Pelien kuningas on ilon amme
Joskus junnuna pelasin kesäisin fudista melkein joka päivä kotipiirini nurmikentillä. Minusta ei tullut jalkapalloilijaa, toisin kuin monista pelikavereistani. Eikä tullut minusta urheilutoimittajaakaan. Eikös sitä sanota että epäonnistuneista urheilijoista tulee urheilutoimittajia. Tosin tuolla logiikalla minun pitäisi olla taloustoimittaja. Tai vähintään ihmissuhdekonsulentti.
Jalkapallo on kuulunut elämääni jossain mittakaavassa aikuisiälläkin lähes koko ajan. Ja ainakin neljän vuoden välein minussa herää fudisfani. Perjantaina alkaneet MM-kisat ovat kyllä taas kerran mahtavaa urheiluviihdettä kerrassaan.
Oma poikani sai omat nappikset ja säärisuojukset pari viikkoa sitten. Nyt pitäisi päästä testaamaan intoa pelaamiseen jossain joukkueessa tai ainakin kivassa kaveriporukassa kuten minä aikanaan. Saa nähdä tuleeko pojasta jalkapalloilija vai vain palloilija kuten isästään.
Kävin torstaina, päivää ennen ensimmäistä ottelua, tapaamassa yhtä suomalaista jalkapalloasiantuntijaa. Mies, jonka ääni on varsin tuttu kaikille fudista ja kilpapyöräilyä seuraaville. Jukka Pakkanen ei jätä kylmäksi koskaan kun puhutaan jalkapallosta ja varsinkin italialaisesta jalkapallosta.
Keskustelu soljui Pakkasen lasitetulla parvekkeella varsin sujuvasti ja tulokset voi kuulla yöradiossa la-su välisenä yönä.
Nyt kaikki jalkapallon pariin, hopi hopi!
