"Pidätkö Uuno pikkulinnuista?" kysyi suuren idolini Uuno Turhapuron vaimo mieheltään? "Riippuu kastikkeesta", vastasi Uuno. Samanlaisella ajatusmaailmalla kun maailmaa lähestyy, ei koskaan tiedä mitä mieleen tulee ja suustaan päästää.

Olen usein hyvällä tuulella. Kuppi on puoliksi täynnä, sadepilvissä on kultainen reunus ja lähes jokaisesta asiasta löytyy hyviä puolia. Hyväntuulisuus ei kuitenkaan tarkoita sitä, etten olisi sarkastinen ja piikittelevä heti sopivan tilaisuuden tullessa vastaan.

Olen Aleksi Ruuskanen. 28 vuotta. Ei-lähellekään-valmis kauppatieteiden maisteri, juontaja ja radiotyöläinen.

Sama nainen, eri tukka.

Odotan edelleen Raptorin uutta tulemista. Itken hysteerisesti kun kuulen Scatman Johnin Scatman-biisin radiosta. Jopa niin paljon, että jos se tapahtuu autoa ajaessa, on pakko ajaa reunaan rauhoittumaan. Siinä likaisimmat salaisuudet.

Moi! Olen Juuso Mäkilähde mutta kaverit käyttävät lempinimeä Mäkkäri. Olen omasta mielestäni juuri sopivan ikäinen, fiksu ja filmaattinen, tanssitaitoinen, ruuanlaitosta ja lapsista pitävä unelmavävy. Toisaalta koen myös olevani oman elämäni isoin vitsi.

Olen Jussi. Koska en osaa soittaa kitaraa tai laulaa (paitsi karaokessa), päätin puhua musiikista ja soittaa sitä radiossa - tarkemmin sanottuna Uuden musiikin aamuvuorossa arkiaamuisin kello 10.

Minulla ei ole ajokorttia, mutta jos olisi, olisin se liikennevaloissa viereisessä autossa radion kanssa kilpaa laulava tyyppi.

Onko tämä mies Meksikosta, Amsterdamista, Intiasta vai Lindströmin pesulasta?

Rakastan nyrkkeilyä. Rakastan Hannu Karpoa.

Uuden musiikin iltavuoron turbotuuraaja, YleX Areenan festari-gonzo ja joka paikan kyseenalaistava kenttäraportoija Hewwwwiii!:n ja Phynk!:n epäpyhän kolminaisuuden nimeen.

Jostain syystä minulle on siunaantunut useita lempinimiä: Toki, Tonttu, Banaani, Blondi, Keisari, Löki, Tonto ja tuoreimpana hieman mystisempi Second Half... Töissä minut tunnetaan Tumuna.

Jos kävelet nopeasti ja hymyilet, kukaan ei huomaa kuinka ruma olet. 

Hei, olen Kalle. Jeesuksen iän ohittanut kauneus-ihanteita halveksiva musiikinkuluttaja Lahdesta.

 Olen Erno, musiikin ongelmakäyttäjä. 

Rakennustelineillä kiipeillyttä naapurin pikkupoikaa lainatakseni: ”Jalat on kivat!”. Upea oivallus. Jalat todella ovat mahtavia. Omani ovat aika pitkät, melko hontelot, jäykät ja useinmiten mustelmilla. Niillä kuitenkin pääsee oikeinkin ketterästi eri suuntiin ja ovat siksi kovassa käytössä.

Muistatko sen Pirkka-Pekka Peteliuksen esittämän "Omituinen höpöttäjä"-hahmon takavuosien sketsisarjasta? Se tyyppi olen minä.

Olen syntynyt Kokkolassa, mutta sillä seikalla ei ole tässä yhteydessä minkäänlaista painoarvoa.

Synnyin päälle parisenkymmentä vuotta sitten Helsingissä kolmen sisarukseni kiusaksi. Olen kovaääninen ja joku on joskus luonnehtinut minua käveleväksi sirkukseksi.

Rakastuin jo pienenä sanoihin ja tarinoihin.

Olen kolmeakymmentä lähestyvä originaali eteläkarjalainen.

Mulla on ehkä koko Suomen nopeimmat refleksit. Välillä otan kiinni esineitä, jotka eivät vielä ole edes alkaneet pudota.

Mun nimi on Tytti ja mut tunnistaa ehkä helpoiten punaisesta tukasta. Haluaisin olla tunnistettavissa myös persoonallisista ja kauniista vaatteista + omaperäisestä lookista, mutta energiani ei aina riitä pynttäytymiseen, etenkään niinä aamuina jolloin tulen töihin kuntosalin kautta.

Sähköisen viestinnän maailmassa moni asia on muuttunut – enää ei ole kysymyksiä, on vain googlaamattomia vastauksia. Tässä esimerkki: ”Parta on miesten kasvojen alaosassa kasvava karvoitus. Karvoitusta, joka kasvaa ylähuulen yläpuolella kutsutaan viiksiksi. Historiassa parta on usein liitetty viisauteen, seksuaaliseen kyvykkyyteen tai korkeaan asemaan."

Mestarisoundia vuodesta 2005. Sydän on lähtöpiste, aivot ovat joskus mukana. Kaikki on alunpitäen orgaanista, muttei pieni sähkö tee mausteena pahaa. Nykyisin elektroniikasta on paikoitellen jopa apua. Muovi ei silti maistu edes puulta. Hyvän aliarvostus, jos jonkun nyt pitää harmittaa.

Perjantai-illoissa soittava, tranceen ja progressiiviseen houseen höyrähtänyt, vuonna '94 teknoherätyksen kokenut miekkonen. Vaikuttaa Pasilan studion penkin kuluttamisen ohella monipuolisesti DJ- ja teknokulttuurissa ympäri Suomea.

Töttöröö! Nimi on Sippo ja henkinen ikä huomattavasti fyysistä alempi. Mä pyrin syöksymään tapahtumien keskipisteeseen ja kertoomaan kuulumisia sieltä sun täältä.

Hilipatihippaa. Seikkailen ylex.fi:ssä ja pidän paikkoja kunnossa. Lisäksi olen tiedon datamainari netin kalaverkoissa. Nykyään myös uutisankkuri radiossa, YleX:n Pop-uutisissa.

Itkin, kun näin Tuulen viemää -elokuvan ensimmäisen kerran noin 5-vuotiaana. Leffa kuuluu edelleen suosikkeihini. Kuuntelin lapsena Kirkaa, mutta varsinainen "musiikillinen herääminen" tapahtui Apulannan ja Tehosekoittimen tahdissa 90-luvulla. Tällä hetkellä suosikkeihini kuuluvat Hurts, Ginger Ninja, The Sounds, Biffy Clyro, The Vaccines, Jarkko Martikainen jne.