Kerro se äänin

Foley-artisti Heikki Kossin 10 vuotta sitten perustama yhtiö H5 Film Sound on Suomen ensimmäinen foley-ääniin eli synkronitehosteisiin erikoistunut studio.

Mikä äänessä kiinnostaa?

- Tarinan kertominen kiinnostaa, korjaa Kossi. – Opiskelin medianomiksi Turussa vuosituhannen vaihteessa, silloin puhuttiin vain äänisuunnittelusta tietoverkossa ja radiossa, ei kuvan yhteydessä. Kolmantena vuonna teimme lyhytelokuvia ja se oli sitten menoa.

- Muusikkotaustallani voi myös olla vaikutusta uravalintaan. Olen soittanut 1990-luvulla bassoa. Basson soittaminen on vähän samanlaista kuin foleyn tekeminen: sinut huomataan silloin kun soitat väärin.

Eläytyvin askelin

- Suuri osa foley-tehosteista on ihmisaskeleita, niitä tehdään aina paljon. Erilaisilla kengillä, joita minulla on paljon, ja erilaisilla alustoilla. Studiossani on foley-stage, yli viidenkymmenen neliön tila, jossa on erilaisia lattiamateriaaleja ja äänirekvisiittaa. Siellä kävelen parketin, lankun tai vaikka hiekan päällä.

- Oikean kävelyäänen löytäminen vaatii rytmitajun lisäksi eläytymiskykyä. Täytyy vaikkapa miettiä, miten kävelee henkilö, joka on murheen murtama.

Tehokasta työtä

- Yhden kotimaisen noin 90 minuutin elokuvan foley-äänten tekemiseen menee kolmisen viikkoa sisältäen foley-tehosteiden äänityksen, leikkauksen ja foley-miksauksen. Olin juuri Yhdysvalloissa seuraamassa, kun Martin Scorsesen 12-osaisen tv-sarjan foley-ääniä tehtiin. Äänitykseen meni 2,5 päivää/osa. Osat olivat tunnin mittaisia. Tähän päälle tulee foleyn suunnittelu, foley-leikkaus ja -miksaus. Yhteensä foley-työn osuus on 8-10 pv.

- Tv-draamoja suunniteltaessa ja budjetteja laskiessa kannattaa miettiä, olisiko foley-äänille käyttöä, ehdottaa Kossi. Esimerkiksi kotimaisen tv-draaman ulkomaanmyynti saattaisi vetää paremmin, jos ääneen satsattaisiin enemmän.

Mitä se sanoi?

- Usein valitetaan, ettei kotimaisessa tv-draamassa saa dialogista selvää. Mistä se johtuu?

- Suomessa tv-draamojen ääni on puristetumpaa kuin esimerkiksi amerikkalaisessa tai eurooppalaisessa draamassa. Dialogi on puristettu liian lyttyyn. Siten nousevat myös toimintaäänet liian puristetuksi ja dialogi kuulostaa helposti makkarapötköltä. Se saattaa heikentää katsojan elämystä. Elokuvallinen ilmaisu on kuitenkin valoa ja varjoja, hiljaisuutta ja lujuutta, pohtii Kossi.

Foleyllä taas vahvistetaan katsojan elämystä: kun sairaalan hiljaisella käytävällä mies kävelee kohti vaimonsa sairasvuodetta, foley-äänillä voidaan korostaa hiljaisuutta lisäämällä kohtaukseen askelten äänet tai kenkien narinan.

Kokonaisuus syntyy palasista

Foley-äänet ovat vaatteiden kahahduksia, vetoketjun vetämisiä, auton nahkapenkkien narinaa. Jos kuvassa ammutaan aseella, aseen lataus on foley-ääni ja itse laukaus taas pistetehoste, jonka tekee äänisuunnittelija/äänileikkaaja. Tämä ääni on joko äänitetty irtoäänityksenä kuvauspaikalla kenttä-äänenä, tai se on tehoste. Samoin auton moottorin ääni on pistetehoste, ja auton nahkapenkkien narina foley-ääntä.

Kun foley-artisti on työnsä tehnyt, elokuva palaa äänisuunnittelijalle ja miksaajalle jotka saattavat äänimaailman valmiiksi.

Kuunnelmavinkit

Kuunnelmien tekemistä Kossi ei ole kokeillut.

- Kouluaikana olin jopa menossa loppuharjoitteluun Radioteatteriin, mutta harjoittelupaikat jaettiin toisin, muistelee Kossi. - Tiedä sitten, olisinko tässä jos harjoittelu olisi toteutunut.

Kossin kolme vinkkiä Kohtauksen kuunnelmakilpailuun osallistujille:

1. Tee tarina

2. Ymmärrä tarina

3. Kerro se äänin

- Välineet kehittyvät, julkaisualustat vaihtuvat , mutta lopulta aina on kyse tarinan kertomisesta.