Rakastuin mä romuun?

"No voi elämä, miten käsittämätön romu!" ajattelin aluksi, kunnes jotain ihmeellistä tapahtui.

Kun ensimmäistä kertaa istuin tulevaan kilpa-autooni, Rasvapipo Racingin jokkis-Kuplaan, en voinut hymyillä kovin leveästi. Sisältäkin yltä päältä rapainen ja totaalisen riisuttu peltiromu ei tuntunut millään lailla houkuttelevalta. Kuskin paikka oli aika ahdas ja harvat hallintalaitteet erittäin kotitekoisen tuntuisia. Lähinnä uusilla, puhtailla ja toimivilla autoilla ajaneelle tässä oli todellinen kulttuurishokki.

Tunnelmat eivät lieventyneet yhtään radalla suoritetulla ensikoeajolla. Härveli ei aluksi meinannut käynnistyä. Kaasua piti pumppailla niin täysiä kuin ikinä pystyi. Vihdoin sen käynnistyttyä jonnekin 3 000 kierroksen tyhjäkäynnin tienoille oli liikkeellelähdön aika - ja siihen sammui. Lisää kaasua!

Ikkunoista ja peileistä näki ulos tosi huonosti. Kone huusi hurjilla tyhjäkäyntikierroksilla. Eikun nyt hirttikin kaasu kiinni! Kierrokset olivat tapissa jatkuvasti, ja vetoa piti oikestaan annostella kytkinpolkimella. Kotitekoinen öljynpaineen merkkivalo - ainoa varoitusvalo - syttyi. Varikolle parin auton toimintaa ihmetelleen kierroksen jälkeen.

Tiimin pojat tekivät kuitenkin hyvää työtä, ja pian radalle palattuani aloinkin yhtäkkiä päästä sinuiksi auton kanssa. Perä heitteli hauskasti, mutta helposti hallittavasti. Ajamisessa alkoi olla iloinen tunnelma, Kupla pörisi rataa ympäri ja vauhti kasvoi. Tulin tiukkaan mutkaan hieman kovempaa ja kokeilin ensimmäistä kunnon jarrutusta... Ups, jarruissa ei ollutkaan oikein tehoa, ja penkalle mentiin! No, ainakin auton rajat löytyivät.

Sitten viitottiinkin jo tulemaan sisään. Kuplan vähän viritelty ilmajäähdytteinen kestää vain pari vauhdikasta kierrosta kerrallaan, sitten se ylikuumenee. Vähänkö ärsyttävää, juuri kun alkoi olla kiva ajaa!

Itse asiassa nyt auton toimiessa ja siihen hieman totuttuani suurimmaksi ongelmaksi nousikin juuri lyhyet stintit. Kivaa ajamista olisi halunnut jatkaa kerrallaan paljonkin pidempään.

Yllättävänä vertailukohtana tuli mieleen juuri pari päivää aiemmin ajamani Ferrari F430. Se oli hyvin miellyttävä ja syviä tunteita herättävä auto, mutta tällä reilun tonnin hintaisella jokkis-Kuplalla olikin omalla tavallaan paljon hassunhauskempaa ja iloisempaa ajaa.

Raimo Tengvall