Selma Lagerlöfin suuri kronikka Gösta Berlingin taru on radion Lukupiirin lokakuun alun kirja.

Pohjoismainen klassikko Ruotsin Värmlannista, kertojana pohjoismaisen romaanikirjallisuuden kantaäiti.

Keskustele kirjasta Lukupiirin nettisivuilla tai soita suoraan radiolähetykseen. Puhelinnumero on 09 - 144 800.

Lukupiiri YLE Radio 1:ssä maanantaina 2.10.2006 klo 17.30 - 18.30.

Syyskuussa luemme Mark Twainia ja keskustelemme siitä tunnin ajan suorassa lähetyksessä radiossa 11.9.2006 klo 17.30.

Minkälainen ajattelija oli lehtimies Samuel Clemens, jonka poikasankarit Tom Sawyer ja Huckleberry Finn ovat syrjäyttäneet ahkeran kirjoittajan muun tuotannon?

Miksi Huck viiltää niin syvältä, pahainen seikkailukirjan sankari? Kenen tarinoita Mark Twain oikein kertoi Mississippijoella?

Lukupiirissä luetaan ehtaa poikakirjaa vallan vakavasti. Mark Twainin huumorin sivalluksia unohtamatta.

Puhelinnumero suoraan radiolähetykseen on 09 - 144 800. Keskustele

Luin viime viikolla Kaarinan kesäloman. Se ei ole lempikirjani toisin kuin monet muut lempikirjailija Anni Swanin kirjoittamat. Luen lastenkirjoja aikuiseksi kai aika paljon.

Monet niistä ovat omien muistojen monin kerroksin kuorruttamia. Olin ehkä kymmenen, kun äiti antoi minulle kirjan nimeltä Nuoruuden purret -kaksitoista kuolematonta nuortenkirjaa, kirjoittanut Gösta Attorps. Kirjassa nostettiin hattua kirjoille joita minäkin olin lukenut. Sen oli kirjoittanut aikuinen ja minua jotenkin kainostutti lukea sitä koska tunsin itseni vähän ulkopuoliseksi vaikka minun mielikirjoistani puhuttiinkin. Hiveli toki että vakavasti. Niin kuin miespuolinen nenä- korva- ja kurkkutautien lääkäri olisi selostanut poskionteloitteni alipainepumppausta. Kipu ja kuume olivat minun, ei kuulostanut samalta kun niistä puhuttiin suusuojan takaa.

Juhani Peltosen kirjoilla on ystävänsä ja lukijansa, huumorin hiljaisesti pärskivä piiri.
Elmon lukijat ovat aivan oma heimonsa.
Lukupiirin kesäklassikko on Peltosen Elmo.
Jos haluatte nostaa Elmon rinnalle Juhani Peltosen kertomuksia tai esseenkaltaisia tarinoita, kaikki ne ovat mainiota kesämateriaalia radion Lukupiirissä.

Lukekaamme Juhani Peltosen surumielisen humoristisia ja naurattavan melankolisia kirjoja!
Lukupiiri palaa kesätauolta elokuun 14. päivänä.
Kuulemiin!

Lukupiirin kesäkuun kirja on Thomas Mannin Buddenbrookit.
Sukutarina, perhekronikka ja vanhan kauppaporvariston joutsenlaulu.
Mutta miksi ja miten me luemme Thomas Mannin esikoisromaania tänään?

Kesäkuun lukupiirissä kerromme myös mitä muita kirjoja ehdotettiin kesäklassikoksi.

Tarleena Sammalkorpi:

Pääsiäislammas on marinadissa huomiseen asti.Marinointi alkoi kiirastorstaina ja se alkaa aina samalla tavalla.

Otetaan vanha filerointiveitsi jonka Liisi toi vuosikymmeniä takaperin Kauhavalta.Longotellaan sillä paistin pinnasta enimmät kalvot ja mahdolliset rasvapallurat.

Tämä on aina tehty, koska vielä 70-luvulla lampaanviulu saattoi olla minkälainen kuvatus hyvänsä ja näin saatiin villasukka-aromia loivennettua. Mutta se on jäänyt osaksi pääsiäislammasrituaalia oli sitten tarpeen tai ei.

Kun paistiin on näin saatu tuntuma, se maustetaan kynsilaukan viipaleilla syvimpiä poimuja myöten, myös viiltoja on tehtävä. Öljy ja punaviini kaadetaan paistin ylle ja läpytetään. Sitten lisätään yrttimausteet, torstaina kaatui ranskalainen tuliaispussi

Radion Lukupiirissä keskusteltiin viimeksi Carrollin Liisasta. Liisa Ihmemaassa sai soittajat takajaloilleen ja kirjaa pidettiin pelottavana. Vähemmän kiinnitettiin huomiota kirjan kielipeleihin ja muihin verbaaliseikkoihin. Mukaan mahtui kuitenkin myös soittaja, joka oli lukenut Liisaa useampana eri suomennoksena ja vertaili näitä. Ilahdutti eräs äitisoittaja, joka luki parhaillaan Carrollia eri ikäisille lapsilleen. Kirja ylitti kaikki ikärajat ja sitä kuuntelivat myös perheen isot lapset jotka eivät enää ole iltasatuiässä.

Toukokuun Lukupiirissä pureudutaan suomalaiseen sotaan ja rauhaan. Kuukauden kirja on Tuntematon sotilas.

Kirjoittanut: Tarleena Sammalkorpi

Mitä Bob Dylan oikein sähköttää minulle? Mitä mies oikein morsettaa?

Hän tulee vastaan joka kulmassa ja vielä kotonakin.

Se alkoi Joulupäivänä. Jätin iltamyöhäiselle siivouksen joka oli tarpeen kun Tapaninpäivänä oli tulossa matkustavaisia vieraita. Toki piti raivata heidän soppensa kuntoon. Aloitin myöhään. Liian myöhään.

Avasin nimittäin taustamusiikiksi television josta piti lähetettämän ensimmäinen jakso Martin Scorsesen Dylandokkaria. Hyvin myöhään. Ajattelin että se voi soitella siinä jotain Tambourine Mania rivakan ruumiillisen työn tahdittajana. Siis yön myöhäisinä hetkinä.

Kun Suvianne Siimes viime viikolla laittoi eropaperinsa ja ilmassa oli
sakeaa katkua, hän viittasi sukupolviyhteyteen. Ilman yhteistä sukupolvikokemusta ei voi syntyä yhteistä työkulttuuria ja keskustelua.
Jotenkin noin hän sanoi. Noin sen ymmärsin.

Olen monen muun lailla aina ihaillut Suvianne Siimeksen naisellisuutta, vaatii luontoa puhua minkä tahansa puolueen puheenjohtajana kynsistään, niiden pureskelusta ja sen lopettamisesta, kynsien kasvattamisesta ja oikeasta punaisesta sävystä, joka näyttäisi nyt olevan syvä luumunpunainen. Silloin kun vanhat toverit olivat nuoruutensa iskussa, puhevalta oli miehillä joiden elämänpiirissä naisten kotkotukset eivät olleet pelkkää surinaa vaan jonkinlaista vajavuutta.

Radion Lukupiiri on koolla jälleen 10.4.
Klassikkokirja on silloin Lewis Carrollin merkillinen satu-uni Liisa Ihmemaassa. Tulkintoja ei varmasti tule puuttumaan. Aikaisia alustuksia voi tuoda julki vaikka näillä sivuilla, ja etukäteen voi myös ilmoittaa kiinnostuksensa tulla mukaan lähetykseen, sen voi tehdä sähköpostilla: luku.piiri@yle.fi

Olen itse innostunut Liisasta monesti, eikä vähiten silloin kun uusia mainioita suomennoksia ilmestyy. Viimeksi riemastutti Tuomas Nevanlinnan verbaaliakrobatia Carrollin suomentajana, silti ehkä lämpimimmin muistossa on Kirsi Kunnaksen ja Eeva-Liisa Mannerin vapaa irroittelu nonsensemaailmassa. Niin paljon innostuin kerran, että ryhdyin sovittamaan kirjaa lastenkuunnelmaksi ja rustasin runojakin joukkoon. Hector ne sitten sävelsi, Liisana kiekui Ona Kamu. Hauskoja muistoja nekin; vieläkin kuulen korvissani Miitta Sorvalin oudon kimityksen Hiirirouvana ja kaksoisroolin kolkkona Herttuattarena tai Matti Pellonpään myhäilevän hämyhahmon Toukkamiehenä joka puhelee arvoituksin niinkuin joka toinen Ihmemaassa. Teekutsuilla Peltsi melskasi Jukka Puotilan kanssa.