Tehdas kuin runo

Teksti saa ihailusta sanattomaksi, kuvat puhuvat omaa tuhatsanaista kieltään. Tunnetta pursuava musiikki kutittaa korvia. Olemme juuri nähneet ensimmäisen jakson Tehdas-draamasarjasta, jota on keväällä luvassa 12 jaksoa, lähivuosina yhteensä 18. Tv-ensi-ilta on Kakkosella 15.helmikuuta.

Lehdistökatselusta poistuu silmin nähden tyytyväistä väkeä. Valokuvaajat, kuvattavat ja ”pahikset” eli tupakoitsijat menevät ulos kevyeen lumisateeseen hoitamaan omat asiansa. Toimittajat siirtyvät kahvikupin ääreen odottamaan tekijöitä: sarjan näyttelijöitä, ohjaajia sekä kirjoittajaa.

Ja heitähän kannattaa odottaa, ovat he niin lumoavan, runollisen, elokuvallisen sarjan luoneet. Tilaaja Olli Tola kättelee erikseen jokaisen ja onnittelee hyvästä työstä. ”Jos haluatte nähdä ylpeän tilaajan, katsokaa tänne”, Tola hehkuttaa. ”Erityiskiitos Pirkko Saisiolle upeasta tekstistä.”

Tekstin taikaa

”Tekstin takia lähdin mukaan tähän juttuun”, sanoo Tom Lindholm, joka esittää sarjassa kenkätehdas Lehtonen Footwear’ in toimitusjohtajaa. ”Hyvän tekstin määritelmä on se ettei kaikkea tarvitse sanoa. Katsoja pannaan ajattelemaan, katsojaan luotetaan. Hänelle annetaan palat palapeliin - sarjan maailmaan - jonka hän itse saa koota. Dramaturgia on hieno, elokuvamainen.”

Elokuvallisuutta kehuu myös Pentti Helin, trukkikuski Marminen, joka saa ensimmäisessä jaksossa kuulla hätkähdyttävän tiedon itsestään. ”Ensimmäinen vartti katsomisesta menee aina siitä hämmennyksestä selviämiseen, kun tuijottaa omaa suoritustaan. Pidän hienona sitä että joka jaksoon, joka tarinaan mennään henkilön kautta", sanoo Helin.

”Käsistä luki kuin romaania”, kertoo Pirkko Uitto, sarjassa kenkäsuunnittelija Rängman. ”Ihmiset puhuvat omaa kieltään, joka lähteen kunkin henkilön ajattelutavasta. Dialogiin ei tarvinnut eikä halunnutkaan puuttua. Rivien välit tulivat tärkeiksi.”

”Kuuntelin tekstin rytmiä ja seurasin sitä”, sanoo Jaana Järvinen, tehtaan pinkomossa työskentelevä Irma Marminen. ”En halunnut analysoida Irman hahmoa liikaa vaan annoin replojen tulla töksäytellen, siinä hetkessä - kuten Irma ne sanoisi.”

”Sarjan henkilöitä ei voi asettaa perinteisiin lokeroihin. Huomasin käsistä lukiessani että itse lokeroin itseni vanhenevan naisen ahtaaseen muottiin, että ”eihän tälle enää mitään ihanaa voi tapahtua” kertoo Anneli Karppinen, joka esittää Järventaustaa, reumaa sairastavaa juopon miehen vaimoa. ”Mutta mullapa oli kauniita rakkauskohtauksia!”

Tehtaan arvoituksellinen teksti houkuttelee luokseen, saa katsojan haluamaan ymmärtää, jopa rakastaa sarjan kaikkia henkilöitä. Näyttelijät tuntuvat olevan liikuttavan mielissään siitä että ovat saaneet muuttaa lihaksi Saision tekstin. Se on puhdasta mielihyvää siitä että on saanut näytellä. He vilkuilevat pöytään, jossa Saisiota haastatellaan ties monennetta kertaa. ”Kehtaisikohan sitä mennä kiittämään”, joku pohtii.

Odotettavissa hyvää

Seuraavaksi näyttelijät äityvät kehumaan toistensa roolisuorituksia. Tätäkin on hämmentävää, harvinaista ja hienoa kuunnella. Kuvausta kiitellään, samoin muita osa-alueita. Ja ne ohjaajat, joita on kolme: Juha Lehtola, Jarmo Lampela ja Juha Rosma.

”Lehtola juhlii onnistunutta ottoa ja räiskyy, Lampela ruokkii yllätyksellisyyttä, Rosma on vakaa, kokenut ja nopea.”

”Kaikki olivat kuvauspaikalla samanarvoisia. Tunnelma oli jännä, myönteinen ja odottava,” kiteyttää Järvinen. Ihan niin kuin nyt. Kannattaa odottaa.