(YLE Radio 1, ma 15.6.2009 klo 9.05-9.58)

Vaikka juhannus on jo tuloillaan, Markus Kajoa yhä harmittaa sadan vuoden takaiset asiat. Kajon mielestä hänen ukiltaan ensimmäisen Pro Finlandia -mitalin vienyt teatterineuvoksetar Mia Backman jatkaa muisteloitaan.

Nuori Backman tutustui Suomen teatterielämän huippuihin, Ida Ahlbergiin ja Kaarlo Bergbomiin jo ennen kuin ryhtyi näyttelijäksi.

Kajoa harmittaa tällä kertaa toinenkin asia. Unto Miettinen ylistää jutussaan liiankin kanssa rajantakaisen Karjalan ihanuutta. Kuulemma Pohjois-Karjalassa, jopa Savossakin on omat hienoutensa.

Miettinen vieraili laulumailla Uhtuassa 1965. Hän tapasi siellä silkkaa suomea puhuvia ihmisiä niin metsätyömaalla kuin runonlaulannassa.

(YLE Radio 1, ma 8.6.2009 klo 9.06 -9.58)

Markus Kajo kurottaa tämänkertaisessa ohjelmassaan uskomattoman kauas ajassa. 1850-luvulla syntynyt Kustaa Wirenius muistelee haastattelussa suurta nälänhätää, kerjäämistä.

Toimipa Wirenius myös rakennusmiehenä Helsingissä, jonka meidän silmin yksiä vanhimpia kivitaloja hän oli rakentamassa.

Paljon hurjempia juttuja Kajolla on tarjota Laatokan rannalla asuneelta Aleksanteri Kaislaniemeltä. Unto Miettisen haastattelussa mies kertoo vaihtoehtohoitojen esihistoriasta Suomessa.

Ennustajia ja verenseisauttajia hurjempi oli Vesijärven ukko, joka paransi kun Kuopiosta ei lääkäriä saatu.

Kajon ukki ei saanut sitä, minkä ohjelman teatterimuistelija Mia Backman sai. Backman oli ensimmäinen Pro Finlandia -mitalilla palkittu. Vaikka pätöinen mies oli ukkikin, olisi painissa voittanut ja oli vuoden vanhempi kuin Backman.

Backman kertoo keväämmällä alkaneissa muisteloissaan mm. siitä, kun hän imi itseensä 'sitä inspiratsioonin ihanaa myrkkyä josta näyttelijä elää'. Backman ehti elellä ja työskennellä tässä muistelossa niin Turun, Helsingin kuin Viipurinkin teattereissa.

(YLE Radio 1, ma 1.6.2009 klo 9.05-9.58)

Markus Kajo tarjoaa taas uusia kuulokuvia menneiltä ajoilta.

Nykyajan ajanvietteitä pidetään aivan ylivoimaisina menneisiin verrattuna. On meillä kaljaa, pelejä, liikuntaa ja vaikka mitä lintujen kyttäämistä.

Mutta kyllä se ihminen on ennenkin osannut itseään viihdyttää. Aimo Nummisto kertoo köyliöläisten ennenaikaisista ajanvietteistä Niilo Ihamäen haastattelussa v. 1964.

Keväällä alkanut Ilmari Kiannon nuoruusmuistelosarja päättyy Krimille suuntautuneen matkan kuvaukseen. Sinferopol, hevosvankkureiden ylimysseura, vuoristoretki ja Krimin upeat hiekkarannat tekivät Iki-Kiantoon lähtemättömän vaikutuksen.

Lopuksi Kajo avaa aikaikkunan Tornionjokilaaksoon edellisen vuosisadan alkupuolella. Postimies Leevi Yrjänheikki kertoo Leo Mellerin haastattelussa 115 km:n postilenkistä.

Talvella liikuttiin hevosella, kesällä jalkaisin. Samalla hoituivat niin veronkanto kuin laukkukauppa tiettömien taipaleiden takana asuville lappilaisille.

(YLE Radio 1 ma 25.5.2009 klo 9.05-9.58, uusinta syyskuulta 2008)

Markus Kajon Karjala-aiheisten toiveuusintojen sarjassa palataan paitsi rajantakaiseen Karjalaan, myös tutumpaan tämänpuoleiseen Karjalaan.

Ohjelmassa muistellaan radanrakennusta Lieksan suunnalla reilut 100 vuotta sitten. Reitti on toimittaja Kajolle tuttu lapsuudesta, lättähatun ikkunasta.

Menneisyyden Pohjois-Karjalaan mennään myös päivän viimeisessä tarinassa. Maisteri Antti Leopold Hintikka kertoo, millaista oli toimittajan työ Joensuussa päättyneen vuosisadan alkupuolella.

Kaiken kukkuraksi Kajo opettaa kuulijoita: vaikka kaikesta täytyy maksaa, ei ilmaisia huveja pidä väheksyä.

Markus Kajo tarjoilee Karjala-aiheisen toiveuusintasarjan jaksossaan äänimatkoja Karjalaan.

Nyt vieraillaan linnoitustöissä Kannaksella kesällä 1939. Linnoitustöissä vapaaehtoisina on niin professori, pappismies, säveltäjäksi opiskeleva kuin tavallinen työmieskin.

Iltahartaudessa pappi pauhaa vapaaehtoisille länsimaisen turmeluksen leviämisestä meillekin. Muutamaa viikkoa ennen maailmanpalon alkua hän kohottaa sotahuudon: "Mereen menköön moraalinen mätä".

Lisäksi Kajo tarjoaa kuultavaksi Alexis af Enehjelmin jutun 1930-luvulta kellosepän verstaasta.

Karjalaan mennään taas lopuksi, kun tutustutaan amiraali Togon vankina ollut, Laatokkaa seilannut merikapteeni Olli Tampioon.

(YLE Radio 1 maanantaina 18.5.2009 klo 9.05 - 9.58. Uusinta toukokuulta 2008.)

Markus Kajon toiveuusintasarja Karjalasta jatkuu taas Kannaksella. Nyt vuorossa on Koiviston satama, jossa kuninkaallisia on seilannut vuosisatojen varrella ruuhkaksi asti.

Eero Viitasen elokuussa 1939 toimittamassa jutussa kohdataan mm. Tuomas-piispa, Mauno Liehakko ja Kustaa II Adolf. Viitanen jututtaa myös sataman merimiehiä 3 viikkoa ennen II maailmansodan alkua.

Jutussa "Tukka putkella apteekkiin" kuulemme lappeenrantalaisen Greta Valveen nuoruusmuistoja. Hän oli ensimmäisiä naisia apteekin tiskin takana.

Vaikkei naisella ollutkaan helppoa aiemmin miesten hallitsemassa ammatissa, yksi asia kuitenkin oli helpotus. Naisia ei epäilty spriikanisterien katoamisesta.

Ohjelman lopuksi palataan vanhaan Karjalaan, Viipuriin. Toimittaja Annikki Arni muisteli 60-luvun puolivälissä iloisia, ystävällisiä, välittömiä, suvaitsevaisia ja kansainvälisiä viipurilaisia.

(YLE Radio 1 ma 11.5.2008 klo 9.06-10.00, uusinta toukokuulta 2008)

Markus Kajon ohjelmassa palataan yleisön pyynnöstä toukokuussa Karjalaan. Kuulemme toiveuusintana neljä vuoden takaista ohjelmaa joissa kaikissa liikutaan menetetyn Karjalan alueella.
Ensimmäisessä jutussa päästään toimittaja Viki Raaskan pitkälle Karjalan Kannas -tourille.

Matka käy Koiviston kirkon kautta kolmeen merikylpylään, Koiviston lisäksi Terijoelle ja Kuokkalaan.

Raaska tapaa paikallisia ja kesävieraita, vierailee kylpylöissä ja kasinoilla. Elämä on iloista ja tavallista, eletään loppukesää 1939. Suuren tragedian alkuun on muutama viikko - tragedian joka pyyhkäisi Kannaksen maantieteen ja asukkaiden yli myrskyn lailla.

Terijoelta Pietariin päin sijaitsevassa Kuokkalassa, yhä Karjalan Rivieralla, reilut 10 kilometriä silloiselta rajalta, sentään tapaa muutamia linnoitustöistä vapaalla olevia nuorukaisia.

Toisessa jutussa Kajo johdattaa kuulijat Yrjö Mustosen muisteloihin Venäjän vallankumouksesta. Nuorna miehenä Pietarissa asunut Mustonen päätyy pakosalle kumouksen jälkeen - kuinka ollakaan Terijoelle.

(YLE Radio 1 maanantaina 4.5.2009 klo 9.05 - 10.00. Ohjelma on uusinta toukokuulta 2008.)

(YLE Radio 1 maanantaina 27.4.2009 klo 9.05 - 10.00)

Alkuun jatketaan Ilmari Kiannon muistelmien parissa. Mirjami Polkusen toimittama ohjelmasarja on vuodelta 1954. Tällä kertaa jatketaan opintojen parissa otsikolla "Ylioppilaasta maisteriksi". Ensi töikseen Kianto osti sadalla markalla käytetyn frakin, koska ei sitä viisaustieteitä siihen aikaan ilman frakkia opiskeltu. Professoritkin saattoivat tenttiä oppilaita sohvalla maaten. Opintojen ohella ehti Kianto toki harrastaa muutakin elämää, mieleen painui mm. Juhani Ahon tapaaminen Kämpin kahvilassa.

Toisessa tarinassamme palataan entisaikojen elämään maaseudulla. Niilo Ihamäki haastatteli vuonna 1967 Vieno Anttilaa. Aiemmin maatiloilla elettiin liki luontaistaloudessa. Eläimet teurastettiin omalla tilalla. Emäntä Vieno Anttila muistelee kuinka vuosisadan alussa paikkakunnan teurastaja tuli Oriveteläiseen taloon ja löi teurastettavia eläimiä kirveellä päähän. Pyssyjä ei tuolloin vielä ollut. Kaikki käyttökelpoinen otettiin talteen verta ja suolia myöden.

Päätteeksi porhalletaan vepsäläiskyliin. Tammikuun 5. vuonna 1942 pakotti ihmisiä pakkomuuttoon. Ensio Sevon kierteli alueella ja pakisi paikallisten kanssa, vaikka se kielierojen puolesta välillä vaikeaa olikin.
Toukokuun ajan liikutaan enemmänkin Karjalassa. Olemme saaneet useita yhteydenottoja joissa on pyydetty uusimaan vuoden takaista Karjala-sarjaa, ja nyt toukokuussa tähän pyyntöön vastataan neljän ohjelman uusinnalla.

Emil Porkolan riemastuttavat Amerikanmuistelot jatkuvat. Tämä mainio kertoja seilasi nuorena miehenä Amerikkaan ja kertoili vuonna 1957 Niilo Ihamäelle elostaan ja kokemuksistaan suuressa lännessä. Pääsemme nyt seuraamaan kuinka Emil selvisi kiperästä tilanteesta johon viime kerralla jäi: makuuhuoneesta piti päästä äkkiä karkaamaan ikkunan kautta ja pihalla odotti vahtikoira...

Ilmari Kiannon muisteloista olemme myös saaneet nauttia jo aiemmissakin ohjelmissa. Tässä muisteloiden neljännessä osassa Kianto kertoo otsikolla "Papinpoika sotilasuralla". Kiantoa houkutteli sekä papinliperit että vänrikin tähti. Pappeus oli tuttua isän puolelta, mutta sotilasurassa nuori Kianto koki suorastaan runollista houkuttelevuutta. Sotilasura käynnistyi Oulussa neljännessä tark´ampuja pataljoonassa vapaaehtoisena. Komppanian päällikköä kutsuttiin "parraksi", ja kovaa oli kuri armeijassa tuohon aikaan.

Kolmas tarinamme vie meidät tällä kertaa Satakuntaan. Niilo Ihamäki johdattaa taas entisten elämäntapojen pariin, tällä kertaa isäntä Edwin Mäkelä muistelee vuonna 1964 elämänmenoa Satakunnassa entisinä aikoina. Taloissa oli silloin vielä useita renkejä ja piikoja, jotka ahkerasti harrastivat normaalitöiden lisäksi myös puhdetöitä. Käsityötaidot kannattivat, hyvä ja kätevä renki pääsi parempiin tienesteihin, rahan lisäksi luontaisetuihin kuului viinaksia ja saappaita. Vapaatakin sai syksyllä pitää ihan kokonaisen viikon.

(YLE Radio 1 maanantaina 20.4.2009 klo 9.05 - 10.00)

Mirjam Polkusen ohjelmasarja Ilmari Kiannosta jatkuu. Tällä kertaa pääsemme seuraamaan Kiannon vaiheita Helsingissä ylioppilastutkinnon jälkeen.

Vuonna 1892 Kianto tovereineen astui junaan mukanaan uushopeinen malja muistoksi ylioppilaskokeesta. Kannelkin löytyi laukusta ja päässä risteilivät ajatukset tulevaisuudesta. Junamatka Oulusta Helsinkiin vaati muuten tuohon aikaan yöpymisen Seinäjoella. Riihimäki puolestaan aiheutti nuorille miehille pettymyksen kun ei siellä mitään mäkeä ollutkaan. Perillä odotti sitten se varsinainen ylioppilaskoe joka pidettiin yliopistolla.

Kuulemme myös lisää Emil Porkolan Amerikanmuistoja. Tämä Toholammilta maailman valloituksen aloittanut mies matkusti laivalla Amerikkaan, jossa aluksi majoittui Pittsburghin kaupunkiin. Kortteeripaikka oli niin kylmä ettei siellä olisi tarjennut ilman Suomesta tuotua sarkapalttoota. Ensimmäinen työpaikka löytyi rautatiekomppanian korjauspajalta, vaikkei lontoota siinä vaiheessa vielä ymmärrettykään. Tansseissakin toki päästiin vapaa-aikana käymään, ja tulihan siellä tyttöihinkin tutustuttua. Pääsipä Porkola saatillekin.

Päätteeksi tapaamme vielä 90 vuotiaan autonaisen. Tässä vuonna 1966 tehdyssä haastattelussa rouva Helmi Tengén kertoo että kyllä se autoilu ihan hyvin sujuu ikäihmiseltäkin. Tämä nuorekkaana pysynyt rouva teki työuransakin varsin naiselle harvinaisessa ammatissa, hän toimi nimittäin veistonopettajana.

(YLE Radio 1 maanantaina 13.4.2009 klo 9.05 - 10.00)