Tällä kertaa kuulemme aluksi toisen osan Ilmari Kiannon lapsuusmuistelmista. Mirjam Polkusen toimittamassa ohjelmassa ollaan nyt edetty varhaislapsuudesta kouluvuosiin. Otsikolla ”Korpikirjailija vilahduttaa koulumuistojaan” Kianto kertoo siitä miten veljessarja lähti Ouluun koulua käymään. Tavaraa oli paljon mukana kun ruuat vietiin sekä kuudelle lapselle että hevosille. Kolme päivää kesti tuo koulumatka. Perillä Kianto päätyi tyttökouluun, jossa toki oli muitakin poikia. Hyvin alkoi koulunkäynti, joulutodistus oli luokan ”sekundus” eli toiseksi paras.

Ohjelman toinen muistelija on Emil Porkola, josta Niilo Ihamäki teki vuonna 1957 ohjelman ”sitten me vasta jenkkejä oltiin”. Porkola lähti nuorena miehenä Norjan kautta laivalla Amerikkaan, jonne hän sitten pitkäksi aikaa jäikin. Reipas nuori mies vain soittaa rytkytteli huuliharpulla vaikka pariviikkoinen matka nitisevällä laivalla vähän pelottikin. Perillä maihinnousu oli varsinainen kiirastuli jossa siirtolainen ohjattiin luukulta luukulle. Perillä poikajoukko lähti sitten etsimään Porkolan tätiä Pittsburghista. Reipashenkistä ja hauskaa on Porkolan tarinointi suuresta lännestä.

(YLE Radio 1 maanantaina 6.4.2009 klo 9.05 - 10.00)

(YLE Radio 1 maanantaina 30.3.2009 klo 9.05 - 10.00)

Markus Kajon ohjelmassa käynnistyy nyt kuusiosainen sarja Ilmari Kiannosta. Mirjam Polkusen vuonna 1954 tekemässä ohjelmassa muistellaan nyt alkuun Kiannon lapsuutta Suomussalmella otsikolla "Korpipapin poika". Pikku-Ilmari oli kuusilapsisen perheen viides poikalapsi jonka syntyessä Lamujoki juuri vapautui kohisten jäistä.

Kevättunnelmista siirrytään talviseen Helsinkiin. Markus Rautio seurasi joulukuussa 1938 kuinka pääkaupunkia puhdistettiin lumesta pyryn jäljiltä. Kyseinen talvi oli muutoinkin runsasluminen, ohjelman tekohetkellä Helsinkiin oli vajaan kahden vuorokauden tullut 60 cm lisää lunta.

Helsingistä siirrytään sitten Salmin pitäjän Mantsin saareen. Toivo Rantsilainen haastatteli vuonna 1954 emäntä Ofimja Lukinia joka muistelee elämää kaukaisessa Laatokan saaressa. 1800 luvun loppuvuosikymmeninä vielä asuttiin samoissa tiloissa karjan kanssa hyvin vaatimattomissa olosuhteissa. Ofimja Lukin kertoilee lapsuudestaan värikkäällä Kannaksen murteella.

(YLE Radio 1 maanantaina 23.3.2009 klo 9.05 - 10.00)

Kreivi Carl-Erik Creutz on yhä monelle suomalaiselle se varsinainen radioääni. Pekka Lounelan vuonna 1976 tekemässä haastattelussa kreivi muistelee lämmöllä Yleisradion pääjohtajaa Hella Wuolijokea. Uusi johtaja toi taloon tullessaan uusia työtapoja, jotka aluksi herättivät kummastustakin. Vuosien mittaan kreivistä ja pääjohtajasta tuli kuitenkin hyvät ystävät.

Suomalaisen teatteritaiteen uranuurtaja oli Mia Backman, joka palkittiin ansioistaan vuonna 1945 ensimmäisellä Pro Finlandia mitalilla. Tämä mitali olisi toimittaja Kajon mielestä tosin voitu myöntää hänen ukilleen, mutta siitä huolimatta pääsemme nauttimaan tämän temperamentikkaan taiteilijan hersyvistä teatterimuistoista suomalaisen teatterin alkuajoilta.

Elli Laurila naitiin 1900 luvun alussa Lapualle, mikä ei ollut mikään helppo paikka. Tapana kun tuohon aikaan oli naida omasta kylästä, joten muualta tuotu morsian erilaisine tapoineen ja tottumuksineen aiheutti aluksi melkoista kummastusta ja suoranaista vastarintaa pohjalaisissa. Kummalliselle elämä lakeuksilla näytti aluksi myös toispaikkakuntalaisen silmissä. Kahvin kanssakin tarjosivat juustoa.

Virkistävänä välipalana ohjelmassa kuullaan sekin kuinka Kaisaniemessä vuonna 1964 järjestettiin tarjotinjuoksukilpailu ravintoloiden henkilökunnalle.

(YLE Radio 1 maanantaina 16.3.2009 klo 9.05 - 10.00)

Alkuun varoituksen sana: tällä kertaa saattaa tulla radiota kuunnellessa nälkä. Ainakin jos pitää makkarasta ja sianpääsyltystä, jotka ovat tänäkin päivänä tuttuja ruokia, mutta mitähän olikaan kruppana? Sekin selviää Niilo Ihamäen vuonna 1969 tekemässä porilaisen Elsa Mäkisen haastattelussa.

Rovasti Toivo Koskikallio työskenteli aikoinaan vuosikymmeniä lähetyssaarnaajana Kiinassa. Vuonna 1967 tehdyssä haastattelussa rovasti muistelee Kiinan vuosiaan jotka veivät hänet vallankumouksen pyörteisiin ja oopiumiluoliin. Kovin oli vaiketa Kiinan kielen oppiminen, sama merkki kun tarkoittaa sekä Herraa että sikaa..

Euron tulon myötä on ryhdytty puhumaan mummonmarkoista, kun joku muistelee hintoja ennen uudistusta. Mutta kyllä rahauudistuksia on tehty ennenkin, vuoden 1963 uudistuksen jälkeen Suomessa vanhempi väki puhui useita vuosia hinnoista vanhoina markkoina, mikä suunnattomasti ärsytti silloista pikkupoika Markusta. Nyt isona Markuskin kestää kuunnella tunnelmia pankista tammikuun alussa vuonna 1963.

Maanantain piristykseksi Kajo tarjoilee arkistojen kätköistä hauskoja tarinoita. Liikkeelle lähdetään radiokommelluksista - sellaisia on sattunut jopa siihen aikaan kun Yleisradiotoiminta oli kokolailla vakavahenkistä perussävyltään. Kuulemme kuinka Pekka Tiilikainen ja Yrjö Luomamäki muistelevat mm. miten kävi Ukko-Pekan puheelle ja St. Moritzin sotkuisille olympiaselostusnauhoille.

Hauskaa on osattu pitää ennenkin ihan tarkoituksella. Niilo Ihamäki haastatteli vuonna 1955 silloin 70-vuotiasta Johanne Suomea, joka tässä muistelee lapsuutensa huvituksia, eli muistot vievät 1800 -luvun viimeisille vuosikymmenille. Tuolloin ei ollut mitään kokoontumispaikkoja nuorisolle tarjolla, mutta kyllä nuoret silti kokoontuivat yhteen kuten myöhempinäkin aikoina. Teeiltamissa päästiin tyttöjä tapaamaan ja piirileikkiä lyömään.

Uutelan Taavi kertoo puolestaan entiajan taikojen tekemisestä. Kokonainen kyläkin saatiin palamaan taikatempuilla Lapinjärven pitäjässä. Oolannin sodan aikoihin koitettiin hätyyttää riivaajaa lehmistä ampumalla tussarilla, ruuti sytytti olikaton palamaan kohtalokkain seurauksin.

Päätteeksi kuullaan Pekka Tiilikaisen ja Kustaa Vilkunan toimittama kalajuttu, ohjelmassa muistellaan nuotanvetoa Rymättylässä 1880 -luvulla. Viinan kanssa peijaisia pidettiin ja nuottaporukka palasi kalalta ihan juovuksissa. Ohjelmassa kuullaan myös sanattomia nuottalauluja.

(YLE Radio 1 maanantaina 9.3.2009 klo 9.05 - 10.00)

(YLE Radio 1 maanantaina 2.3.2009 klo 9.05 - 10.00)

Hevonen on ollut Suomen kuljetusten selkäranka silloin kun ei junia kulkenut kuin muutamalla pätkällä Etelä-Suomessa ja autoja ei ollut vielä keksitykään. Meillä vaikutti tuolloin hevosmiesten ammattiryhmä joita kutsuttiin rahtiajureiksi. Ruotsin ja Venäjän välisessä kaupassa saattoi aikoinaan Kuopion läpi kulkea päivässä satoja rahtihevosia. Kuulemme tällä kertaa kuinka Taavetti Hynynen Sonkajärveltä muistelee nuoruutensa rahtiajuri vuosia.

Nykyisen talouden taantuman aikana on hyvä palauttaa mieliin miten surkeasti on asiat ennen olleet. Pekka Tiilikainen haastatteli vuonna 1955 tuolloin 94-vuotiasta leskirouva Olga Jokista, joka vielä muisti nälkävuoden 1867.

Ettei ohjelmasta jäisi ihan surkea mieli muistellaan lopuksi iloisempia asioita. Tiedättekö mikä on hoijakka? Vanhempi väki varmaan muistaa, mutta nuoremmille tällainen vekotin lienee tänä päivänä tuiki tuntematon. Heikki Kivimäki muistelee Niilo Ihamäen haastattelussa sitä kuinka entisaikaan pääsi markkinahoijakasta nauttimaan. Hurjaa kyytiä on haluttu jo ennen huvipuistojen aikaa.

(YLE Radio 1 maanantaina 23.2.2009 klo 9.05 - 10.00)

Markus Kajo vie tällä kertaa lajitoverinsa aluksi tapaamaan Uuvekirko ukkoloita. Niilo Ihamäki tavoitti haastateltavaksi vuonna 1962 Anton Määttösen, joka kertoilee iloisten ukkojen kylästä jossa lehmilläkin oli kengät jalassa. Positiivisen oloinen on tämän kylän nimikin, Kannaksen Halilaa tässä muistellaan.

Leo Meller yhytti puolestaan kirjailija Yrjö Kokon vuonna 1948. Puhe kiertyy - tietysti - kirjailijan rakastamaan Lappiin.

Pohjoisessa ollaan myös päätösosiossa jossa toimittaja Adolf Turakainen jututtaa kenttäpäällikkö Paavo Huhtamäkeä mm. Petsamon kestikievareista. Jutuissa kerrotaan jopa Lapin "keisarista", eversti Villamosta.

Sekin tämänkertaisessa jaksossa selviää miksi virtahepo olisi oiva lemmikki.

(YLE Radio 1 maanantaina 16.2.2009 klo 9.05 - 10.00)

Entisaikaan on toimittajat päässeet juttukeikalle erikoisiin paikkoihin. Vuonna 1954 radio lähetti toimittaja Pekka Tiilikaisen selostamaan auringonpimennystä Öölannin yllä lentävän lentokoneen vessasta. Erikoisempaa selostuspaikkaa auringonpimennystä varten on vaikea keksiä.

Tapaamme myös vuosisadan vaihteessa - siis 1800- ja 1900 -lukujen vaihteessa - sairaanhoitajana työskennelleen neiti Anna Steniuksen jonka potilaisiin lukeutui eräskin kiltti koulupoika nimeltänsä Arvo Ylppö. Vuonna 1900 sairaanhoitajaksi valmistunutta Steniusta haastateltiin radioon vuonna 1964.

Päätteeksi perehdymme vielä entisaikojen työntekotapoihin. Vuonna 1953 tehdyssä haastattelussa kerrotaan työpäivistä jotka alkoivat aamuviideltä ja jatkuivat iltakahdeksaan saakka. Sirppi ja viikate heiluivat ja riihestä kuului kova varstojen mätke.

(YLE Radio 1 maanantaina 9.2.2009 klo 9.05 - 10.00)

Toimittaja Kajo on taas penkonut kaikenmoisia vanhoja nauhoja ja tälläkin kertaa käsiin sattui kiinnostavia juttuja.

Jännää oli aikoinaan pohjoiskarjalaisella Mikko Voutilaisella joka paimenessa törmäsi karhuun. Niilo Ihamäki haastatteli vuonna 1962 tuolloin jo 86-vuotiasta paimenpoikaa.

Vuonna 1950 puolestaan radiossa esiteltiin Suomen köyhin kunta. Rautavaaran Katajanmäen kylässä asuttiin tuohon aikaan vielä savupirtissä, mikä lienee tämän päivän ihmiselle aivan kauhistuttava ajatus.

Päätteeksi on luvassa vielä maistiaiset ihan toisenlaisesta elämästä, nimittäin varkautelainen haastateltava muistelee työtään kreivittären autonkuljettajana Pietarissa.

(YLE Radio 1 maanantaina 2.2.2009 klo 9.05 - 10.00)
Alkuun toimittaja Kajo kertoo mitä hyötyä olisi sapelihammastiikeristä, itse ohjelmassa lähdetään aluksi Viipuriin vuonna 1941. Matti Aro kuvailee matkaansa halki Viipurin elokuun lopussa kyseisenä vuonna.

Pääsemme myös toimittaja Tauno Majurin mukana tutustumaan Hyrylän partioleiriin vuonna 1938. Siellä pidetään sulkeisia ja harjoitellaan ampumista sukset jalassa.