yle.fi


Rytmi kohdallaan

Rytmi kohdallaan

16. elokuuta 2011 Kirjoittaja: Anna-Maija Halonen Kommentit: 0

Elokuun aurinko lämmittää mieltä ja kroppaa perjantaina, jolloin monella on syyskauden ensimmäinen koulu- ja työviikko takana. Työviikko on takana myös Uusi päivä-sarjan rehtoria Asko Haavistoa näyttelevällä Antti Majanlahdella.
Istumme UP:n opettajainhuoneessa ja muistelemme äskettäin uusintana alkanutta sarjaa Häräntappoase.

- On jännä nähdä itsensä niin nuorena. Mä olin 22-vuotias ja esitin 14-vuotiasta Rutasen Pasia. Se yllätti että sarja on pitänyt kutinsa. Anna-Leena Härkösen ääni tulee tekstistä hyvin esiin, kehuu Antti.
- Katselusta tuli hirveästi muistoja mieleen, meillä oli niin hyvä meininki. Aivan niin kuin nämä Uuden päivän nuoret touhuavat kaikkea kivaa, mekin vietimme paljon aikaa yhdessä kuvausten ulkopuolella. Se oli hieno kesä.

- Anna-Leena, joka kirjoitti Häräntappoaseen jo 17-vuotiaana, oli kurssikaverini Näyttelijäntyön laitoksella. Hän sanoi sarjan valmisteluvaiheessa ohjaajalle, Jussi Niilekselälle, että Rutasen rooliin ei sitten tartte koekuvata ketään. Hän tietää sopivan pienen tyypin rooliin, naurahtaa Antti.

Nuoret silloin ja nyt

- Nuorten perusidealismi, haaveilu ja tulevaisuuden odotukset eivät ole muuttuneet satoihin vuosiin. Se miten nuoret tapaavat ihastuksensa ensimmäisen kerran kasvotusten, on aina samanlaista: ollaan ujoja ja arkoja. 1700-luvulla kirjoitettiin kaihoisia rakkauskirjeitä sulkakynällä, Häräntappoaseessa lemmitään luonnossa. Tunteet ovat samoja, kaikkea on nyt vain enemmän tarjolla internetin ja sosiaalisen median myötä, ja tahti on kiihtynyt.

- Toivon että parinkymmenen vuoden jälkeen Uuden päivän nuoret näyttelijät tuntevat samanlaista nostalgiaa ja hyviä muistoja kuin minä nyt katsoessani Häräntappoasetta.

Syksyllä Antti on jälleen Jussi Niilekselän ohjauksessa, kun tämä ohjaa Uutta päivää kahdentoista jakson verran. Todennäköisesti työn lomassa hetki muistellaan kesää -89.

Äidin kanssa töissä

Rutasen Pasin äitiä esittää sarjassa Antin oma äiti Maija-Liisa Majanlahti.
- Me oltiin äidin kanssa tehty töitä jo aiemmin, ja osasimme suhtautua toisiimme kuin ammattilaiset, sanoo Antti.

Ihan kaikkeen eivät ammattilaisetkaan taivu. Antti kertoo anekdootin äidin ja pojan yhteistyöstä 90-luvun lopulla:
- Ohjasin Turun kaupunginteatteriin näytelmän Yö on hellä, jossa äidillä oli rooli, jolla oli vipinää Mika Kujalan esittämän työkaverinsa kanssa. Harjoitusjakson aikana Mika sairastui, ja mä jouduin paikkaamaan Mikan roolin. Silloin poistin tämän lemmekkään sivujuonen aika nopsaan, nauraa Antti.

Lavalta pois - ja takaisin

Näyttelijän paikka on lavalla, mutta joskus sieltä kaipaa myös pois.
- Kyllästyin toistoon, tunnustaa Antti. Esityksiä oli niin paljon ja roolit isoja. Olin ohjannut jo Kuopiossa, ja Turussa Ilpo Tuomarila antoi tehtäväkseni ohjata pari juttua vuodessa näyttelemisen lisäksi.
- Näyttelijäntyö teatterissa on aika yksinäistä puuhaa, teet työtä oman roolisi kanssa. Ohjaaja taas on niin monen eri osa-alueen kanssa tekemisissä: pukusuunnittelu, lavastus, tekniikka, näyttelijät. Ohjaajan kakku on kokonaisvaltaisempi, tuumii Antti.

- Ensimmäinen lukuharjoitus on ohjaajan ensi-ilta: silloin juttu pitää myydä työryhmälle.

Kuopion ja Turun lisäksi Antti on ohjannut useisiin teattereihin ympäri Suomea, mm. Ouluun ja Tampereelle, sekä toiminut Lappeenrannan kaupunginteatterin johtajana vuosina 2002-2007. Turun kesäteatterissa Vartiovuorella esitetään 16.8. Risto Räppääjä ja villi kone viimeisen kerran. Seuraava ohjaus on jo työn alla ja ensi-illassa lokakuussa.
- Ohjaan revyyn Tampere-taloon. Siinä menen mm. Helena Rängmanin ja Puntti Valtosen kanssa lavalle, eli pääsen ensimmäistä kertaa ohjaamaan itseäni! Hiukan jännittää. Esityksiä on kymmenen.

Rytmi on olennaista

- Tv-työssä ensi-ilta on jatkuvasti. Jokainen kohtaus on ensi-ilta. Toistoja on sen verran kun on ottoja. Ja kun kohtaus on purkissa, esityksiä ei enää tule!
Joskus kuvauksissa jutellaan ohjaajan kanssa rytmistä ja haetaan vaikkapa replikoinnin tempoa. Joskus Asko tahtoisi esimerkiksi puhua tietyn tunnetilan takia nopeasti, mutta kohtauksen arvioitu kesto onkin pidempi. Tauon paikkaa haetaan yhdessä, sitä että kohtaus on rytmillisesti hyvä. Ohjaaja hakee jokaiseen puolen tunnin jaksoon sen kokonaisrytmin. Rytmi on olennaista, myös teatterissa.

Rytmi kuuluu myös yksityiselämään.
- En laula, mutta olen soittanut rumpuja, ja tanssi on intohimoni.

- Kameratyöskentely on tosi kivaa, kehuu Antti. Jos ja kun UP joskus päättyy, toivottavasti saan muitakin rooleja enkä ole ihmisille ikuisesti Asko Haavisto. Ohjaaminen näyttämölle on mulle kuitenkin ykkösjuttu.
Tv-ohjaajan työtä olen UP:ssä tietenkin seurannut, ja tavallaan sekin kiinnostaa, mutten ole varma riittäisivätkö taitoni siihen. Ainakin pitäisi harjoitella ensin, vaikka apulaisohjaajana, lopettaa Antti.

Kuvauspaikalta lähtee viikonlopun viettoon perheensä luo mies, jolla on rytmi kohdallaan.

Lisää näihin:
4
tykkää tästä

Kommentit

Ei kommentteja.