Miksi sedällä on punaiset housut? - Strada arvioi: Wahlroo$: Epävirallinen elämäkerta
Tampereen yliopistossa journalistiikan vierailijaprofessorina työskennelleen Tuomo Pietiläisen ja 25 opiskelijan tutkivan journalismin kurssin tuloksena syntynyt Suomen talouden mahtimiehen Björn Walhroosin auktorisoimaton elämäkerta on merkittävä kirja. Suururakan tuloksena on syntynyt kunnioitettavan perusteellinen ja monipuolinen kuva ristiriitaisesta miehestä taloudellisen vallan ytimessä.
Koko Björn Wahlroosin elämänkaaren syntymästä tähän päivään asti huolella kertova kirja vyöryttää valtavan määrän detaljeja. Etenkin kirjan alkupuolella yksityiskohtia on liikaakin, tärkeä aines ei aina erotu kuriositeeteista. Ahkera tutkimustyö on tuonut runsaasti herkullista materiaalia, mutta näitä tekijöiden lemmikkejä on liikaa. Kokonaiskuva jää pikkuasioiden taakse.
Sävy muuttuu, kun Björnin isä, Bror 'Buntta' Walhroos saa oman, tarpeellisen lukunsa. Älykkään öykkäri-isän, alkoholisoituneen kansliapäällikön tarina raitistuneeksi isoisäksi kerrotaan suorastaan vimmaisesti.
Tahti paranee edelleen kun päästään tapahtumiltaan dynaamisimpaan vaiheeseen, Wahlroosin uraan Sypissä ja sitä seuranneeseen rikastumiseen Mandatumin johdossa, Sammon kaappausta ja Pohjoismaiden valloitusta. Parhaimmillaan näissä luvuissa kirja etenee kuin raivokas thrilleri. Myös näitä vaiheita edeltänyt muutos kiihkeästä taistolaisesta talousliberaaliksi kapitalistiksi avataan ymmärrettäväksi.
Kokonaan uutta tietoa kirjassa ei tarjota kovin runsaasti. Muutamat vanhat huhut tarkentuvat, joitakin uusia nimiä tapahtumien takana kerrotaan. Silti opiskelijaryhmän rakentama kokonaiskuva on vangitseva.
Walhroo$: epävirallinen elämäkerta ei siis tarjoa valtavia skuuppeja. Toki tieto, siitä, että John Lennonia ihaillut nuori Bjöna kokeili rokkarin roolia The Passives -yhtyeen ilmeisen lahjattomana soolokitaristina on hilpeä. Taistolaiskauden tötsyttely afganistanilaisella hashiksella tuskin yllättää ketään, mutta noussee iltapäivälehtien otsikoihin.
Niin monisärmäisen kuvan kirja Wahlroosista kuitenkin piirtää, että siitä riittää varmasti medialle aiheita useammaksi päiväksi.
Nuori opiskelijajoukko on Suomen kokeneimpiin talousjournalisteihin kuuluvan Tuomo Pietiläisen johdolla joutunut ottamaan haltuun useita monimutkaisia lähihistoriamme kausia ja tapahtumaketjuja. Kirjoittajien nuoruus nousee, ehkä hieman yllättäen, yhdeksi kirjan suurimmista vahvuuksista. Tapahtumien aikaan elänyt ja ammatissa toiminut keski-ikäinen toimittajapolvi ei näkisi asioita ja ajankuvaa yhtä tuoreilla silmillä. Eikä välttämättä hahmottaisi kokonaisuuksia itselleen selvien ja itse mukana eletyn historian keskeltä yhtä selvästi. Esimerkiksi Kouri-kauppojen kuvaus kirjassa on konkreettisuudessaan ansiokas.
Wahlroo$ luo kohteestaan kiitettävän monisärmäisen kuvan. Monet julkiset käsitykset vahvistuvat, mutta rinnalle kasvaa paljon monipuolisempi kuva miehestä, joka on myös poika, isä ja aviomies. Kuva älykkäästä, kärsimättömästä, itserakkaasta vallan merkkeihin mieltyneestä miehestä, joka nousi huipulle niin nopeasti, että kasvoi oikeaksi mahtimieheksi ennen kuin ehti kunnolla muuttua nousukkaaksi. Kirjan Björn Wahlroos on usein miellyttävämpi kuin yleinen julkikuvansa. Kriittisessä kirjassa tätä voi pitää ansiona.
Kirjan ulkoasu on huoliteltu, harkittu grafiikka tukee hienosti muuta sisältöä. Erityisen kiinnostava on aukeama, jossa kolmella käyrällä esitellään Björn Wahlroosin palkkatulojen, pääomatulojen ja toteutuneen veroprosentin kehitys hänen uransa aikana.
Stradan ennakkojuttu kirjasta viime perjantailta, 13.9. nähtävissä tästä.
