Kiitos teille jotka soititte Lukupiirin Blixen-lähetykseen!

Teidän sytyttävät analyysinne ja henkilökohtaiset valotukset luetusta ovat paras lääke turtumusta vastaan. Monet kuuntelijat ovat ottaneet lähetyksen jälkeen yhteyttä ja olette tartuttaneet heihin -kuten minuunkin lähetyksessä mikrofonin ääressä istuessani, ja Juha Hurmeeseen - innostuksenne. Energian laki!

Kiitos myös sille soittajalle jonka mielestä tarinat olivat pitkäveteisiä ja niiden lukeminen ajanhaaskausta. Jos meidän valintamme ovat jonkun mielestä ylimainostettua tekotaiteellista moskaa, senkun vaan. Keskusteluohjelma ei ole mikään yhtäköyttäyhdistys.

Kesäkuussa kuuntelijat valitsevat klassikkoteoksen!

Minkä kirjan tahdotte radioon? Ehdottamanne teos on siis klassikko, mutta se voi olla yhtä hyvin kotimainen kuin käännöskirjakin.

Klassikoksi tullaan tietysti ajan mittaan ja kuluen, mutta klassikon ei tarvitse olla 1800-luvun kirja, yhtä hyvin voimme valita nykyklassikon. Millä perusteella ehdottamanne kirja on klassikko ja miksi juuri tämä klassikko pitää nostaa esille kevätkauden viimeisessä Lukupiirissä?

Kertokaa, kertokaa! Ehdottakaa!

Lukupiiri on koolla helmikuussa kahteen kertaan. Jane Austen-istunnossa lukijat jälleen ihastuttavan tarkkanäköisesti erittelivät austenilaisia koukeroita ja hnekilöiden motiiveja, sitä minkä edun kannalta heidän toimintaansa voi eritellä ja minkä tapahtumakulun voi nimetä Ylpeys ja ennakkoluulo-romaanin teemaksi.

Helmikuun toinen Lukupiiri kokoontuu maanantaina 27.2. Silloin puheena on tarinoitsijoiden tarinoitsija, varsinainen kertojavelho, Karen Blixen. Blixenin pakahduttavista kertomusvalikoimista valitsimme Juha Hurmeen kanssa Seitsemän salaperäistä tarinaa-valikoiman.

Marja Salonen kirjoittaa netissä Lukupiirin seuraavasta romaanista todella kiinnostavasti. -Vaan miten hän arvioi Ylpeys ja ennakkoluulo-romaanista tehdyt elokuvaversiot? Tässä koko artikkeli:

Jane Austenin ”Ylpeys ja ennakkoluulo” (Pride and Prejudice, 1813) on minulle lukijana kovin läheinen kirja. Se on ollut rakas tuttava jo vuosikymmenten ajan. Austen kuuluu kirjailijana Englannin 1800-luvun naisten aaltoon, joka kaikin tavoin on käynyt lähelle sydäntä. Näiden tekijöiden kynä haki eri tavoin naisen ääntä siten kuin sen vain nainen voi esiin tuoda.

Austenin romaani on suomennettu pariinkin kertaan. O. A. Joutsenen suomennos ilmestyi jo 1922 (WSOY) ja S.-L. Norko-Turjan suomennoksen ensi painos ehkä joskus 1940-luvun keskivaiheilla. Molempien tekstien yhteyteen on ollut sijoitettuna Charles E. Brockin kuvitus 1890-luvulta. Näin ollen tulkinnallinen puoli on myös ollut kovin varhain tekstin ”tukena”. Austen on kuitenkin siitä erikoinen kirjailija, että suht poikkeuksellisesti haluan tutustua hänen teksteihinsä myös alkukielellä. Tosin luen tekstiä myös Norko-Turjan suomennoksena. Kiinnostuksen kohteena tällöin on myös kuvitus.

Lukupiiri oli koolla ensimmäistä kertaa Tolstoin Sodan ja rauhan merkeissä.

Helmikuun klassikkokirjoja ovat suurten naiskertojien Jane Austenin ja Karen Blixenin tarinat.

Ylpeys ja ennakkoluulo on juuri sellainen tarina, jonka lukutapa rakentaa. Sen voi lukea yhtä hyvin rakkauskertomuksena kuin sarkastisena ajankuvanakin. Olipa näkökulma mikä hyvänsä, Jane Austen vetää kärpäspaperina lukijoita ja elokuvantekijöitä.

Uusi tulkinta romaanista on parhaillaan nähtävillämme ja monet ovat siitäkin pitäneet. Lukupiirin sivuilla ja lähetyksissä elokuva- ja tv-versiot tulevat varmasti puheeksi, ihmettelen ellei.