J.P. Pulkkinen:

Suhteilu, lumelaulu, innokki. Mistä niitä tulee? Kuka niitä keksii? Millaisia ne ovat? Mistä ne kertovat? Erinomainen neljän kysymyksen joukko, jota voisi soveltaa moneen ilmi-öön. Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen tutkija ja Kieli-kello-lehden päätoimittaja Riitta Eronen soveltaa niitä uudis-sanoihin, joita on koonnut ison otoksen äskettäin ilmestynee-seen kirjaan Uudissanat rötösherrasta salarakkaaseen. Sanois-ta on helppo pitää, tai niitä on helppo vastustaa, se tapahtuu jotenkin vaistomaisesti, vähän niin kuin suhteessa ihmisiin.

Liisa Vihmanen:

Vaikka en kuulu naamaribändi Lordin ihailijoihin, oli siitä huolimatta hienoa että kaikkien jumbosijojen jälkeen Suomi vihdoin voitti viime vuoden euroviisut. Niinpä olemme siitä lähtien eläneet euroviisuvuotta, joka huipentuu toukokuussa Helsingin Hartwall Areenalla järjestettäviin kisoihin. Paikka on minulle tuttu. Ei niin että olisin koskaan käynyt siellä, vaan koska joudun päivittäin kulkemaan rakennuksen ohitse matkalla töihin ja töistä kotiin.

Tuuli Saksala:

Luin kirjan, jossa pahat teot eivät kaduta. Flann O´Brienin romaani ”Kolmas konstaapeli” alkaa murhaajan tunnustuksella. Kertojaminä kertoo tappaneensa vanhan Mathersin äijän, rusikoimalla tältä leuat mäsäksi lapiolla.

Anna Tulusto:

Mikko Mallikas eli ruotsalainen Alfons Åberg täytti 35 vuotta. Mikko on kaksi vuotta vanhempi kuin minä ja pian nelivuotiaan kuopukseni sankari.

J.P. Pulkkinen

Jos viettää lomalla kaksi viikkoa Intiassa, niin sen jälkeen alkaa Intia tulla vastaan joka paikassa. Jos lukee lomalla lähes 1000-sivuisen Charles Dickensin romaanin Kolea talo, niin sen jälkeen alkaa Dickens tulla vastaan joka paikassa. Siinä ymmärtää, että Intia on iso ja värikäs maa ja että Kolea talo on iso ja värikäs romaani – ja että ne molemmat ovat ihan ohittamattomia.

Käynnissä oleva ilmastonmuutos saa sinnikkäimmänkin talven parjaajan huolestumaan. Voisiko piankin koittaa aika, jolloin Suomen lumiset talvet olisivat pelkkää kansanperinnettä? Pulkkamäki ja hankikanto muuttaisivat museoon ja lumiukkotarpeet hiutaleineen voisi ostaa alan erikoisliikkeestä. Vaikka kuinka nautin kesästä ja siitä kuinka helle saa reidetkin hikoilemaan, tulevaisuudennäkymät huolestuttavat.

J.P. Pulkkinen:

Juttu ilmestyi Iltalehden pääkirjoituksena 6. helmikuuta ja sen otsikko oli Tuttuja tekstejä on turha uudistaa. Ensin Iltalehti kertoi, että edellisenä päivänä oli Runebergin päivä. Sitten se kertoi, että Vänrikki Stålin tarinoista on julkaistu uusi suomennos. Se siteerasi suomennoksen perusteista sitä osaa jossa sanotaan että ”vanhoja käännöksiä on ollut vaikea lukea”.

Liisa Vihmanen:

Käynnissä oleva ilmastonmuutos saa sinnikkäimmänkin talven parjaajan huolestumaan. Voisiko piankin koittaa aika, jolloin Suomen lumiset talvet olisivat pelkkää kansanperinnettä? Pulkkamäki ja hankikanto muuttaisivat museoon ja lumiukkotarpeet hiutaleineen voisi ostaa alan erikoisliikkeestä. Vaikka kuinka nautin kesästä ja siitä kuinka helle saa reidetkin hikoilemaan, tulevaisuudennäkymät huolestuttavat.

Anna Tulusto:

Eräs kirjailija sanoi minulle kerran tärkeän asian, jonka pitäisi olla itsestäänselvyys kaikille: ”Vanhemmilleni oli tärkeintä, että olisin onnellinen.” Saman asian sanoivat elokuvaohjaaja, tutkija ja rock-muusikko.

Liisa Vihmanen:

Luulen, että lähestulkoon jokaisessa suomalaiskodissa tai ainakin sen vintillä lojuu kappale mitä-missä-milloin kirjaa, jossa kerrataan aina menneen vuoden tapahtumat. Vuosien saatossa kirjan ulkoasu on pysynyt ennallaan ja ainoastaan kuvat ovat muuttuneet värillisiksi. Yhä edelleen kirjassa noteerataan maailmanpolitiikan lisäksi kotimaiset ja ulkomaiset kauneuskilpailut, televisio-ohjelmat sekä esitellään vuorovuosin vaihtuvia kulttuurin aloja.