Hyvien ihmisten nostalgiaa

- Kuukausia olen kanniskellut tietokonerepussani kolmea dvd:tä vuonna 1993 ohjaamaani sarjaa Hyvien ihmisten kylä, kertoo Yle Draaman tuottaja, ohjaaja, dramaturgi Jussi Niilekselä. Se esitetään Kakkosella ja on nyt lyhennetty uuden lähetysaikansa mittaan, 5x48 minuuttiseksi. 

Jussi muistelee sarjan tekovaiheita:

Seppo Vesiluoman läpimurtotekstiin perustuva komedia tehtiin aikana, jolloin ei vahdittu sarjan määrämittaa niin tiukasti kuin nyt. Niinpä jaksot ovat kaikki karvan verran yli tai alle kolmekymppiä. Sepon tekstiä riitti kymmeneen jaksoon, mutta kun Skodalla ajoa tuntui olevan viimeisessä osassa hieman enemmän kuin lääkäri määrää, niin sovittiin, ennen kuin auto startattiin, että tehdään napakka yhdeksän-osainen tarina.

Sarjan ulostulon aikaan Metsolat olivat suosionsa lakipisteessä. Voitin Kakkosen ohjelmistosijoittajalta pullon Koskenkorvaa, kun hän väitti, etteivät Metsolat ikinä saavuta miljoonaa katsojaa. Ymmärsin olla eri mieltä.

Kanava mainosti Hyvien ihmisten kylää Metsoloitten kaltaisena maalaissarjana, mitä se ei missään nimessä ollut. Muistan vanhan naispuolisen asiakkaan (ent. katsoja) puhelinsoiton, jossa hän ilmaisi järkytyksensä juonen raadollisuudesta.

Sellaista se elämä on, enimmäkseen.

Alavilla mailla hallanvaara-sarjan tuottajan hommat veivät minut tänä keväänä asumaan samaan Ylihärmän Kuntokeskukseen kuin 17 vuotta sitten. Hotellin myyntipäällikkö kertoi, että Ylihärmän kirjastossa on adressi, jossa vaaditaan Hyvien ihmisten kylää uusittavaksi ja dvd-myyntiin. Myös nettiin on tehty asiasta adressi. Kuvausryhmämme sai luonnollisesti huoneet kanta-asiakashintaan. Mukana vanhasta rempasta olivat Mäkisen Katri, Korpelan Kati sekä Gröhnin Hessu ynnä näyttelijöistä Variman Eija.

Vanhoihin juttuihin palaaminen on ollut minulle yhtä vastenmielistä kuin kokkelipiimän juonti. Mutta kun Katrit huomasivat, että Jurkan Laura on juontamassa lähellä Kauhavalla puukko- ja käsityömessuilla, oli pakko kaivaa dvd:t repusta ja ryhtyä järjestämään nostalgia-iltaa.

Notta mahrottoman komialta näytti se neljä osaa, jonka katsoimme yöttömänä yönä nostalgiakrapulaa kärsimättä. Näyttelijät olivat hienossa vireessä. Mistä tämä upea porukka olikaan löytynyt! Tapsa, Jaana, Hannes, Laura, Antti, Eija, Jukka, Asko, Kalevi, Dick ja monet muut taitavia Härmän amatööreja unohtamatta! Muistimme myös haikeana, että ”Isä Aurinkoinen” eli Aulis Rosendahl, Ollikaisen Hilkka ja Käpyahon Mauno ovat jo saaneet välikirjan taivaan teatteriin.

Kuvasimme vanhalla eng-autolla enimmäkseen kahdella kameralla. Lakeuden taivaan ja maan sävyt piirtyivät oikein nätisti 4:3 kuvasuhteessa. Ja niitä kettutarhakuvia ei pysty tekemään enää missään. Rinteen Reiska oli leikannut materiaalin rytmikkäästi Siikavireen Jukan mainion musiikin tahtiin, tai päinvastoin. Tämä taisi olla ensimmäisiä avidilla leikattuja sarjoja. Muistan plokanneeni päivätolkulla käyttö-ottoja ymmärtämättä tarkkaan mitä tein. Myöhemmin sovittiin Reiskan kanssa, että digitoidaan kaikki mitä kuvataan.

Kun aloittelin käyttödraamahommia 80-luvulla, höpötimme usein vakinäyttelijäni Matti Viirosen kanssa, että joskus tehdään tsekkityyliin komedia nimimerkillä ”pisara väriä oksennukseen”. Olimme molemmat Jiri Menzelin ja Milos Formanin huumorin lumoissa. Nyt katsoessani Hyviä ihmisiä videotykillä isolla kankaalla tajusin, että siinähän se tuli tehdyksi, tsekkityylinen suomalaissarja pohjalaisin maustein, tosin ilman Mattia. Ohikiitävän hetken olin itsestäni ylpeä.

Ja kun Laura kertoi, kuinka monta kosio- ja drinkkitarjousta hän oli saanut ja saa vieläkin isänniltä, jotka ovat häikäistyneet kuinka hyvin hän osaa ajaa traktoria, on pakko uskoa, että tuo taideluoma on tehnyt syvällisen vaikutuksen ainakin osaan miespuolista asiakassegmenttiä.

Kuinka onnistuin silpomaan materiaalista 5x48 minuuttisen sarjan Suomidraaman lähetyspaikkaan? Arvioikaa itse.