoavat rikoksen uusijoihin paremmin kuin pitkät. Mitä pidempi tuomio sitä todennäköisempää on että tuomittu uusii rikoksen.

Vankeusrangaistuksella voi silti olla tehoa. Tupakoinnin lopettaminenkin onnistuu keskimäärin vasta seitsemännellä yrittämällä.

- Jos on 30 vuotta toiminut rikollisilla tavoilla, niin ei voi olettaa että kolmen viikon kurssin jälkeen olisi ihan muuttunut mies. Mutta se kolmen viikon kurssi voi antaa motivaatiota miettiä, että mitäs sitten seuraavaksi, mainitsee Arola.

Siis – jos esimerkiksi aiemmin väkivaltarikoksiin syyllistynyt oppii vankeusaikana säätelemään toimintaansa niin, että vapauduttuaan hän tekee pelkästään omaisuusrikoksia, vankeusrangaistuksella on ollut vaikutusta.

Yhteiskunnalla ei ole ainakaan Suomessa juuri vaihtoehtoisia rangaistusmuotoja vakaviin rikoksiin syyllistyneille. Ammattirikollisten kohdalla rikoshyödyn aiempaa tehokkaampi takaisin saaminen purisi heihin paremmin kuin vankila konsanaan.

Pitäisikö rangaistusten lisäksi katsoa aiempaa enemmän ennaltaehkäisyä. Löytyvätkö tulevaisuuden rikoksen tekijät tämän päivän huostaan otettujen lasten joukosta?

Lisää aiheesta:
www.vankeinhoito.fi
www.haaste.om.fi/16654.htm
www.psepc-sppcc.gc.ca/res/index-en.asp

Raportti nähtiin Poliisi-TV:ssä 11. tammikuuta 2007