Digikuvauksen sietämätön keveys
Siitä, että avautuu julkisesti harrastavansa jotain, seuraa usein joukko asioita. Esim. se että joutuu tukihenkilöksi asiaa taitamattomille tai täällä radiossa joutuu (pääsee, pomon huom.) tekemään aiheesta ohjelmaa.
Digikuvaus ja nimenomaan luonnonkuvaaminen digikameralla on yksi asioista joita harrastan ja tällä hetkellä jyrää selvästi vanhoja harrastuksiani, kalastus, elokuvat, kirjat...
Ai että miksi kuvaan? Hyvä kysymys. Olen aina ollut varsin kiinnostunut luonnosta. Pikkujuhana ollessani kiipeilimme naapurinenskojen kanssa lähiseudun puihin tarkistamaan joko räkättirastaalla on munat. Tai muuten vaan etsiskelimme metsistä kaikenlaisia mukavia luontoelämyksiä. Nyt saman elämyksen yritän saada aikaan kameran etsimen läpi luontoa tiiraamalla. Aikuisjuhan roolissa en voi enää puuhun kiivetä enkä taitaisi uskaltaakaan. Lieneekö räksän pesälle kiipeäminen edes sallittua?
Kuten mainitsin, avautuminen johtaa usein tukitoimiin. Tässä tapauksessa ohjelmalliseen suoritteeseen. Keskiviikkona 23.5.2007 klo 19 jälkeen Radio Suomessa puhutaan luontodigikuvauksen salaisuuksista. Niksejä, vinkkejä, ideoita, ratkaisuja, pohdiskelua ja vaikka mitä. Studioon saapuu silloin avukseni itsekin valokuvaava toimittajamme Juha Laaksonen ja valokuvaaja Matti Rekilä. Meille saa lähettää kysymyksiä digikuvauksesta. Vaikka jo nyt sähköpostilla. radio.suomi@yle.fi Tai vaikka klikkaamalla tästä.
Osallistu ja hämmästy. Kyllä niitä huonoja kuvia osataan ottaa täälläkin.
(joskus jopa ihan hyviä, tässä äänetön lapintiiran huuto Kustaanmiekassa)