Runoja Suomesta 12

Sanat ikävälle
Leena Hovi Lopez

ei ole oravia, ei ole
ei karhuja, ei susia
ei poroja, ei hirviä
ei valkohäntäisiä pupuja
ei kaukometsän kaipuuta
ei sieniä vihertävissä sammaleissa
ei suopursun pistävää tuoksua
ei karpalon kirpeätä punaisuutta
ei saunan savun tuoksua talvisessa illassa
ei saapikkaan narskutusta pakkasyössä
ei jääkylmää taivasta
ei pohjolan toivotonta ikävää
ei hikoilua saunan lauteella, se kaikkia lohduttaa
ei sitä puhtautta jonka vain löyly ja järvivesi lahjoittaa

Taiteellinen pakkaspoika
Siiri Rautio

Kerranpa kuun kumottaessa
Tuikkiessa tähtösten
Yöllä yksinänsä
Hämärässä hääräili
Pakkaspoika pikkuinen
Taiteellinen taitava tuo

Lumista luontoa luonnosteli
Mieleisekseen muunteli
Huurteiseksi hunnutteli
Harsolla hienoisella
Kuuset, koivut koristeli

Hangelle hohtavalle
Tuhansittain timantteja
Kirkkahia, kiiltäviä
sinne tänne sirotteli

Katolle kun kiirehti
Tikapuihin törmäsi
Kuului kova kumahdus
Tää’ pakkasen on paukahdus

Ketterästi varoen
Katolta se kierähti
Ikkunalaudalle istahti
Jääkukin jäädytteli
Lasi-ikkunat ihaniksi
Pielet pitsein poimutteli

Pakkas-pappa piilostansa
Kurkisteli kuopustansa
Tyytyväisenä työhön tähän
Vaivasi vain häntä vähän:

Huomaavatko huomenissa
Kiireisinä kulkiessa
Ihmiset ihastella
Kauneutta katsella
Talven tuiskun tuomaa
Pakkaspojan pienen luomaa

Parlamentaarikko puhuu
Kari Leukkunen

Elo valtioiden ja kansakuntien
ei ole kuin ihmisten
tämä suurikin uutinen onko keille
niin huonostiko opetti historia teille?

En kiistä, laihat vuodet ovat taas täällä
kuin vuosikymmen sitten, ukkospilvi, päiden päällä
sallikaa kuitenkin sanoa lohdutuksen sanana
emme ole suinkaan pulassa ainoana

Eikä lama kaikkia kolhi, jotkut se sentään säästää
Se ansioksi on luettava meidän – jotka päättää
Uhritulet tarvitaan toki tälläkin kertaa
Mutta niinhän oli myös aiemmin – en kertaa

Silti kuulkaa: yhteiseen hiileen hönkäillen
vuoksi Ranskan, Saksan pankkien
voimme Talvisodan lailla yhdessä jakaa
tämän karvaan kalkin, jollain tapaa

Kai muistatte sen Sven Tuuva-herran
joka vastaan pani hetken verran
Kun yritti vihollinen sillan kautta
Ja rannassa ootti jo tuonen lautta

Nyt rintamat on toiset Afganistanissa
vain sydämet yhtä nuoret uhrialttarissa
Ei jumalille tarjota kuin jumalien ruokaa
Ei armoa saa, vaikka sydämet huokaa

Minkä valtio ja isänmaa kerran pyytää
mikään ei saa silloin mieltä hyytää
ei vaikka lapsenne rinnaltanne ainoan
ottaisi uhriksi edun tuntemattoman

Kun toteutuu historian tahto suuri
Niin sille, sille, kuuluu kiitos juuri
ja jonkin verran kunniaa jää myös meille
jotka kansanedusmiehinä teot teimme

Jos pienen korvauksen siitä saamme
ei liene tarpeen että sitä muille jaamme
harmi, jos se teissä vihan nostaa ja katkeruuden
mikä ylittää yleisen sopivaisuuden

Hyvä on,
kohta on vaalit, käykää työhön vuorostanne
pitäkää yhtä hyvä huoli omastanne
jos kansa napisee ja media haukkuu
antakaa vain takaisin niin että paukkuu

Ja ainahan on tarjolla marttyyrin viitta
tai ainakin eläkeläisen turvallinen skiitta
sieltä voi kiitoksin isänmaata muistaa
ja uhreja jotka nurmen alta kuiskaa

Vaikka sanoista ei ehkä selvää saa
on suut pahus, niin täynnä multaa
mutta otaksuttavasti kunniaa kotomaan
kaiuttaa nääkin kalmot hautuumaan

Joku väittää: kohta joukkoon liittyy uudet tummat
ikityöttömät, sairaat, liian vanhat, kummat
jotka varjoina häilyy ja makaa ytimenä paarian
tämän kahtiajakautuneen, sairaan Finlandian

Näin vastakkain en kansoja sen nähdä sois
vaan kuin orkesteri ne yhdessä musisois
Eläköön sittenkin Suomi ja tulevaisuus
Vaikka siihen tarvittais eduskunta kokonaan uus

Linnan juhlat
Kimmo Paaso

1. Suomessa pressalle järkätään juhlaa
posti saa kutsuja kannella.
Valtiovalta kun törsää ja tuhlaa,
herroille herkut voi annella.
Linnassa muonat on kuuluisan köökin,
juomat on kannettu Alkosta.
Ruokailun päätteeksi polttavat röökin,
päällä on mustaa ja valkosta!
" Palvelijamme taas niiaa ja pokkaa.
- Niitä saa halvalla talvella!
Niille on tarjolla lämmintä rokkaa.
- Sillä ne jaksaa palvella!"

2. Vieraat saa skåålata, lauluja laulaa,
katsella kauniita sääriä.
Julkkisten keskellä kurottaa kaulaa,
hienoissa helmoissa hääriä.
Kierous ja koiruus se on aikamoista
mutta on touhua tuttua:
aatella yhtä ja toitottaa toista,
syötellä härskiä huttua!
" Siellä on juutalaismiestä ja natzia,
siellä on pressaa ja prinssiä.
Siellä on taatusti myös paparazzi ja
piilossa putsaa se linssiä!"

3. Juhlissa nähdä saa näytelmän hassun,
poikkeevan vanhoista uomista.
Juhlat on Halosen - Tarjan vai Kassun?
Tärkeintä että on juomista!
Herramme naisille maljoja nostaa,
näyttelee valkeita hampaita.
Lehtien sivuilta palstoja ostaa,
laskeksii laumansa lampaita!
" Siellä on nuorta ja siellä on vaarii ja
siellä on setää ja tätiä.
Siellä on tarjolla myös kaviaarii ja
runsaasti munia. Mätiä?"

4. Muitakin linnoja maassamme riittää,
niissäkin ruokaa on tarjolla.
Harvempi kuitenkin herraansa kiittää ( vaan )
välttää sen jonkin varjolla.
Valtion herrat kun nostavat taksaa,
linnoissa "herrat" saa kärsiä.
Kuitenkin siellä ne teoistaan maksaa ( vaan )
hapanta leipää saa järsiä!
" Valkoinen kaulus ja valtion pesti?
Lakia tarvii ei kuunnella!
Ainoa keino on - mahdollisesti -
ontuvaa lakia muunnella!"

Äiti-Suomi
Sulevi Juhola

Kylmään Pohjolaan synnyit sä tänne,
miss’ aukenee tuhanten järvien maa.
Täällä on alkanut elämämme,
täällä lapsemme leikkiä lyödä saa.
Sen kulttuuriperintö on arvokas aivan,
kera sinitaivaan ja tähtien vyön.
Se maksaa meille huolen ja vaivan,
totuus jos on lippuna päivämme työn.

Paljon on kulunut kesää ja lunta,
siitä kun taattoni kaivoi ja löi;
paremmasta ajasta näki hän unta,
kun vähäisen leipänsä hartaana söi.
Aina uskoen, toivoen aikaan uuteen,
esi-isämme raatoivat ääressä työn.
Luottaen lastensa uskollisuuteen,
ovat silmänsä sulkeneet tullessa yön.

Jos harhaa on kertomus Äiti-Suomen,
sen juurilta kaukaa kun syntyi maa.
Missä on lastemme tuleva huomen,
valhe jos sen juuria puristaa.
Totuus jos on lippuna aina sulla
se kauneinta sinulle olla vois’.
On aamusi silloin kuin unohdetulla,
totuus jos jäänyt on matkalla pois.

***************************************
Valheiden työ valtaa nyt saa,
huolien alla näin huokaapi maa.
Totuuteen syytä ois’ kannustaa,
tuo hyve silloin säilyisi aikojen taa.

Valta on turmellut kantajansa,
siinä historia toistaa näin itseään.
Eliitti usein keksii valheitansa,
kansa ei tule totuutta tietämään.

***************************************

Jos sun tyttösi, poikasi totuutta puoltaa,
he nuhteetta kantavat tehtävät maan.
Ehyin sydämin, puhtain mainettas’ huoltaa,
käsivarsin vahvoin - ain’ ajallaan.
Jos nuoresi antavat kuin puhdasta kultaa,
mitä himmennä koskaan ei valheiden työ.
Niin taattomme hautojen yllä on multaa,
missä loistavi kauniiden kukkien vyö
Pohjolan helmi on kaunis Suomi,
esi-isäimme suku täällä syntynyt on.
Uuden kevään tullessa kukkivi tuomi,
linnun laulu soi taivaalla loppumaton..

Arvosta maata ja nurmen nukkaa,
ne Luoja on luonut kuin tarhakseen.
Suojele luontoa – pienintä kukkaa,
että maa tää säilyis’ viel’ huomiseen.
Koko ihmissuvun on Luojamme luonut,
avara maapallo on Hänen kättensä työ.
Hän siinä on meidän asua suonut,
lepoon vaipua silloin kun saapuvi yö.

Voe minnuu pöljee
Teuvo Pyykönen

Mualiman parasta kansoo ollaa, melkkeinpä valittuja.
Tutkimus sannoo, lukkee osattaa ja ynnätä, tankerokielki taepuu.
Vanhukset märissä vaipoissa vuorokausia virruu, hoetajista on pulloo.
Huolta ei heikoimmasta, sivistyksen mittariksi sanotusta.
Valtoopitävät ahistelloo: siästettävä on, paha päevä tulloo.
Oolalaa, voe minnuu pöljee.

Muan parraat miehet, naiset tääsistunnossa terhakkaasti puhhuu.
Toisillee ärhentellöö.
Teatterrii kansalle, iäniä itelle kalastelloo.
Ka, suora telkun lähetys loppu.
Naarattaa nii mukavasti, neuvoo antavallekko vae oesko ooppera mittää.
Halppoo on hupi meille, valioille, kaek yhessä männää.
Oolalaa, voe minnuu pöljee.

Kattainen kehhuu, Wahlroossi säestää.
Aenane kasvu kansan, markkinavoemat hengissä pittää.
Korot ei kohhoo, ikkuinen on juhla tää.
Euro on vakkaa, heillauta ei mikkää.
Reikkalaisille rahhoo antovat, rilluttelijoille, takasko suatas.
Kansa ei tiijä, ei ossoo mittää, vinansseista viissaat puhhuu.
Oolalaa, voe minnuu pöljee.

Kallasvuolle kultamono annettu.
Sampo uuvellen taottava, Nokialle loitsut luettava.
Pääoma ostaa, Häkämies myy, meijän ommaisuutta.
Ilmarinen, Varma, Fortum pomojen liksat nostaa.
Paperi-Ahola puolesta puhhuu, duunarijuuret.
Paholaisen touhuako, menestystarinaako.
Oolalaa, voe minnuu pöljee.

Ei souva äet Kallavee pintoo, ei iskä perree piä.
Melloo heiluttelloo neutraali-immeinen.
Perätuholla istuskelloo samanlainen köllykkä.
Ihmeissäin möllistelen, mihin mualima männöö.
Mistä se laps tulloo, haekarako tuop.
Oolalaa, voe minnuu pöljee.

Tikkua ristiin, rytinöö alttarille, rukkoushetki homoparille.
Siitäpä jäsenmiärät kohhoo, piispainkokkous tottee.
Päivi uskonsa pittää, Aatami Eeva oikein on.
Evuskunnassa Kiäriäinen uuven viltin alle männöö.
Torkuilta puhemiespönttöön pirtteenä palloo.
Tolkut meillä piättäjät, uskossa uuvessa.
Oolalaa, voe minnuu pöljee.

Tirektiivit jyllee, viäriä piästöjä luontoon männöö.
Rysselin kammareista ohjeet tänne tulloo.
Välmeren immeinen pykälöille naurraa.
Huussia ei sua käyttee, koevuhalko suastuttaa.
Palmupensoo, atomii olla pittää.
Kiinan poika hiiltä pönttöön lissää.
Ilmakehä mustaks muuttuu, lämmintä napapiirille pukkoo.
Oolalaa, voe minnuu pöljee.

Pekkarinen vakkuuttaa, enerkiassa kaek hyvin.
Turve kasvaa tuhannessa vuuvessa, vesistöjä suastuta ei.
Atomikin puolittuu, ajassa miljoonassa, Tsernobyllii muistella ei.
Tukkee näille tarvittaan, uusiutuvia ovatten.
Talvivuaralla urraania ilmaan hurrauttavat, kurssit kohhoo.
Ei oo sisäpiirii, latelloo Lehtomäk, keittiökokkous vuan.
Oolalaa, voe minnuu pöljee

Tuotantovälineeks immeisen halluuvat, ihmisarvo kertakäytön.
Työpäevee pitempöö, eläkeikkee hauvanparttaalle nostoo en taho.
Lommaaki olla pittää, vartaalille ei kaikkee.
Lapset leippee huuttaa, turhaan.
Tonnin palkka kuukauvessa, ruttona.
Suap nähä, piässöökö joskus töehi, ees työttömän rekisterrii.
Oolalaa, voe minnuu pöljee.

Soininvuara sossuturvoo kehittellöö, vähäosanennii immeinen on.
Syskovitsiä se piähän ottaa, sannoo, kettää ei yksin kottii jätetä.
Ilmaistyöhön mäntävä on.
Kolmannen sektorin immeiset muuhun ei kelpoo
Kansa sannoo: juippeja tulloo, juippeja männöö.
Kaekilla sektoreilla, aatellisesta syrjittyyn.
Oolalaa, voe minnuu pöljee.

Kesällä tummia turisteja tänne tulloo.
Kuppia etteen lykkeevät, euroja halluuvat.
Pohjolassa heille paratiisi.
Pajunen takas passittas, pikalennolla.
Nälkäjonnoo tiällä, vuoskymmenet.
EU meille köyhänappuu anto.
Rikkat sannoo, leipätukkee ei tarvii.
Hyvinvoinnin maine männöö.
Oolalaa, voe minnuu pöljee.

Moskovassa Tarja Urhon lailla sukkuloi.
Idänmiehet Putin, Medvedev hymyä vain.
Kohallaa laataset, Väyrynen pöyvässä istuu, iät - ajat.
Vanhasta ei näy missää.
Kuarle kuppiloita koluvaa, Sylvia sivveenä selittää.
Viktoria Tanelin tänne näytille toi.
Seurapiirit kekkuloi, kansa suittuja seurrailee.
Ihastuksesta möläjää.
Oolalaa, voe minnuu pöljee.

Kaikki ihmiset syntyvät vapaina ja tasavertaisina.
Meidän on toimittava ihmisyydessä.
Samalla lasipallolla kiidämme avaruuden äärettömyydessä.
Tuhoonko, onneenko?
Väistämätön odottaa sinuakin rakkaani, sinuakin köyhä, sinuakin rikas.
Exitus, kuolema.
Kosminen avaruustuuli ottaa tomusi ikuisuuden ajattomuuteen.
Kuinka elät elämäsi?
Oolalaa, olen Ihminen

Kolme kohtausta yksinäisen miehen elämässä
Markku Kuronen

Uni murenee yhdentekevänä ympäri kaupunkia lintujen viimeisiin lauluihin ennen niitten muuttoaan etelään parempiin paikkoihin, sen väliä mutta lepän lehdet soi kauniisti.
Hopeapajut elävät syksyänsä vastaan pitkään, aurinko jäi niiden taakse noustessani vedestä.
Vesi teki pitkiä kuvioita valuessaan hiuksistani...

Penkki joen rannalla kylmissään ja yksin. Kuukaudeksi lomautettu opettajatarparka istui sille ja alkoi miettimään suunnitelmaa.
-Jos hankkiutuisi raskaaksi, kostaisin siten. Joensuu uinui aina.
Miljoonat pisarat kiilsivät pinnoilla ja autistinen pakkotyöllistetty postipoika ei ollut löytänyt sinä päivänä yhtäkään oikeaa postiluukkua.
Pimenee.

Muksut lykkää lumipalloa pitkin kirkon mäkeä.
Ovat riemuissaan, lasten äänet kuuluvat touhukkaina.
Kaikki talon mukulat ovat kavereita tänä iltana.
Minä puhdistan huolellisesti haulikkoani ja latailen suolapanoksia.
Väännän kammesta ja panos nro 28 on valmis. Työpöytä nytkähtää hieman.
Tänä vuonna sitä perverssiä ikkunan takaa kurkkivaa joulupukin tonttua odottaa yllätys

TORNIONVÄYLÄ JA MILLENIUMLOHET
Eero Kitti

Mie kattelin vaphaana virtaavaa väylää kotitörmältä.

- Vaphaana lohilta

- Vaphaana voimalaitoksilta

Miksikhään lohiltaki vaphaana, mie hunteerasin.

Mie kattelin vaphaana virtaavaa väylää illansuussa.

Soon taasen lohensoutajia väylälä.

- Tyhjänpyytäjiä

Nekkö meinaava viä viimiset luonnonlohet mereltä rahtina Muonihoon;

Styroxsiin pakattunna, jäähilheitten kans.

Soon kutuvaeluksen huipentuma - mie hunteerasin.

Mie kattelen taasen vuona 2000 tyhjänä virtaavaa väylää rannala istuen.

Kenenkhään soon vastuu tyhjyyestä.

- Päättäjienkhään, joila oon tyhjä pää,

vai meänkhään, jokka valittemma tyhjäpäisiä ?

Soon tyhjästä aika paha nyhjästä - mie hunteeraan.

Laiskotellen
Britt-Marie Valo

Hiljalleen lumi peittää maan
vain karhut, menevät nukkumaan
talitintit, tilhet ja muut
lintulaudalla tutkivat,
omat ja vieraitten suut
oravat pomppivat vilkkaasti
vain ilves tutkii ympärilleen
lopulta uni maistuu
näin laiskotellen.

Vaihtoehtoja
Reino Pelkonen

-Ei luonto minua tarvitse
vaan minä sitä.
-Eikä luonto suojeluani kaipaa
kunhan vain vältän sen turhaa turmelua.
-Luonto antaa eniten kun en
vaadi siltä liikaa.
-Ei metsästäjäkään pupua ja peuraa
luontoa suojellakseen syötä vaan siksi,
että huomennakin olisi jotain reppuunpantavaa.

Laajakaista
Kirsi Järvinen

Päivästä toiseen sankariminä
pomon pitkähermoinen alati joustava suorittaja.
Lomalla joogaa ja irtiotto tietotekniikasta
pikakelauksella.
Monetko YT:t ja ulkoistukset jaksan vielä,
vaihtuvat ohjelmistot ja työkaverit?
Asuntolaina.
Prosessiorganisaatio paljastaa
voisin olla vielä parempi.
Kenen nimet seuraavaksi
ovat olleet selvillä
jo puoli vuotta aiemmin?
Meistä pastellinvärisistä ylioppilasta
tuli pelkkää harmaata kuraa
muuttamassa toisiamme numeroiksi.

AJATUKSIA AAMUTUIMAAN
Eila Koponen

Mitä sinä tiedät,
yksinäisyydestä, ikävästä,
rakkaudesta?

En minäkään tiennyt
silloin, kun taistelin
leivästä. Katosta pään
päälle.

Nyt tiedän, kun sylini
on tyhjä. Enkä voi kaivautua
kenenkään kainaloon.
Kun huoneet kaikuvat
tyhjyyttään.

Ainoat äänet ovat
ajatuksieni huuto
tyhjässä talossa.
Askelten kumisevat
äänet.

Ota minut syliisi,
vastaantulija.
Puhu minulle rakkaudesta,
ikävästä.

Ole minulle läheinen,
ihminen ihmiselle.
tule iholleni,
ihoni sisään.

Vielä on aikaa, vähän
aikaa. Voin olla sinä,
sinä voit olla minä,
olla yksi ja sama.

Yksinäisyys huutaa
huutamistaan, sinä et kuule
ei kuurojen maassa ole
kuulevia.

Et sinä näe, sillä sokeiden
maassa ei ole näkeviä.
Et sinä tunne mitään, sillä
tunteettomien maassa ei ole
tuntevia.

Et sinä rakasta, sillä
rakkaudettomien maassa ei
ole rakastavia.

Haluan toiseen maahan,
sinne, missä kuullaan,
tunnetaan, rakastetaan.
Sinne minä haluan.

Hukkua kaikkien tunteiden
altaaseen, hukkua kaikkien
tunteiden mereen. Sinne
minä kuolla tahdon.

Lauletaan
Joel Salminen

Lauletaan taas, lauletaan rahasta, ulvotaan työnilosta, nautitaan öistä, joita kannettava sylissä lämmittää.

Tehdään vielä yksi työ, ennen seuraavaa, ikinä ei lopu onni tää.

Tai lauletaan ikävästä, ainaisesta väsymyksestä, ilottomista hetkistä ilman omaa elämää, paineista tehdä tulosta, sydänkivuista ja vatsahaavasta.

Lauletaan kunnes kaadutaan.

Tulin voittamaan
Olli Mäkelä

Tein koko kesän töitä,
syksy tuli, nyt kiristän vöitä.
Aika on vapaa, vaan ei yhtään rahaa.
Veroja,laskuja, ohentaa mahaa.

Uutiset kertoo, laman jo menneen.
Järjestyksen palanneen, taas kohti onnee.
Paineet on suuret, mut vanhat ja uudet,
ystävät ilossa, surussa tunnen.

Ei rakkauta, rahaa, mä teinkö jotain pahaa?
Pidin kyynärpäät alhaalla, haaveilin salaa.
Lottovoitosta, mistäpä muusta.
Kun synnyin mä Suomeen, putosin puusta.

Savolaes mummin mietteitä
Leena Hirvonen

Kun mummin pihalla melskoo tuota pikkusta väkkee, niin uuven elämän riemun heijän silimistään näkkee.
Nyttii pihalla huomoon Eetun,Sakun ja Siirin,
jotka kiikkuu ja juoksoo, kohta tekköövät piirin.

Pientä suapi myös aattoo ja portaessa kantoo,
ja sylliin tok ottoo ja hellyyttäe antoo.
Kohta syyväkkii pittää ja mahhookii täättee,
vuan jos maestu ee oekeen,omat konstisa käättee.

Välliin siivoomaan ruppeen, jo kopistan mattoo,
kohta etitään sukkoo, kuapin alle ku kattoo.
Joskus toruvae pittää,' tiällä mummi nyt miäree!',
jos penskat liikoo vuan riehuu, tahi vesissä liäree.

Ku puuro hellalla muhhii, rupeen leipomaan pulloo,
niin kuuluu vessasta:' pyyhkimään, kakka jo tulloo!'
Sitte kylyvyssä käävään, ja kammataan tukkoo,
pannaan puhasta piälle, paetoo, housuva, sukkoo.

Vuan kun pienintä palleroo nukkumaan laetan,
nostan tyynylle piätä, täkinlievettä taetan.
Ja vielä herttaset varpaasa peitolla peitän,
niin ylös Enkelten Maahan tämän toiveen mä heitän:

Että enkelit suojelis pikkuista lasta,
elon vaaroehin millonkaan joutumasta,
ja varjelis ,jotteivät lapsoset puttoo,
elon syöveriin, missä on pahhuuven muttoo.

Mieleen heijastuu kuva tutun lapsuuven taalun,
mistä Mikkohii tek kaaniin enjkelilaalun.
Siinä lapsoset käsikkäen kuarisillalla kulukoo,
enkel vierellä lentää, siipein suojiisa sulukoo.

...Siinä pikkunen nukkuu, minä hipasen poskee.
Vua en tohi häntä sen isommin koskee.
Kun mielikuvissaan liitää hän unien maella ,
hymy poskillaan häelyy, on huolia vaella.

Suomi tänään
Kaarina Jantunen

EU:n pohjoisen tuen maa
joka lauantai
riisuu toppatakit ja bisnespuvut
kiristävän sosiaalisuuden
reiälliset kalsarit
ja putkeen menneen viikon
tiukat farkut ja iPodin
koko pimeän talven vallan
Kiukaan kihinässä
kuoriutuu vilpittömyys
kuin vastasyntynyt kansa
puhtailla korvilla vieläkin
kuuluu kotimetsän kohina
TV sarjojen, Irakin sodan
maailman talouskriisien
ja Linnanjuhlien takaa
äiti Impivaara yhä kutsuu
Internettiin eksyneitä lapsiaan

SONEETTINSA
Laila Kinnunen

Työtön
ihminen HÄNKIN,
ei yhtään huonompi,
hölmömpi, vähäisempi
kuin työssä käyväkään
Vaikka yleisesti näyttääkin
näin virheellisesti ymmärrettävän,
etukäteen jo ikäänkuin merkattu
vähä joka taholla

Oikeudenmukaisuus,
se että oikeus on "puhunut"
ei tarkoita
että se osuis aina oikeaan
Joka sen on nahoissaan
SYYTTÖMÄSTI kärsinyt
tietää karmean faktan:
valkoisesta saa mustan
ja päinvastoin
Niitten toimesta
joittenka kuuluisi
tuomaroida oikeellisesti,
totuus pohjalta

Syrjäytyneisyys,
harhaan johtava nimike silloin
kun se koostuu yksinomaan
kaiken näköisten pakkosäädösten
aikaan saannoksena,
eikä vapaa ehtoisena vetäytymisenä

Kauppakuitti,
siitä sen näkee tuliko kyseinen
mainostetulla tarjoushinnalla
- useimmiten ei
Sen saa kyllä jälkikäteen oikaistua,
mutteihan monikaan edes ota kuittia,
saatikka sitten vilkaise sitä
Luonnostaanhan kaikkien ostosten kuuluisi
irrota asiakkaille kulloisellakin oikealla hinnalla,
ilman että se vaatisi "kerjäyksellistä" lisätyötä

Kerrostaloissa
joissa ei ole parvekelasituksia,
kaikki se mitä hömpsytetään yläparvekkeelta
tippuu alemmallekkin parvekkeelle:
Tehden tästä ylemmän kerroksen ROSKIKSEN
Röökaajien duunaillessa hengitysilman
jatkuvan tasaisesti sietämättömäksi
Muttei auta "vasikoida",
seurais vaan ilmanaikuisen, tylyn naapurin maine
sille joka joutuu nämä päivästä toiseen sietämään
Mutta jolla on astma tai joka ei kykene syystä tai toisesta
parveketta kauemmas haukkaamaan raitista ilmaa
ja miten laittaa vauvaa päiväunille - kellä sellainen on
Siis aivan kauheaa LEVÄPERÄISYYTTÄ, hauhau!

Eduskunnasta
on kehkeytynyt lieveilmiöineen
kuuluisuuksien talo
Mitenköhän onnistunee uskottavuus
entisaikojen tyyliin:
asioihin pureutuminen
jämtiys jalo

Autoilijat
ovat LOISTANEET liikenteessä
aurinkoisina, kohtelijaina, fiksuina
"Pipon noston " ansaitseva ilmiö

Miestä väkevämmät
olut, huumeet ja viina
siinä liian monen
jatkuva piina

Iltapäivän räppi
Merja Keinänen

Jauheliha pihivit ne pannusa pallaa,
kattelen silimällä pihivejä sallaa.
Kohta on vatsasa herkkua hyvvää,
murisee vatsa ääntä jo syvvää.
Herkku se kiehuu, puhisee ja poksuu,
suoliki narisee, lurisee ja moksuu.
Viimein on valamista nautittavaksi,
palijo on ruokaa, syön kyllä kaksi.

Syönnin jäläkeen ramasee ja painaa,
rötkähän sänkyyn melekeen oon vainaa.
Unta ei tartte kovin kauaa hakia,
mennee unimaailmasa vilimi tosi makia.
Minnuutteja muutama ku kuorsattu on syvvää,
jopa laskee mahaki ja tekkee tosi hyvvää
Jos ei hyvvää ruokaa ja kunnon unta saa,
siitä kärsii taatusti koko Suomenmaa.

HERÄÄ JO PAINAJAISESTA
Aino-Kaarina Ahvonen

Herää jo pahasta unestasi
ja avaa silmäsi aamuun
Miksi kiintynyt olet haamuun?

Olit lapsena iloa tulvillaan
Kädet ojossa juoksit mua vastaan
Oli katseesi kirkas ja ja herttainen-
ja minä niin onnellinen

Mikä ryösti olon sen onnellisen,
mikä tahrasi sydämen puhtauden
ja tallasi äidinkin rakkauden ?

Viimat maailman tuli vastahan
ja tärveli taimen kasvavan
Kaiken kokea tahdoit ja nähdä myös
-irroitit kaikki vyös

Ensirakkautes kun hylkäsi sun
sinusta teki se riivatun
Kylmästi kuljet nyt kukasta kukkaan
on neuvot mennehet hukkaan

Väliin kykenet työhön
ja taas katoat yohön
pitää pillerit kovassa otteessaan
Irti ei päästä saaliistaan

Kierteessä huumeen ja pillerin
elät varjossa killerin
Tuhon tietä sä kuljet kuin unessa vain
et ymmärrä minun tuskaani lain

Kuitenkin lastani rakastan
turvan tahtoisin antaa suojaisan
mutta käteni liian lyhyt on
etkä alistu muiden tahtohon

Minä rukoilen taivasta auttamaan
näitä nuoria heidän poluiltaan
kun rämpivät suossa he valheiden,
verkossa pahan ja pyyteiden

sillä seuraava pilviretki
voi olla viimeinen hetki

Voi ! Herää jo painajaisesta
peloistas, tuskasta ainaisesta
On apua, mahdollisuutta
aloittaa elämää uutta !
* * *

- Näin hätätääni purin silloin
ja taivaassa kuultiin se,
Niin kiitollinen olen, on kaikki se ohitse

Niin minäkin sinua
Jere Malkavaara

Vaikka linja on heikko
ja me kaksi kaukana toisistamme,
ei sillä väliä,
kunhan vain kuulen sen mitä niin harvoin sanotaan
ja jos se yhtään auttaa
minä voin aloittaa:
"Niin minäkin sinua"

<< Edellinen runosivu

> Takaisin ylös

>> Seuraava runosivu