(YLE Radio 1 maanantaina 26.1.2009 klo 9.05 - 10.00)
Alkuun pohditaan vähän postiasioita, mutta pääroolissa ovat tällä kertaa
Minna Canthin aikalaiset, mm. hänen tyttärensä, ja tuttavat, jotka kertovat kirjailijasta äitinä, kauppiaana ja kuopiolaisena yhteiskoulun tukipilarina.
Päätteeksi menemme vuoteen 1914 ja Karjalan kannakselle, missä vilahtelee niin Leniniä kuin Maksim Gorkiakin. Toimittajana on Niilo Ihamäki ja hastateltavana kirjailija Elsa Sarro.

YLE Radio 1 maanantai 19.1 klo 9.05 - 10.00

Viime kerralla kuuntelimme Viki Raaskan ja Uki Niemisen kuvausta vallatusta Sortavalasta ja kyseinen nauha loppui kesken taipaleen. Nyt kuulemme aiheesta siis lisää. Pääsemme mm. tutustumaan erikoiseen väriin sävyltään "ryssän sininen".

Isot amerikanperinnöt mulahtelivat taannoin Suomeen siinä määrin usein, ja monesti niin yllättäen, että joskus niistä tehtiin juttua ihan radioonkin. Sellainenkin kuullaan.

Mieltä ilahduttava aihe voisi olla myös karamelli. Tämän alan hommista kuulemme Martti Silvennoisen vuonna 1963 tekemässä ohjelmassa, jossa vuorineuvos Heikki Huhtamäki kertoilee elämänsä vaiheita alkaen siitä kun makeisia valettiin kivien päällä ja kirjoja kaupiteltiin selkärepusta.

Palaamme vielä kirgiisiaroille vuosisadan alkuun jossa oli monenmoista, vuonna 1957 tehdyssä haastattelussa muistellaan vallankumouksenkin pyörteitä. Päätteeksi kuvaillaan vielä millaista oli elo takasin vallatussa Sortavalassa vuonna 1941

Maanantaina 5.1.2009 klo 9.05 - 9.58

Kovat ovat jutut tämän Kajo-kerran arkistovierailla: Stalinin alaisena Bakussa, kaksi kiuasta samassa saunassa ja Tallinna-reportaashia 30-luvun tyyliin.

(YLE Radio 1, ma 29.12.2008 klo 9.06-10.00)

Mahtaa se olla mielenkiintoinen hetki, kun jälkikäteen tajuaa, että se polkupyörällä liikkunut, vähäpukeinen venäjää solkannut mies olikin itse Josef Stalin.

Näin kävi lappeenrantalaiselle postinkantajalle Antti Inkilälle, joka opasti tulevalle Isä Aurinkoiselle tietä kotikylältään kohti Kouvolaa vuonna 1906.

Muutenkin Kajon arkistolaatikosta pongahtaa tällä kertaa kiinnostavia tarinoita.

Kuuntelijat pääsevät aikamatkalle vuoteen 1938, jolloin ahkerat ylioppilaat keräsivät metalliromua Helsingissä lentokoneiden ostoa varten.

Jo tuolloin sodanuhka tuntui niin todelliselta, että keruumainos 'romulukset ja remulukset'-mainos kajahteli ääniautosta pääkaupungin kaduilla.

Kuttusvaaran juurelle Savukoskelle ovat ehtineet itärajaa seikkailevat toimittajat Adolf Turakainen ja Mauri Soikkanen.

Kun porot eivät suostuneet haastateltaviksi, he jututtivat siellä kesällä 1964 poromiehiä ja metsätyömiehiä. Tulipa kuultua myös vanhanajan ihmeestä, puulla käyvästä veturista, joka savotalla veti kerralla 800 tukkia rekitokassa pois metsästä.

Markus Kajo tarjoaa vuoden viimeisessä jutussa tosi herkkua kaikille savon murteen ystäville. Siinä tavataan rouva Iida Pääskynen Leppävirran Sorsakoskella, jota Pekka Tiilikainen haastatteli.

Arvoisat asiakkaat! (Siis entiset kuuntelijat.)

Konsultti käski, että pitää sanoa asiakkaat eikä kuuntelijat, kuin on myönteisempi se. Siksi: Asiakkaat! (Ja kuulemma ihan sama juttu pitää sanoa sairaaloissa, Alkossa ja poliisiputkassa.)

Asiakkat siis!

Nythän on niin, että olen saanut teiltä joulutervehdyksiä kortteina, ja mikä ilahduttavinta, sellaisin sanasisällöin, että ei haittaa vaikka viaton silko-hapsi näkisi ne.

Kirosanoja ei nimeksikään! Ja mukavia kuvia tontuista, ketuista sekä linnuista ja muista nisäkkäistä.

(Tiesittekö että lepakkokin on nisäkäs! Mutta nisät eivät näy kun lentää kirottu niin hapiaan että ei pysy silmä perässä.)

(Ja tiesittekö, että jänis pystyy juoksemaan kuuttakymppiä eikä ole jyrsijä.)

(Ja että hämähäkki ei ole hyönteinen.)

(Ette!)

Omasta puolestani (en voi luvata Jungnerin puolesta kun en ole nyt justiin nähnyt sitä) toivotan teille hyvää, rauhallista joulua ja onnellista uutta vuotta.

Nämä toteutuvat, kunhan pidätte päänne kylmänä, ettekä sorru älyttömyyksiin
kuten avantouima ja sen sellaiset. (Sair.)

Kyllä se siitä.

Kunn!

Markus Kajo

Suomen Yleisradio. Finlänska Rumpradion.

(YLE Radio 1, ma 22.12.2008 klo 9.06-10.00)

Markus Kajon tämänkertaisen lähetyksen aikamatka lähtee liikkeelle Helsingistä.

Arvid von Martens oli aikansa suuri hyväntekijä. Köyhiä katulähetystyössä auttanut sympaattinen mies kertoo vaiheistaan Jaakko Nousiaisen haastattelussa v. 1964.

Toinen etappi on New York, josta raportoitiin vuotta myöhemmin sukkahousujen syntymäpäiviltä. Tuolloin nailonsukka täytti 25 vuotta. Ihme keksintö syntyi hiilestä, ilmasta ja vedestä.

Lähetyksen uskomattomin tarina vie kuuntelijat Pietariin, jossa Hugo Jalava toimi veturinkuljettajana ennen ja jälkeen vallankumouksen.

Kiihkeinä vuosina hän tutustui mm. V.I. Leniniin, jonka salakuljetti ns. juoppojunalla veturinlämmittäjäksi naamioituneena Suomeen.

Jalavan leskeä, Lyyli Jalavaa haastatteli Unto Miettinen Petroskoissa v. 1966.

Lopuksi Kajon seurassa perehdytään vakavaan yhteiskunnalliseen ongelmaan, pitkätukkaongelmaan, joka oli päässyt Vaasassa valloilleen v. 1965. Tämä tietysti edellytti, että Beatlesien ja muiden vaikutuksesta pitkät tukat olivat päässeet aiemmin valloilleen.

(YLE Radio 1, ma 15.12.2008 klo 9.06-10.00)

Markus Kajon äänimatkusväline vie kuuntelijat tällä kerralla syvälle erämaihin Sallan Naruskaan.

Siellä missä ennen erämiehet hiihtelivät hiljaisuudessa karhujen perässä, nyt moottorisahat laulavat.

Tuntsan erämaiden hakkuilla metsureita ja metsätyönjohtajia tapasivat pitkin itärajaa kiipeävät reportterit Mauri Soikkanen ja Adolf Turakainen juhannuksen jälkeen v. 1964.

Selostajalegenda Paavo Noponen harrasti muutakin kuin urheilua. V. 1964 toimitetussa jutussa hän perehdyttää Iisalmen pappilan värikkääseen historiaan.

Savo on ollut värikästä seutua, ei mikään tuppukylä! Nuoren toimittaja Noposen tarinassa vilkkuvat Snellmanit, Lönnrotit, Venäjän keisarit ja Juhani Ahot.

Alkuun tavataan kuitenkin presidentin autonkuljettajana 36 vuotta toiminut Kalle Westerlund. Häntä jututti Oke Jokinen 60-luvun alussa.

Westerlund oli jo vanhastaan tunnettu painijana. Hän voitti pronssia Pariisin olympialaisissa.

Kajo paljastaa painiin liittyvän salaisuuden: sen, miksi ennen vanhaan painikisoissa esiintyivät torvisoittokunnat.

(YLE Radio 1, ma 8.12.2008 klo 9.06-10.00)

Markus Kajon arkistoaikakone mulauttaa tällä kerralla outoihin paikkoihin.

Ensin käydään Suomen Rio Grandella, eli Isojoella toripäivillä. 1900-luvun alussa siellä myytiin niin makkaraa, rusinasoppaa, punaista limonaatia kuin rihkamaakin.

Helppoheikkien rihkama vaati ihan oman kauppatavankin, pluutaamisen eli tinkimisen.

Samalla matkalla hoidettiin muutkin asiat. Käytiin kaupassa, ja apteekista haettiin ihmeellisiä tippoja ja salvoja. Uskon voimalla ne kait paransivat.

Toiset käyttivät tippoja ryyppäämistarkoitukseen. Lopulta markkinat siirrettiin pois kirkon läheisyydestä, kun hautausmaakin tuoksui mikstuuralta.

Sitten Kajo tarjoaa ammatinvalinnanohjausta, jota koulusta ei saa. Siellä näet unohdetaan mainita muukalaislegioonaura. Entinen legioonalainen Hänninen kertoo karuista vaiheistaan legioonan kurikomppaniassa Saharan laidalla v. 1935.

Ohjelman kaksi muuta juttua ovat Markus Raution tekemiä. Ensimmäisessä hän haahuilee Kansallisteatterin puvustossa. Vuonna 1938 nauhoitetussa ohjelmassa hän näkee myös Kansallisen pääparturin hienon peruukkikokoelman, joka muistuttaa intiaanien skalppeja.

Seuraavana vuonna Rautio haastatteli Helsingin rautatieasemalla juuri Lontoosta palannutta, 13-vuotiasta Heimo Haittoa. Hän oli voittanut juuri Lontoon viulukilpailun.

Vähäsen oli nuorukaista jännittänyt, Lontoo oli Viipuria suurempi, voitto oli tuntunut mukavalta, ilosta oli itkenyt ja hauskaa oli palata kotiin Viipuriin, olivat Haiton tunnelmat.

(YLE Radio 1, ma 1.12.2008 klo 9.06-10.00)

Markus Kajon radionauhojen aarteistosta pongahtaa tällä kertaa omituisia yhteensattumia.

Vienankarjalainen Toivo Heikkinen muisteli laukkukauppa-aikojensa hurjia sattumuksia Toivo Heikkisen haastattelussa 1955.

Niilo Ihamäki taas oli saanut v. 1967 mikrofoninsa ääreen toisen laukkukauppaa tunteneen ihmisen, kannakselaisen Elsa Sahlberg-Sarron.

Kannaksen ja Vienan lisäksi ohjelmassa käydään Ruovedellä ja Sallassa.

Sallaan on edennyt itärajan odysseiallaan tutkapari Turakainen-Soikkanen. He käväisivät siellä sodan jälkeen uuteen paikkaan rakennetulla kirkonkylällä ja koskemattomien korpien keskeen rakennetulla Mikkolan karjatilalla.

Alussa kuullaan kuitenkin kummia. Kajo kertoilee Suomen huonekaluteollisuuden tulevasta menestystuotteesta, pimeästä aineesta rakennetuista huonekaluista.

Samoin ensimmäisessä Alexis af Enehielmin jutussa selviää, mikä on lapsiavustusviljelmä.