yle.fi


Käsikirjoittajat.Nyt.

Käsikirjoittajat.Nyt.

29. kesäkuuta 2010 Kirjoittaja: Marja-Leena Lehtimäki Kommentit: 0

-Valmis käsikirjoitus. Niin lyhyessä ajassa. Uraa! Tosin välillä joutui puristamaan, että pysyi deadlinessä, summaa Antiloopin kirjoittaja Kimmo Yläkäs Käsikirjoitus.Nyt.- kurssilaisten tunnot.

Mitä ”mielenkiintoisen ihmiskokeen” osallistujille – kuten Cantundon kynäilijä Sauli Sampo Kohtauksen käsikirjoituspajaa osuvasti kuvasi – kuuluu nyt, kun kurssin lopusta on kulunut jo hyvän aikaa? Kohtaus kutsui kirjoittajat kylään ja otti asiasta selvän.
 

”Elämäni nopeimmat maalis- ja huhtikuu” – Marjo Lundvall
 

-Ensin oli takki niin tyhjä, etten halunnut vilkaistakaan tarinaa. Nyt on pattereissa taas virtaa, ja kesälomalla on tarkoitus jatkaa kirjoittamista riippakoivun alla, läppäri sylissä, purkaa tuntojaan Marjo Lundvall  (Helahoito).

Kurssilaisten kahden kuukauden rutistus on vaatinut veronsa ja läppärit ovat toistaiseksi saaneet pölyttyä rauhassa. Tarinan kehittelyä on tapahtunut korkeintaan ajatuksen tasolla, mutta käsikirjoitusta aiotaan ehdottomasti työstää eteenpäin. Kunhan vain on ensiksi ”maksettu velat” perheelle ja aikaa kirjoittamiseen löytyy.
 

”Oleellinen kysymys on se, mihin kukin kirjoittamisellaan tähtää.” – Mikko Reitala
 

Osa kirjoittajista on jo ehtinyt käyttää hyväkseen kurssin lopussa luvatun tapaamisoikeutensa ”oman dramaturginsa” kanssa.

Näin tapaamisestaan Leena Virtasen kanssa kertoo Kirsikka Arkimies (Sijaisäiti): - Oli hauska nähdä lopulta kasvokkain ja huomata, että monissa asioissa Leena oli ajatellut juuri niin kuin kirjoittajana olin toivonutkin. Keskustelimme kasvatuksesta, yhteiskunnasta, ihmisyydestä ja tietenkin sijaisperheiden arjesta, johon olen toimittajan työni kautta tutustunut useamman vuoden ajan. Sain Leenalta osuvia vinkkejä käsikirjoituksen jatkokehittelyä varten.

Mikko Reitala on jo tavannut kaikki kirjoittajat, joille antoi kurssin aikana palautetta.
-Oli kiinnostavaa tavata kirjoittajat naamakkain, ja keskustella muodoista ja sisällöistä ihan oikeasti. Kaikille heille on helppo vilpittömästi suositella kirjoittamisen jatkamista. Oleellinen kysymys on se, mihin kukin kirjoittamisellaan tähtää. Esimerkiksi TV1 ei tällä hetkellä erityisesti etsi 45-minuuttisia käsikirjoituksia. Useimpien kirjoittajien vaihtoehtona onkin jutun laajentaminen kohti pitkän elokuvan kässäriä, tai sitten ihan uuden, vaikkapa sarjamuotoisen käsikirjoituksen aloittaminen. Uskon, että kuulemme kaikista kirjoittajista vielä, tavalla tai toisella. Ennemmin tai myöhemmin, Reitala sanoo.

”Tuli kirjoitettua, eikä vain aiottua” – Petri Merenlahti
 

Mitä jäi käteen, käsikirjoituksen lisäksi?

-Minulla oli kurssin aluksi vain kalpea aavistus siitä, miten tv-elokuvan käsis syntyy. Koko kurssi oli siis huikea oppimiskokemus. Tekstin hukkaprosentti ällistytti jossain vaiheessa, mutta ei enää, Marjo Tiitto (80E) toteaa.

Kurinalainen kirjoitustahti ja eteneminen  järjestelmällisesti pala kerrallaan tarinan ideasta, henkilöhahmojen kautta tarinan rakenteeseen oli  kirjoittajille mieleen. Tätä metodia aiotaan käyttää myös jatkossa.

Syykin on selvä:  -Aiemmissa kirjoitustöissäni olen suinpäin rynnännyt kirjoittamaan kohtauksia heppoisen lähtöajatuksen ympärille. Toivoen, että siitä se sitten lutviutuisi. Kyllähän se niinkin toimii, mutta vie aikaa eikä ole kovin taloudellista. Kurssi antoi hyvät eväät jatkoa ajatellen tässä mielessä, Sauli Sampo (Cantundo) hymyilee.

Käsikirjoituksen rakenteen lisäksi kurssilta saatiin jotain muutakin: - Suurin anti oli varmaankin se, että opin itsestäni kurssin aikana uusia puolia, kuten sietämään epätäydellisyyttä esimerkiksi lähettämällä viimeistelemättömiä viikkotehtäviä julkisesti ruodittavaksi. Samalla opin kestämään jatkuvaa epävarmuutta, mutta ristiriitaista kyllä, myös uskomaan itseeni kirjoittajana, kertoo Ajojahdin kirjoittaja Petra Forstén.
 

”29.3.10 klo 04:16 Uh, tässä vihdoin ja viimein. Enpä kadehdi huomista herätystäni työpäivääni...” – Minni Karttunen
 

Mikä oli helpoin vaihe käsikirjoituksen työstämisessä, entä haastavin?

- Isoimmalta haasteelta tuntui luoda aiheesta kokonainen, ehjä tarina ja saada se toimimaan draamana. Yksittäisten kohtausten ja dialogin tuottaminen oli helpompaa. Jotkut henkilöhahmot olivat hankalampia kuin toiset, Petri Merenlahti (Lumottu metsä) pohtii. 

Kirsikka Arkimiehen (Sijaisäiti) arki sai kurssin myötä absurdeja piirteitä: - Henkilöiden kehittely oli hauskaa ja hämmentävää. Tapasin esimerkiksi Siuron Koskibaarissa sunnuntaipizzalla käydessäni erään henkilöistäni livenä. Toinen tuli vastaan Kelassa ja kolmas räksytti ruokakaupan kassalla nuutuneista vihanneksista. Oli hauska tavata omat henkilöt sen jälkeen kun oli heidät kirjoittanut. Vaikeinta oli ehkä kirjoittaa käsikirjoituksen ensimmäinen vaihe tai sitten treatment. Minulla kaikki alkoi visuaalisesta kuvasta: näin kuinka hontelo pitkä ja resuinen poika saapuu sijaisäidin valkoisen kodin eteiseen, kengännauhat auki ja tukka pystyssä. Kurssin alussa oli siis pelkkä tämä kuva, ei muuta. Siksi kaikki suunnat olivat avoinna ja vaati ison työn saada tarina treatmentin asteelle.

Treatment onkin aiheuttanut eniten harmaita hiuksia kirjoittajien joukossa, joko siksi että tehtävänanto on ollut kirjoittajien mielestä epämääräinen tai siksi, että tarina itsessään on ollut vielä ollut niin keskeneräinen, että synopsiksen hieromisesta olisi kenties ollut enemmän apua. 

Aukikirjoittaminen puolestaan saa ääniä sekä puolesta että vastaan helpoimman vaiheen tittelistä äänestettäessä:
- Vapauttavinta oli ensimmäisen version tuottaminen, jota dominoi kireän aikataulun mahdollistama suoltamishenkinen kirjoittaminen.Toisen version kohdalla oli antoisaa huomata millaisia lapsuksia ensimmäisessä versiossa oli tehnyt, näki siis välittömästi oppimiskäyränsä. Ideointivaiheeni oli hyvin värikäs, sillä minulla oli moninaisia skenaarioita henkilöiden elämästä ja juonenkulusta, vaihdellen päivästä riippuen. Hain melko pitkään tarinalle ja henkilöille oikeanlaisia uomia, mikä oli kuluttavaa, Minni Karttunen kertoilee matkastaan Jättiläinen korkokengissä kanssa.

-Mukavin ja helpoin oli alkutehtävä. Haasteellisin oli ehdottomasta aukikirjoittaminen. Siinä vaiheessa näki selvästi ne virheet jotka olisi pitänyt nähdä jo synopsis-vaiheessa, antaa tuomionsa puolestaan Kirsi Virtanen (Amila).

- Kirjoittaminen on hullun hommaa, nauraa Timo Louhikari (Rondo). -Ensin luot kuvitteellisen ongelman ja sitten alat keksiä siihen kuvitteellisia ratkaisuja. Ei siis kovin järkevää mutta sehän tässä kirjoittamisessa juuri kiehtookin!
 

”Vieläkin rankempaa palautetta olisin sietänyt” – Kirsi Virtanen
 

-Palaute oli tämän kurssin suola. Ja pippuri. Se asetti aina uusia kysymyksiä ja näkökulmia, ja rohkaisi uuden version kirjoittamiseen. Myönnettävä on että pienellä jännityksellä niitä aina luki... muotoilee Kimmo Yläkäs (Antilooppi) palauttenantopäivän tunnelmia.

Kimmo ei ole ollut jännityksensä kanssa yksin, Petra Forstén (Ajojahti) kertoo jännittäneensä palautteita usein niin paljon, että laittoi ensin perheensä lukemaan ne ja kommentoimaan, ennen kuin uskalsi itse lukea  palautteet.  -Ilman Leenan (Virtanen) panosta ja palautetta kirjoittamiseni olisi ollut pelkkää hakuammuntaa. Kyllä ammattilaisen vain erottaa amatööristä: Leena on antanut minulle uuden tavan nähdä ja katsoa tekstiä joka kerta uudelleen eri tavalla, uudesta ja joskus varsin yllättävästäkin näkökulmasta, Petra jatkaa.

Palautteen lukeminen ei silti ollut aina helppoa vaikka olisikin valmistautunut kovempaankin käsittelyyn:
-Lähdin alunalkaen siitä, että näin ammatilaistason kriitikoilta ei mitään päänsilitystä ole odotettavissa. Silti välillä kirpaisi: eikö ne osaakaan lukea ajatuksiani tai rivien välejä ? TaiKin Ritalahden palaute kannusti ja antoi uskoa. Vaikeinta oli heilua oman tahdon ja ohjeistuksen välimaastossa. Yritin pitää mielessä, että tämä on kurssi, tässä ohjataan ja ohjeita on syytä jossain määrin noudattaakin...Marjo Lundvall (HelaHoito) kertoo.

-Dramaturgien kyky syventyä käsikirjoituksiin oli ihailtavaa. Myös Harri Virtasen antama tiukempi kritiikki oli paikallaan. Jos tarina ei toimi, on hyvä saada ravistelua ja jalat takaisin maanpinnalle. Tiukan kritiikin jälkeen voi mennä hiukan aikaa toipumiseen, mutta se myös pakottaa tutkimaan tuotostaan uusin silmin, Sauli Sampo (Cantundo) pohtii.

Vaikka palaute koettiin suurimmaksi osaksi rakentavaksi,  olisivat kirjoittajat toisaalta kuitenkin toivoneet  että palautteenanto olisi ollut vuorovaikutuksellisempaa. Nyt palaute koettiin melkein kuin kiveen hakatuksi totuudeksi, jota ei voinut haastaa.


”Toisten kurssilaisten kanssa jaettu ahdistus olisi helpottanut suuresti omaa tuskaa.” – Petra Forsten
 

Käsikirjoitus.Nyt.-kurssi sai enimmäkseen kirjoittajilta positiivista palautetta osakseen, parannettavaakin silti löytyy vuorovaikutteisen palautteenannon lisäämisen lisäksi:  enemmän teoriaa ja vertaistukea. Vaikka kirjoittajan pitää kestää epävarmuutta, olisi jonkinlainen kirjoittajien yhteinen ”tuskanurkka” ollut kovaa valuuttaa käsikirjoituksensa kanssa painivien kurssilaisten parissa.

Näin asiaa pohtii Marjo Tiitto (80E): - Kurssilla olisi voinut olla jonkinlainen alkutapaaminen, se olisi ryhmäyttänyt porukkaa paremmin ja saanut meidät ehkä kommentoimaan toistemme tekstejä enemmän. Nyt tuo kommentointi oli sanalla sanoen flegmaattista, eikä se (hyvässä tai pahassa) vaikuttanut kirjoittamiseen. Myös teoria-opetusta olisi voinut olla enemmän ja kattavammin, nyt se jäi oman harrastuneisuuden varaan.

Entä mitä kirjoittajat jäivät kaipaamaan kurssin loputtua?
-Kurinalaista aikataulutusta ja kuulostaa ehkä hullulta: deadlineja! Timo Louhikari (Rondo) huudahtaa.

 

Kohtaus sai toukokuun lopussa vieraakseen yhdeksän kymmenestä Käsikirjoitus.Nyt.-kurssin kirjoittajasta.

Leppoisan epämuodollisessa illanvietossa kurssilaiset saivat esittää kysymyksiä niin kurssin ”isälle” YLE TV1:n tilaajalle Harri Virtaselle   kuin kurssin ohjaajille Leena Virtaselle ja Mikko Reitalalle.

Tässä vielä suosituimmat kysymykset ja vastaukset tiivistetyssä muodossa:

Harri, mitä Kotikatsomo erityisesti hakee? Sarjamuotoisia, hyvin kirjoitettuja tv-draamoja.

Leena ja Mikko, mitä seuraavaksi kannattaa tehdä käsikirjoituksen suhteen? Palata vielä synopsikseen ja tarinaan.
 

Kohtaus järjesti maalis-huhtikuussa 2010 Käsikirjoitus.Nyt.-käsispajan, jonka ohjaajina toimivat Ylen dramaturgit Leena Virtanen ja Mikko Reitala. Vierailevina ohjaajina nähtiin YLE TV1:n tilaaja Harri Virtanen, Aalto Yliopiston tv- ja elokuvataiteen professori Mika Ritalahti ja ohjaaja Johanna Vuoksenmaa.

Lue, mitä Harri Virtanen kirjoitti kurssin alussa draaman avoimesta lähteestä.

Kurssin ohjelma ja tehtävät löytyvät täältä.

Kurssin osallistujat valittiin ennakkotehtävien perusteella, joita saapui yli 550 kappaletta. "Mielenkiintoisen ihmiskokeen" osallistujat sukunimen mukaisessa aakkosjärjestyksessä:

Lisää näihin:
1
tykkää tästä
Asiasanat:

Kommentit

Ei kommentteja.