Jäät kantaa

- Jäät kantoivat Ylelle Jokelan veljesten kautta, aloittaa käsikirjoittaja Kati Kaartinen kertomuksensa maanantaina 4.10. Kotikatsomossa esitettävästä tv-elokuvasta.

 - Tunnen Juhan, jonka kautta ideani kulkeutui Rikelle vuosina 2007-2008. Riken kanssa veimme synopsiksen Yle draaman silloiselle päällikölle Juha Rosmalle, jonka kautta se löysi tiensä ykkösen tilaajan, Harri Virtasen luo.

- Aloin työstää tarinaa, Rike toimi lukijana ja loppuvaiheessa script editorina. Yhteensä kirjoitin ehkä 6-7 versiota. Yhteistyö opetti välineen lainalaisuuksia, Kati muistelee.
- Tämän tyylisessä realistisessa kerronnassa on tehtävä hyvin konkreettisia ratkaisuja. Tuotantoresurssit vaikuttavat myös aina sisältöön. Kaikkea mitä kirjoittaa ei voi saada.

- Jäitä kirjoittaessani opin myös sen, ettei lapsiroolia voi kirjoittaa yhtä tiukasti kuin aikuisia. Lapselta ei voi eikä saa vaatia ammattilaisuutta, vaan lapsen on saatava tehdä rooli oman persoonansa kautta, niin että se on hänelle mahdollisimman mukavaa ja luontevaa. Versioita kirjoittaessani ja tarinan tiivistyessä nimenomaan lapsikohtausten määrä väheni.

Luottamusta ja luopumista

- Teatterissa ja kuunnelmaa tehtäessä käsikirjoittaja on tiiviimmin mukana tekemisessä, kertoo Kati, joka on ohjannut ja käsikirjoittanut molempiin välineisiin. - Pieni, intiimi yhteisö tekee työtä yhdessä koko prosessin ajan. Tv-työssä ryhmä on suurempi, valmistelut ovat mittavammat, eri työvaiheita on enemmän.

- Vaikken ollut aiemmin työskennellyt Riken kanssa, en ollut huolissani vaikka hän ja näyttelijät sitten kuvaustilanteissa tekivätkin käsikirjoitukseen joitakin muutoksia. Enemmänkin on kyse luopumisen tuskasta, kun oman tekstinsä antaa toiselle. Se maailma, mikä tekstissä on, tietyllä tavalla katoaa kun tekstin luovuttaa: se muuttuu lihaksi.

Havaintojen summa

Jäät on kertomus suhtautumisesta kuolemaan. Ensihoitaja Kai (Tommi Korpela) sairastuu masennukseen, ja vanhusten parissa hoitoalalla työskentelevän puolison Leenan (Milka Ahlroth) harteille jää arjen pyörittäminen. Selvitäkseen itse hengissä Leena puolittain ajautuu, puolittain hakeutuu liiton ulkopuoliseen suhteeseen keikkalääkäri Joukon (Antti Reini) kanssa samalla, kun Kain masennus syvenee.

- Roolihenkilö syntyy havainnoista jotka ovat yhdistelmä monta eri henkilöä. Pikkuhiljaa havainnot sulautuvat yhdeksi henkilöksi. Toinen henkilö on taas toisten havaintojen summa. Roolihenkilöiden historiaa en pidä olennaisimpana, en usko että tiettyyn henkilöhistoriaan vedoten voi vetää tärkeitä tai vain yhdenlaisia johtopäätöksiä.

- Ymmärrän tarinan kaikkia henkilöitä, enkä ole ajatellut jonkun heistä toimivan väärin ja jonkun toisen oikein. Tarina ei moralisoi, vaan osoittaa että näin voi maailmassa käydä. Voi olla, etten edes tiedä näiden henkilöiden kaikkia salaisuuksia, hymyilee Kati.

Työuupumus draaman aiheena

 - Kuoleman kohtaaminen päivittäin töissä oli se draamallinen syy, miksi päädyin sijoittamaan tarinan hoitoalalle, kertoo Kati. - Eikä tarvitse paljoa pitää silmiä auki nähdäkseen, miten uupuneita matalapalkkaiset terveydenhoitoalan työntekijät ovat. 

- Taustatyönä haastattelin paria sairaanhoitajatuttua, ja taustamateriaalina käytin myös omaa työkokemusta nuoruusvuosilta, jolloin tein muutaman kesän laitosapulaisen töitä kunnallisissa vanhainkodeissa. Ja silloin asiat olivat vielä hyvin!  

Ajatuksia hyvyydestä

Tällä hetkellä Kati lilluu ihanassa, abstraktissa muistiinpanovaiheessa. Mielessä pyörii ajatuksia hyvyydestä. Niistä on tarkoitus syntyä näytelmä Espoon kaupunginteatteriin vuonna 2013. Teatterinjohtaja Jussi Helminen tilasi Katilta aluksi näytelmän ”mistä vaan”.

- Tapasimme, ja pian löysimme tämän meitä molempia kiinnostavan aiheen. Pyrkimyksenäni on tehdä sellainen juttu, joka ei vahvista omaa ennakkokäsitystäni vaan muuttaa sitä, liikauttaa minua jotenkin.

Aiheena hyvyys on vielä hyvin laaja, mutta käsikirjoittaja havainnoi jatkuvasti ympäristöään sen kautta. Katse tarkentuu, aihe tiivistyy, liike kulkee kohti vuotta 2013.

Katso Jäät-trailer: