|
Oluen ystävät
Eila Enbuske
Oluen ystävät, siellä he istuvat portailla kaupan varisten lailla.
takas työttömyysraha taas päivän huolia vailla.
Aamu vielä aikainen, kädet kohmeiset pitelee sätkän perää,
pian kauppa jo auki on Koff virtaa, kylä elää.
Ajankohtainen kysymys, sitä pohtii nyt kaljaraati
mikä eteen nyt, kunnanisät kun olutta kieltoon vaati.
Mielipiteet vaihtuu, olutpaneeli kovin on vakaa,
vaikka painetta poistamassa kävi vuoroin he polkua varaston takaa.
Niin vierähti päivä taas iltaan turisten, olutta juoden,
ajoi kaupalle auto , lastin täyden taas kolmosta tuoden.
Oluen ystävät, siellä he istuvat portailla kaupan huolia vailla.
Kyläkulttuuri ilman heitä takapajuinen väriä vailla.
|
|
Meidän aikamme on nyt
Heli Torkkeli
Jokainen kaipaa paikkaansa
todellisuudessa,
jonka yhdessä luomme,
maailmaan heitetyt.
Toiset heitetty kadulle,
toiset lämpimiin koteihin,
jokaisella tarinansa,
eikä kukaan tiedä jatkoa siihen,
mitä on nyt.
Haluamme ennustaa, uskoa ja pelätä.
Huolehtia veloista, ilmastosta, tulevaisuudesta..
Ja itsestämme,
ettemme vain joutuisi luopumaan mistään,
vaikka alati kadotamme sen ainoan
Tämän Hetken huoliimme.
|
|
JOULUN KOSKETUS
(minun jouluni)
Olavi Kylmänen
En näe kuusta kuten muut
minä kuitenkin joulun tunnen,
sen antavat lasten laulavat suut
ja ajatus tallin seimenen.
En näe kuusta, en koristeita
ne tunnen taas kädelläin,
ne on kuitenkin somisteita
latvatähden, sen melkein kuin näin.
Tuo tähti latvassa kertoo sen
se johdatti tietäjät seimen luo,
se kertoo synnystä Jeesuksen
ja vieläkin valoa meille tuo.
Vaan miksi tähtönen kirkas tuo
vain jouluna kirkkaana loistaa,
miksi aina ei se kirkkautta suo
se vois päivästä toiseen valoa toistaa.
Voisko tänäkin jouluna syntyä hän,
joka uskoa meihin valais,
antais toisten puolesta elämän
ja toivottu rauha kansoille palais.
|
|
Jäähyväiset
Anne Lampela
Minä tyttäresi,
istun kuolinvuoteesi äärellä,
tuntien surua
surua siitä kuinka olet elämäsi elänyt,
katsonut sitä
viinanhuuruisen lasin kautta.
Oppimatta tuntemaan tyttäriäsi,
lapsenlapsiasi.
Kuinka lahjasi valuivatkaan hukkaan,
samassa tahdissa kuin alkoholi
valui kurkustasi alas.
Ystäväsi alkoholi,
mitä siitä onkaan jäljellä näin
loppunäytöksen alkaessa
viinanhuuruiset muistotko ja sen jälkeen
ei mitään......
|
|
Erilainen
Ritva Laine-Mämmi
Olen erilainen,
sairaus harvinainen
minuun iski
ja pyörätuoliin pisti.
Kaikki sitä ihmetteli,
lääkärit päitään pudisteli.
Kun lääkettä ei sairauteen
ollut; minkäs teen.
Lapsen lailla
huolta vailla,
elää koitin,
hymylläni kaiken voitin.
Niinhän luulin,
ylittäisin muurin.
Mutta se korkeammalle kasvoikin,
kun uskoin ja aavistin.
Byrokraatit eivät tienneet tarpeistani,
eikä välittäneet kuulla selityksiäni.
Siksi usein sain tylyn kohtalon,
se pahoitti niin mieleni mun.
En koskaan työtä tehnytkään,
mutta silti oikeus elämään,
kai minullakin on ollut aina,
ja hetket elämän koen arvokkaina.
Puhutaan tasa-arvosta
ja rakennetaan portaita.
Ei ne ongelmat väistykkään,
kun niitä ei suostuta näkemään.
Lapsena me leikkejä sovellettiin,
että minäkin pystyin leikkimään niin.
Kuin että olin yksi heistä,
ei iloa vienyt keltään meistä.
Eli miksi siis vammaisen pitäisi olla,
syrjästä katsoja, pelkkä nolla.
Hauskaa olis olla ihminen vaan
ja päästä osallistumaan.
En rakkautta koskaan etsinyt,
mutta jostakin se on vain löytynyt.
Se minulle toi uuden elämän,
sen vain ymmärrän.
Ei ole onnea suurempaa,
kuin toista ihmistä rakastaa.
Se tarkoituksen antaa elämääni,
siitä voimaa saan sisimpääni.
Sairauden taakkaa ei kukaan
poistaa voi, sen mukaan
on minun elettävä elämääni
ja pyrittävä raivaamaan esteitäni.
Usein olen voimieni äärillä,
näen katseita täytettynä säälillä.
On raskasta olla ihmetyksen kohde,
helposti siitä menee hohde.
On rajoitusten kanssa vaikea elää,
monet asiat tekevät tenää.
Joskus mieleen hiipii ankeus,
koska päättyy tämä vankeus.
Tahtoisin kuitenkin olla vapaa
ja ystävyyttä, rakkautta muille jakaa.
Eihän se ole kiinni koneista,
vaan asenteista oikeista.
|
|
Pakkasyöt
Taimi Pennanen-Jehkonen
Välillä, nämä päivät kuin
haaleita varjoja eilisestä.
Kuutamon heittämiä häivähdyksiä
hangella.
Pakkasen kiristäessä otettaan pimeyden
huputtamasta maasta.
|
|
KAIKKITIETÄVÄISET
Jukka Toivonen
KIVA ON MEDIASSA JUTELLA ,
KUN ON OLLU KAUKANA RAHVAAN HOUSUISTA
EI ELÄVÄSTÄ ELÄMÄSTÄ MITÄÄN TIETOO,
MILLÄ TOIMEEN ON TULTU JA TULLAAN,
SAISKO OLLA KAHVIA JA PULLAA
VAIHTAISKOS MUIJAN ULLAAN
EIKÖHÄN TÄSTÄ SELVITÄ
KAIKKI OIKEIN YHDESSÄ YRITETÄ
PÄÄSTÄ POIS PÄLKÄHÄSTÄ
KULUTETAAN ENTISEEN MALLIIN
VAIKKEI PÄÄSTÄ TÖIHIN EIKÄ TALLIIN
MEIDÄT KUN ON ASTUTETTU TYÖTTÖMYYS-NALLIIN
MITÄS HÄTÄÄ KELLÄÄN TÄSSÄ
HIASSA HERROILLA ON KOVA ÄSSÄ
KOHTA LUONNOLLISEN POISTUMAN KAUTTA
ON MEILLÄ AIKAS PIENI ELÄKE LAUTTA
HYMYÄ VAAN HUULEEN
HAMMASTA PURREN VASTATUULEEN
PÄÄTÄ HAKATAAN SEINÄÄ
KESÄLLÄ SYÖDÄÄN VISSIIN HEINÄÄ
|
|
Julkisivuremontti
Sauli Salomaa
Kääriydymme seittiin kuin rypistyneet vadelmat
makaamme sängyllä ja odottelemme shokissa
lastemme harvoja vierailuja
Kevät singahtaa käpäliin ja varpuihin
pikkulinnut hosuvat pesäpuuhissaan
huoltomies tuplaa tuskaillen kirjainmerta oveemme
kaukana mahdollisesti se aika,
jolloin rajutuuli kiepauttaa pesämme
jäämme talvehtimaan sisätiloihin
niiskauttamaan neniämme yhteen
Mädäntynyt sipuli halkaisee leikkuulaudan,
pilaantunut kananmuna rikkoo kulhon,
kuukauden vanhojen kalantähteiden haju tulvahtaa biopussista
aamuyön tunteina runoryökäleet
pulpahtavat suusta kaalikääryleen makuisina,
napitamme kireän yöpaitamme silti itse,
vaikka kärsimme sanojen halvauksesta
Kodissa, missä taulut roikkuvat vinossa,
lakanoilla peitetyt huonekalut täyttävät nurkat,
lepäämme sulassa sovussa kuin järjestetyt merikortit
kipparin suolan kirveltämissä kourissa
laahustamme raskain askelin tämänkin päivän reinoissa ja ainoissa
ryystämään sokurilla kahvia tassilta
vellin jälkeen ennen päivänokosia, lehden putoamista
Unessani savesta työnnyn, rakastan vikkeliä käsiäsi
dreijaat minua kuin hullua, kunnes vihdoin muotoudun mieleiseksi:
tynnyrin paksu sieltä tai tikunohut täältä
|
|
Pahoinvointivaltio
Anne Piili
”Tositeevee etsii totuutta
sateenkaaren molemmista päistä”
”Suomi-neito hyväksikäyttää lapsiaan
tuhansien järkien hautausmaalla”
”Traumatisoiva tapaus johti Joulupukin
eroon – lahjojen sijaan luvassa leikkauksia”
”Verokarhu bongattu marketin karkkihyllyllä”
Oi kalliimpi synnyinmaa!
Pakene, korpisoturi, soppajonojen ääreen!
Siellä julista evankeliumisi isänmaan
toivoille ja lahjoille,
saarnaa heille omavaraisuudesta ja työmoraalista,
äläkä unohda Euroopan sinitaivaalla kirkkaimpana
loistavaa pohjantähteä,
joka murheellisena seuraa pienen kansan taistelua
korkean elintasonsa turvaamiseksi.
Pahoinvointivaltiossa
-rakastavaisilla on lähestymiskielto
-isoisät tuomitaan pedofiileina laitoshoitoon:
letkua ja pillereitä,
ei vierailijoita tähän palvelutaloon!
-Yksinäiset mummot muumioituvat rintamamiesmökkeihinsä, kunnes
edistyksen katerpillari jyrää alleen
viimeisenkin hometalon
-Epämukavuuden pelko on
keski-ikäisten yleisin kuolinsyy
-Nettipartnerilta saadut virukset kaatavat
opiskelijoiden tietokoneita
-Peltipoliisi pamputtaa virtuaalipampulla
Mutta sinun yösi päättyy vielä!
Vuokra-asunnon, suvaitsevaisuuden ja
uuden maailmanjärjestyksen puolesta
päämajan hengessä.
|
|
Muovikassit
Anne Metsistö
Jos luulet, että hämmästyn jostain,
molemmissa käsissä roikkuvat täysinäiset muovikassit,
se on hyvä merkki se, on elintasoa.
Ihan lähellä asuu joku jonka
muovikassit ovat laihat ja sisältö aina samaa, sitä
joka ei rasita liikaa kukkaroa.
Huomenna on viimeinen lainanmaksupäivä,
saldo viittäkymmentä vaille tasan.
Taas täytyy laihentaa muovikassia ja haaveet jostakin loittonee.
Naapurissa on mies, joka hyvin tietää, ettei koskaan pääse ulkomaille.
Miltä sinusta tuntuisi jos tietäisit, että sitä jotain et koskaan saa.
Ehkä joudutkin toteamaan niin, toivon ettei se särje koko elämää.
Toivon, että eteesi on tullut tuhat kertaa, että tuokin on täytynyt kokea.
Usko vaan, se kasvattaa tai sitten ei.
|
|
Aidosti uutta!
Jussi Kankaristo
1
Varo selvänä pitämästä,
asioita kyseenalaista.
Nälkä on toistuvaista,
sekään ei - aina tarpeellista.
2
Ihmisten välisestä,
kanssakäymisestä,
sen tavoista ja säännöistä,
osa voi - olla rajoittavaista.
3
Pelot ja oletukset,
entiseen vertaamiset,
muodostuuko niistä - esteet?
todellisuuden rajoitukset?
4
Onko mikään pysyväistä?
onko pysyvä, - tarpeellista?
vai avoimen mielen rajoitusta?
Hyvän Voiman harhautusta?
5
Kehitys - vuoksi kehityksen?
helppous - vuoksi helppouden?
siinäkö mielen rajoittaminen?
este todellisen löytämisen?
6
Hyvän ratkaisun yksinkertaisuus,
mutta - sen löytämisen vaikeus,
siitä mielen kehitys,
lisää siihen - vielä rohkeus.
7
Löytyikö edelliseen ymmärrys?
jos niin - sen toi asenteen rohkeus,
uuden löytämiseen - luottamus,
ei - entiseen palaamisen turvallisuus.
8
Nyt on - hyvä kyseenalaistaa,
mielen asenteita ravistaa,
siinä - Hyvän Voimaa kuljettaa,
etsimisen iloa - tunnistaa.
9
Mieltä työhön valjastaa,
mukaan pyytää - alitajuntaa,
keskustellen - uutta näkökantaa,
mitään - ei saa pakottaa.
Olin etsimässä ratkaisuja,
hakemassa vaihtoehtoja,
mielen kerratessa faktoja,
siinä kirjatessa, näitä rivejä.
Aika näyttää tulevan,
löysinkö tien rohkean?
näissä ratkaisuissa oikean?
ehkä siitä - löydän tekstin jatkuvan?
|
|
Kivoja sanoja
Juha Larikka
Kaiken aikaa minä mietin
jäänkö
ryhdynkö jääksi
sulanko vai olenko alanko
Vettä en petä
enkä maaksi ala
mittariksi en ryhdy korennoksi
siilille ruoaksi
käärmeelle makupalaksi
sopusijaiseksi
osakas pääomistajaksi
kirjanpitäjäksi yhdistykseen
en ryhdy lehtoriksi kouluun
enkä vahtimestariksi yövartijaksi
ydinvoimalaan puikoksi
sauvaksi hiihtäjille laduksi
monoksi mopoksi armeijan kokiksi
sipulinleikkaajaksi
perunankuorijaksi
uhkapeluriksi kotikasinolle
rahanlaskijaksi housunkannattimeksi
avohaalariksi herranjestas-sonnyksi
joskus voisin olla pupuksi pöksyyn
pilaksi muodon vuoksi
peiliksi autiolle saarelle yksinäisen
oikolukijaksi sudenkorennoksi suomaalle
haukien kiusaajaksi sorsaparvenlaskijaksi
joutseneksi sinisenenkelin kuohuun
kuokkamieheksi suolle sovitusta hinnasta
talomaalariksi kirkon paanukatonlaittajaksi
kirvesmieheksi viherpihanpiipariksi
kokiksi biologianopettajaksi aavikolla
makaajaksi ja puhtaasti hengittäväksi
turbosupererikoisahdetuksi sepittäjäksi
lehdistötilaisuudenpilaajaksi
peiliksi rumalle neitsyelle
ukoksi noidalle tai vaikka kalamieheksi
Pietariin
jos sinne puhdasta vettä saataisiin
|
|
niin..puhallusta vaille matka valmis
Seppo Piippo
Ei kysynyt lupaa
tuli entiseen tapaansa kuulostellen
nostaen ensimmäiseksi muutaman irtonaisen
lehden eteiseeni
kuin merkiksi asettua pois vihreän kiireistä
laittaa aitan ovi kiinni
kaivon kansi alas
tulta takkaan
syksy saapui myös sisälleni
suoden uuden tunteen jostain pysähtyvästä
kuin tilaa tehden pinoten ajatusten palikat
uuteen järjestykseen
aivan lupaa kysymättä vaikka ensimmäistä kertaa
tehden varmaan minulle sen mitä muille
jo aiemmin
merkiksi jostakin jota en vielä ymmärrä
tule talvi ja anna minulle tieto mitä teen
jatka siitä mihin syksy sai
ehkä jo keväällä soi miehen mielessä
selvät sävelet saada tekemätön tehdyksi
|
|
Pravda
Hannu Tiirikainen
Työpolkuani katsoin,
pari vuoskymmentä sitten, se oli jo kuljettu.
Hyvästi eläkkeet, Kelan ovet on suljettu.
|
|
Elämän energiaa
Hannu Aspholm
Vesi kivien välistä koskessa valuu, isoon patoaltaaseen.
Ääni matala keinuttaa kiviä.
Ääni kuulu ei, taajuus on matala, sen aikaan saa vesivoimala.
Koskikorennon toukat, kuorissaan, ryömii pohjalla patoaltaan,
altaan reunoja kiertelee valkoinen pari.
Ääntä kuulu ei niistäkään yhtään, kaulat kurottavat pohjaan.
Joutsenpari on pesää jo tehnyt, munat kehitty hiljakseen.
niiden tekoon tarvitaan energiaa.
suurin määrin saa korento antaa sitä, sen on luonto luonut viljakseen.
Voiman ääniin sekottuu humina, se sekunnintarkasti humahtaa.
Altaan toiselta rannalta kuuluu se.
Auringonpaiste luontoa kultaa, se väistämään joutuu, tuulivoimalan lapaa.
Patoallasta kiertää Kyhmyjoutsen, se on nyttemmin yksinäinen.
Lavan varjosta valkoinen vilkkuu.
Kiven välistä virtaa vieläkin vesi, toisen Joutsenen nokasta valuu verta.
Paksut kaapelit hiljakseen humisee, sielläkin paljon virtaa vielä.
Höyhen kaapeliin tarttunut kiinni on.
Sitä tuuli tuudittaa hiljaa, varjo silläkin vilkuttaa, joka kolmas kerta.
Ei katkennut kaapeli, yks' elämä vain, ja eteenpäin kiitää elo.
Se on yhdelle suru ja toiselle riemu.
Miten katsookiin sitä, niin hyväksyttävä on, riento elämän tiellä.
|
|
Tyhjän puhetta
Helinä Kivi
Olen äänestänyt kaikissa vaaleissa, niin kunnallisissa kuin valtiollisissakin.
Seuraavissa vaaleissa en äänestä.
Syynä on tämä pohjaton ahneus, joka riivaa koko kansanedustajalaitostamme.
Kaikkien vaalien edellä he ovat palkkaansa nostaneet -palkkaa, joka muutenkin on yläkantissa.
Sitä paitsi jokaisella on henkilökohtainen avustaja, toisilla kaksikin,
jotka varsinaisen työn tekevät.
Odotin, että edes joku edustaja nousisi vastustamaan ja sanoisi suoraan,
että heillä on riittävästi rahaa:
”Annetaan se raha vanhoille ja sairaille. Heille se on tarpeen.”
Olin jo valmistautunut tällaiseen tilanteeseen,
ja sanoin itselleni, että äänestän sellaista henkilöä eduskuntaan puolueesta riippumatta,
joka kieltäytyy palkankorotuksesta.
Vaan ei löytynyt yhtä vanhurskasta edustajien joukosta.
Siispä pidän äänen itselläni.
En äänestä ketään.
Jos jostakin syystä satun vaalipaikalle, pudotan vaaliuurnaan tyhjän lipun.
Kiusa se on pienikin kiusa.
|
|
Vallankahvassa
Elsa Partala
Äitini imettää minua
opettaa päivänkakkaran salaisuuden
Seinän takaa kuulen
kuinka atomi halkea
sinun naurusi saattelemana
Päässäni kohisevat
satelliittien äänet
ne toistavat sinun ääntäsi
Valoisana yönä
näen kuun poskella sormenjälkesi
kuu hymyilee
tähtirivistö tanssii
mutta minä puristan äidin rintaa.
Äitini imettää minua vielä
Kohta hän on kuollut
ensin sinä raiskaat hänet
ja sitten tuhoat
Sinä voit päättää elämästä
syntymättömien ja syntyneiden
ottaa sieltä missä on vähiten ja antaa
sinne missä on eniten
Minulla on isänmaani
sinä et sitä tarvitse
Minun tulevaisuuteni on
pyyhkiä tomu kengistäsi ja
vastata hengelläni kylpyvetesi lämmöstä.
Mutta äidin rintarauhanen vain paisuu
koskematon vesi läikähtää
ja sinun voimasi mitätöidään
On kukan, tähden ja maantomun aika.
|
|
Kiitos ja kunnia
Tommi Sainsalo
Lähti kerran poikaa monta
kohti suurinta tuntematonta.
Tiesivät kyllä, sarkaa riittää
idän taivas isää, poikaa niittää.
Sopivat kesken junan tuomien
pysyy kiinni lukot puomien.
Elämän monien raiteilta suistaa,
kuka sankaria suurinta kohta muistaa.
Tänään Isänmaa avun muille antaa,
vaikk` sankari hiljainen sirpaletta kantaa.
Ei tiedä joukko pylväiden takaa,
kuinka nyt sankari synnyinmaan makaa.
Saamme siis kiittää armoa Herran,
että oli meillä urheita kerran.
Kiitos ja kunnia, nyt kuuluisi heille,
antoivathan Isänmaansa meille.
Mutta eihän herrat pylväiden takaa,
mieti miten sankarit oikeat makaa.
Antaa tälle, antaa tälle. Tämä jää ilman.
Naurulla, kujeilla ajattelee: pelastimme maailman.
On niitä paljon Suomessa konnia,
niitä ei saavuta kiitos ei kunnia.
Toivon, joku heidätkin korokkeelta suistaa,
josko sitten omaa sankariaan muistaa.
Ei meriitit turhuuden markkinoilta paina,
vaan kiitos on suurin veteraanin aina.
Miksei sitä pukumieskin ymmärtää voisi,
ei ilman häntä linnanjuhliakaan oisi.
Mieti, kun ritari ristiään nöyränä kantaa.
Mitä yhtä suurta voit lapsillesi antaa.
Hän mietti vain yhtä, vaikk` taivas löi tultaan.
Painoi kasvonsa rukoillen, Isänmaan multaan.
Taas linnassa kermaa on runsaan verran,
katsoo sankari miettien hiljaa...
Kiitos, sain säilyttää henkeni, kotini kerran.
Taas kaatuu veljiä, kuin viljaa...
|
|
Surullinen joulunäytelmä
Henna Suokas
Jos antaisin olla,
olisin hiljaa
sinä kuitenkin
huutaisit,
itkisit
ja söisit rosollia komerossa
Jos kertoisin,
miten asia oikeasti olisi,
sinä avaisit uuden pullon
ja nauraisit
Ja jos kertoisin,
kuiskaisin ja rukoilisin,
että lopeta,
nyt on joulu
olisit jo nukahtanut
toisen elämäsi
viereen
|
|
KUNINGAS JA TALLRENKI
Urpo Puputti
Minä outoa untani uneksin, olin kutsuilla kuninkaan
ja kun arkana joukossa vaelsin, näin oikean ruhtinaan.
Ja mitalit kiilteli rinnoillaan tuon uljahan joukkion,
jo suuressa salissa tanssittiin soi musiikki tauoton.
Niin kulta kiilteli koruissaan ja kehut kaikuivat loruissaan
kun he kerskaten löivät rintojaan ja ylisti taitojaan.
Ja kehujaa, sitä riitti kun he toistaankin kilvan kiitti
ja skoolasi lasejaan, mut` tuntiu kuin joskus järki
ois` hukkunut samppanjaan.
Vaan aukeni ovi ja vanhus käy sisälle rääsyissään,
no vierasta moinen rahjus sovi juhlaan ei ensinkään.
Jalat pettivät heikon vanhuksen ulos häntä kun raahattiin.
Kuulin hälyssä raukan huokauksen, jossain ivaten naurattiin.
Jo kuului kuninkaan ääni kun hän vanhusta tiedustaa
ja kun sinne päin käänsin pääni hän tätä istumaan taluttaa.
Ei risaiset rääsysi lainkaan sinun herralles kunniaa tee.
Mitä muuta nyt kuningas voikaan kuin herraasi rankaisee.
Ken ahne moukka maataan noin riistäen hallita voi
se hirsipuuhun taataan kun saa seuraava aamunkoi.
Ei tunne vanhusta kenkään, päät kääntyvät inhoten pois.
Joku herranas sulla lie santään, etkö sitä jo kertoa vois.
Ei liene sananen suotta jos käskette puhumaan
oon palvellut puolsataa vuotta tallirenkinä kuninkaan.
Niin kuningas naurahti hämillään ja kansa vaieten häntä katsoi.
Hän mutristi suuta ja kädellään ajurin jo luoksensa tahtoi.
Taas nousevat maljat ja laulut ja hovissa hurrataan
mut` vanhusta vievät vaunut pilkkasanoista vankilaan.
Ei risaiset rääsysi lainkaan sinun herralles kunniaa tee.
Mitä muuta nyt kuningas voikaan kuin herraasi rankaiseen.
Ken ahne moukka maataan noin riistäen hallita voi
se hirsipuuhun taataan kun saa seuraava aamunkoi.
E tunne vanhusta kenkään, päät kääntyvät inhoten pois.
Joku herrranas sulla lie sentään etkö sitä jo kertoa vois ?
Ei liene sananen suotta jos pyydätte puhumaan,
oon palvellut puolsataa vuotta tallirenkinä kuninkaan.
Niin kuningas naurahti hämillään ja kansa vaieten häntä katsoi.
Hän mutristi suuta ja kädellään ajurin jo luoksensa tahtoi.
Taas nousevat maljat ja laulut ja hovissa hurrataan,
mut` vanhusta vievät vaunut pilkkasanoista vankilaan
|
|
<< Edellinen runosivu
> Takaisin ylös
>> Seuraava runosivu
|
