Jari Tervon Esikoinen on kirjoittajansa rakkain teos

Tapasin viime viikolla Jari Tervon ennen Stradan kuvauksia, Ylen Studiotalon tupakkapaikalla. Hän oli selvästi jännittynyt. Se ei ole ihan tavallista Jari Tervolle.
-Oletko jo lukenut Esikoisen? Piditkö siitä, hän kysyi.

Vastasin, että olen lukenut ja että pidin. Että pidin oikein paljon. Se ei ollut imartelua. Esikoinen on komea kirja.
Kerroin myös, että kirjan rakenne aluksi suorastaan hämmensi. 
Jari Tervoa kovasti muistuttavan kertoja-Jarin päiväkirjamerkinnät 1970-luvun alun Rovaniemeltä tempasivat mukaan, mutta rinnakkaistasojen, 1600-luvulle ja viime vuosisadan valun vallankumouksiin sijoittuvat toisessa ajassa ja toisessa todellisuudessa kulkevat tarinat, herättivät reaktion 'mitä helvettiä'.
Kirjan edetessä rinnakkaisjuonet motivoituivat, mutta viimeisille sivuille asti olisin heivannut ainakin toisen kevättulvaiseen Ounsasjokeen häiritsemästä. 
Kunnes aivan viimeisillä sivuilla Tervo, teknisesti taiturimaisesti, palmikoi tarinat yhteen ja palkitsee lukijansa. Jonka osaksi jää häpeillä hätäistä mieltään.

Vaikka Jari Tervo kielsi meitä käyttämästä ilmaisua 'Tervo palaa Rovaniemelle', on Rovaniemelle paluu Esikoisen suurin vahvuus. Kieli on jämäkkää kuin pohjoisen routa. Lauseet ovat niukkoja, mutta ilmaisevat enemmän kuin niiden sanat suoraan kertovat.
Tarina on koskettava, jopa herkkä, mutta sentimentaalisuuteen Tervo ei sorru hetkeksikään.

Esikoinen on lähes dokumentaarisella  tarkkuudella kirjoitettu kuvaus nuoren pojan elämästä 1970-luvun alussa. Detaljit ja historian tapahtumat luovat tukirakenteen, johon kirjan juoni kiinnittyy. Minut samaan aikaan lapsuutta eläneenä, lähes käsin kosketeltavana vyöryvä historia tempaa mukaansa. Ehkä nuoremmille polville Tervon yksityiskohtien virta voi olla uuvuttava. 

Esikoisen päähenkilö muistuttaa suuresti samannimistä, lähes samanikäistä Jari Tervoa, Rovaniemeltä. Pikkutarkka kuvaus, aikakausi, päähenkilön murrosikä ja monet hänen kokemuksensa tuovat mieleen Karl Ove Knausgårdin Taisteluni-sarjan, etenkin sen ensimmäisen osan. Kysyttäessä Tervo kielsi edes lukeneensa Knausgårdia. Mikä olikin viisas vastaus. 

Jari Tervo ei itse suostunut arvoimaan, onko Esikoinen hänen paras kirjansa. Hän sanoi olevansa ainoa jäävi koko maailmassa arvioimaan teostaan. 

Minä en ole jäävi, mutta en uskalla silti sanoa, onko Esikoinen Tervon paras. Pirun lähellä sitä se ainakin on. Jos se ei ole paras, en tiedä mikä olisi.


Jari Tervon haastattelu nähdään Stradassa 30.8.2013.
Tässä on koko jutun raakamateriaali leikkaamattomana. Tervo kertoo, että Esikoinen on hänelle rakkain hänen omista kirjoistaan.