PriX Italia - kolmas päivä

Istun paraikaa Torinossa raadissa, arvioimassa radiodraamaa ympäri maapalloa. Tehtävämme on vajaan viikon sisällä saada päätettyä 35 teoksen joukosta kaksi voittajaa. Seitsemän jäsentä: Anette Saksasta, Claudia Italiasta, Willem Hollannista, Waldemar Puolasta, Martina Slovakiasta ja puheenjohtajana toimiva norjalainen Yungvil ja minä, me olemme raatina päätöksen takana.

Koska en ole aiemmin tällaisessa(kaan) työssä toiminut, niin mulle riittää ihmeteltävää. Ensimmäisen päivän aikana meidän tuli miettiä toimntatapamme annettujen päivämäärien ja raamien suhteen ja päättää The President of the radiodramajury. Jep. Se olikin ihan helppo tehtävä. Juut ja jaat pyörivät pöydässä, ja päädyimme ratkaisuun, jossa Yungvil, draaman rautarouva Norjasta pitää homman kasassa.

Torstaina vedämme keskustelutilaisuuden päätöksistämme ja analyyseistämme ehdokkaiden suhteen. Ensin siis aikataulutimme päivät ja rakenteen, jolla tulemme keskiviikkoiltaan mennessä tietämään valintamme kolmesta ehdolla olevasta kumpaankin kategoriaan. Haasteellinen on kerrankin oikea sana tässä urakassa. Puheenjohtaja on rautainen ammattilainen, ja We Can Do It! Porukka on monipuolinen ja suulas: se lupaa lisää tunteja työskentelyyn. Hyvä hyvä!

Kaikilla juryillä on oma tapansa tehdä töitä, tänne on tultu pre-listening tai pre-screeningsien kautta työkoneilta... mutta nyt, täällä Torinossa, tärkeintä on yhteinen kokemus teoksesta. Meitä kuljetellaan illat RAIn konserteista Fanny Ardantin monologiesityksiin, mutta päivisin istumme pienessä huoneessa Gelenecien toistaessa satojen ihmisten intohimoa ja työn tulosta. Hurjaa. Kiehtovaa. Kummallista.

Ja kuinka työ tapahtuu? Kuinka kuunnellaan japanilainen kuunnelma? Englanninkielistä käsikirjoitusta seuraten. Jo nyt tajuaa, mikä toimii ihan vain inhimillisin perustein: monologin seuraaminen kahdella "vieraalla" kielellä on kova duuni. Toinen kuultuna, ja toinen luettuna.Kun tiput kuuntelussa, saattaa mennä koko helahoito ohi rivejä etsiessä. Ja niin, tämä voi olla vain henkilökohtainen huomioni, mutta kyllä kymmenen synkän tarinan jälkeen kaipaisi laulua, iloa, kepeyttä ja rullaavuutta.

Kovin perinteisesti draamaa edelleenkin maailmanradioissa tehdään, teksteissä on osissa itua, mutta mitä niille on lopputulemaksi saatu muuta kuin dialogilukua ja ovienpaukuttelua? Ylpeä, rohkea ja uusia uria avaava äänisuunnittelu, sitä lisää, joka paikkaan!
Näyttelijöiden ilmava, todentuntuinen ilmaisu, läsnäolot ja lokaatiot harkituimmiksi ja per favore: HYVÄ TARINA yllätyksineen ja havaintoineen. Sekä moderni paketti: nopeampaa kerrontaa! Annetaan pro toolsien laulaa ja nykyaikaisen äänityön kuulua.

Kolmas päivä. Edessä kaksitoista versionnin arvioimista.Tänä aamuna bussi nro 23 ei saa mua matkaansa, menen Via Verdille täältä Nino Costalta kävellen kohti RAI:n päämajaa. Kappas, siellä ovat Martina ja Waldemar jo ulkona tupakalla, ja Yungvil sisällä odottaa tiukkana puheenjohtajana. Olemme myös yhteisesti sen päätöksen takana, että Italian ajantaju ei koske meitä. Yhdeksältä aloitetaan, piste.

Ensin on kuitenkin saatava kahvia. Ja paljon.

Satu Kurvinen
Genretuottaja
YLE Draama