yle.fi


Hullu järkevä rakkaus

Hullu järkevä rakkaus

Göteborg International Film Festival 27.1.-6.2.2012
5. helmikuuta 2012 Kirjoittaja: Anna-Maija Halonen Kommentit: 0

Ihminen hulluna rakkaudesta. Miten se kuvataan ranskalaisessa, entä palestiinalaisessa elokuvassa? Seuraavassa kaksi esimerkkiä Göteborgin elokuvafestivaaleilta:

Café de Flore – Ranska/Kanada

Antoine on menestyvä dj, joka elää makeaa elämää kahden tyttären ja upean tyttöystävän kanssa. Jokin kuitenkin jäytää mieltä. Antoine on luullut ex-vaimonsa olevan hänen sielunkumppani, miten voi olla mahdollista että hän nyt tuntee samoin toisen naisen seurassa? Ex-vaimo ei osaa päästää miehestään irti, vaan näkee outoja unia jotka punovat kiehtovasti yhteen nykyhetken, 60-luvun Pariisin, Downin syndroomaa sairastavat lapset ja heidän vanhempansa.

Poukkoilu kronologiassa ja eri aikakausien välissä vertautuu dj:n levylautasella pyörittämän levyn selittämättömiin toistoihin ja taukoihin: kun kappale - elämä - ei etene luonnollisella tavalla, seuraa kipua mutta samalla myös kauneutta.

Vanessa Paradis
tekee upean roolin Down-pojan yksinhuoltajaäitinä, joka kamppailee rakkauden tuoman liiallisen omistushalun kanssa.

Habibi – Palestiina/USA/Hollanti/Yhdistyneet Arabiemiraatit

Habibi on ensimmäinen Palestiinassa kuvattu elokuva viiteentoista vuoteen. Elokuva on moderni versio arabialaisesta rakkaustarinasta 600-luvulta, Majnun Layla. Myös Shakespearen Romeo ja Julia perustuu tähän tarinaan.

New Yorkissa asuva 34-vuotias Susan Youssef teki elokuvaansa yhdeksän vuotta taistellen rahoitusongelmien, oleskelulupien ja riittämättömän teknisen kaluston kanssa. Idea elokuvaan lähti omasta kokemuksesta.

”2000-luvun alussa opiskelin Gazassa ja rakastuin Mohammediin, teatteriohjaajaan joka vei minut katsomaan Majnum Laylaa”, kertoo Youssef elokuvaesityksen jälkeen. ”Kirjoitimme Habibin yhdessä ja sijoitimme tarinan Gazaan”.

Elokuvassa Layla ja Qays joutuvat keskeyttämään opintonsa Länsirannalla ja palaamaan Gazaan. Laylan vanhemmat eivät hyväksy köyhää runoilijaa sulhaskandidaatiksi. Qays kirjoittaa kaipaavia runoja Laylasta kaupungin runneltuihin seiniin. Nuoret haluavat paeta yhdessä, mutta rohkeus ei lopulta riitä. Loppukuva on toteutumaton unelma: nuoret makaavat vierekkäin rannalla veden huuhtoessa heitä hellästi.

Tunteet julki omalla tyylillä

Musiikki ja dialogi ovat itsestään selviä keinoja kuvata tunteita elokuvassa. Näitä keinoja on molemmissa - Café de Floressa musiikkia ja Habibissa dialogia - käytetty raikkaalla tavalla. Cafe de Floressa ei ole varsinaista scorea, vaan musiikki on päähenkilön, dj Antoinen valitsemaa, hänelle tärkeitä biisejä.
Habibissa dialogi on usein sitaatteja Koraanista. Qays’in punaisella maalamat arabiankieliset runot rujoilla seinillä julistavat rakkautta sodan keskellä. Molemmat miehet tuovat yksityisen tunteensa julki itselleen ominaisella tavalla.

Fyysisen rakkauden kuvaus näissä kahdessa elokuvassa ei voisi olla erilaisempaa. Café de Flore’ssa kamera hyväilee estoitta nuoren tyttöystävän alastonta vartaloa Antoinen käsien mukana. Nainen on kaunis esine. Habibissa nuoripari ei edes suutele. Layla ei näytä paljaita käsivarsiaan, kaulaansa tai mitään muutakaan. Kotona perheensä parissakin hänellä on pitkähihainen pusero yllään, ulkona liikkuessaan tai vain kotiportailla tupakalla käydessään hän piilottaa hiuksensa hunnun alle. Eron hetkellä hänen ja Qaysin kämmenselät koskettavat toisiaan.

Siinä missä ranskattaren ruumis on alaston mutta sielu jää salaisuudeksi, piiloon kiharapilven alle, Laylan tummat silmät - sielun peilit -  hunnun peittämillä kasvoilla säkenöivät älyä ja lämpöä.

Vaikka elokuvat tukevat kliseistä käsitystä sekä ranskalaisten että arabien seksuaalisuudesta ja yleensäkin suhtautumisesta rakkauteen, onneksi käsitykset myös sekoittuvat: ranskalaiset tavoittavat hengellisen rakkauden, palestiinalaisten silmissä välähtää fyysinen himo.    

Amor vincit omnia 

Voittaako rakkaus kaiken, myös ajan ja paikan? Ketkä kuuluvat yhteen? Elokuvat käsittelevät samaa aihetta vaikka ovatkin hyvin erilaisia. Café de Flore päätyy rakkauden täyttämään hääjuhlaan, jossa enkelimäisen kaunista morsianta onnittelee myös sulhasen ex-vaimo. Surut on surtu, on osattu päästää irti. Kaikki on mahdollista. Habibissa Qays on kuollut ja Layla suostuu järjestettyyn avioliittoon. Muurit ovat sekä todellisia että ideologisia, vapautta valita ei ole. Rakkaus tekee hulluksi, mutta saa myös ihmisen järkiinsä.

Göteborg International Film Festival 27.1.-6.2.2012

Yli neljänsadan elokuvan joukkoon mahtui fiktioita, lyhytelokuvia ja dokumentteja ympäri maailmaa. Festivaali järjestettiin 35.kertaa, tänä vuonna teemana olivat arabinkieliset maat ja Tanska. Pääpalkinto, Dragon Award Best Nordic Film, miljoona Ruotsin kruunua, meni tänä vuonna elokuvalle Company Orheim. Lue lisää täältä!

"Miljoona kruunua vai kivi? Varsågod!"

Pieni erikoisuus festivaaleilla: täällä jaetaan useita eri palkintoja, mm. The Ingmar Bergman International Debut Award. Tämän vuoden voittaja oli italialainen Corpo Celeste. Palkinnoksi ohjaaja Alice Rocherwacher saa osallistua Bergman-elokuvatapahtumaan, 22 Ingmar Bergmanin DVD-elokuvan boxin sekä Fårön saarelta kauniin kiven, johon on kaiverretu Ingmar Bergmanin nimi. "Tack så mycket..?"  

Lisää näihin:
2
tykkää tästä