Rakkautta, valtion metsiä ja pikkuisen pahaa tahtoa

Kohtauksen avautumista juhlistaakseen YLE järjesti vuodenvaihteessa kaikille avoimen kilpailun, jossa etsittiin 3-5 minuutin pituisia valmiita kuunnelmia. Aihe ja muoto olivat vapaita ja kilpailun voittajan valitsivat Kohtauksen käyttäjät. Kohtauksen toimitus oli sähköisesti yhteydessä kärkikolmikkoon ja kaiveli heidän ajatuksiaan kuunnelman teosta, sen olemuksesta ja tulevaisuudesta.

Tekijät nimimerkkien takana

Pentti Saarikosken mukaan Toijalan takana ei ole mitään, paitsi pohjoiseen vievä pikajuna ja kiviset pellot. Esko Kiskovaara armahti toijalalaisia ja nosti heidät hetkessä kansan tietoisuuteen sijoittamalla voittoisan kuunnelmansa Rautaa valtion metsissä tapahtumat Toijalan metsiin. Nimimerkin takaa paljastuu joukko tamperelaisia kuunnelman ystäviä: Olli Mikkonen, Niila Heikkilä, Sampsa Rantanen ja Mikko Setälä. Aivan ensikertalaisia eivät pojat ole, sillä Mikkosella ja Heikkilällä on ollut tapana istua iltaa audioääniyllätyksiä ja kuunnelmia tehden.

Työnjako on kaksikolla selvä: - Useimmiten Niila kertoo mitä tehdään, ja minä toteutan, jos mahdollista, Mikkonen kertoo. Niila Heikkilä harrastaa tarkkailukaiuttimia ja äänentallennusta ja Olli Mikkonen puolestaan komentorivikoodausta, joten äänitys- ja editointiharrastuksen ulottaminen kuunnelmaan on ollut heille luontevaa.

Toiseksi eniten ääniä kuunnelmallaan Rakkaus on matka keränneet Kaksi kolmesta muskettisoturista ovat Juha Salmi Pornaisista ja Joonas Vaara Helsingistä. Nykyään 27-vuotiaat sällit ovat tunteneet toisensa lukioajoista. Tämä oli heidän ensimmäinen kuunnelmansa ja puhdas harrastustempaus: - Itse kirjoitan paljon ja Joonaksen musiikkiharrastus on tuonut asiantuntemusta äänittämisestä. Oli varsin luontevaa yhdistää osaaminen ja osallistua yhdessä. Lähdimme kokeilemaan jotain vähän erilaista ja koitimme pitää hauskaa samalla. Pienenä projektina tämä oli varsin mukava ja mielellään vastaavia tekisi jatkossakin mikäli kysyntää olisi, kirjoittaa Salmi.

Naantalin Juusto ja Rekkapesu puolestaan osallistuivat kisaan kolmella kuunnelmalla. Passokitara, pahaa tahtoa eikä yhtään ystävää, Lomakeriippuvuus ja Uni, joka muutti kaiken valloittivat sijat kolme, neljä ja kuusi. Pietro Colavita ja Vikke Harne vastaavat toimittajan uteluihin omien sanojensa mukaan keskisuuren kaupungin keskisuuressa ja keskinkertaisessa kahvilassa. -Mehän emme ole Naantalista. Jos sanoisimme olevamme Turusta, kaikki tamperelaiset vihaisivat meitä, jos taas sanoisimme olevamme Helsingistä kaikki sipoolaiset ja koko Pohjois-Suomi jättäisivät äänestämättä meitä. -Jos taas sanoisimme tulevamme Porista kaikki raumalaiset vihaisivat meitä, Vikke Harne perustelee salaperäisyyden verhoa. - Naantalihan on kaupunki jota ei voi vihata. Naantalissa paistaa aina aurinko ja siellä on iloisia ihmisiä ja onhan siellä jopa presidentin kesäasunto. Naantalihan tunnetaan armonlaaksona eli vallis gratiksena. Eikä Muumejakaan sovi unohtaa, ehättää Pietro Colavita jatkamaan.

-Olen tehnyt kuunnelmia, ja ennen kaikkea teatteria, vaihtelevalla menestyksellä toistakymmentä vuotta. Joten ei tässä nyt olla ihan ekaa kertaa pappia kyydissä, kertoo Pietro omasta synkästä menneisyydestään. –Välillä on ollut kurjan ihanaa ja välillä ihanan kurjaa. Vikke taas kertoo omasta taustastaan seuraavaa: - Olen lukenut mediaa eri paikoissa noin kymmenen vuoden ajan, siinä lomassa on tullut kirjoiteltua kuunnelmia ihan omaksi huvikseen ja osittain korvaamaan poissaolotunteja,Vikke hymähtää.  -Onpa tullut käytyä myös pari Kohtaus-sivujen ”gurun” Pekka Ruohorannan vetämää kuunnelmakäsikirjoituskurssia.

Mä mistä löytäisin sen laulun

Kaksi kolmesta muskettisoturista käsittelivät kuunnelmassaan Rakkaus on matka otsakkeen mukaisesti - rakkautta. Aiheen löytymisestä kertoo Juha Salmi seuraavaa: - Puntaroimme muutamaa eri ideaa. Aihe valikoitui koska halusimme erottua muista kuunnelmista. Oletuksena oli että suurin osa kisaan osallistujista lähtisi kilpailemaan komedian keinoin. Siksi vakava kuunnelma tuntui parhaalta ratkaisulta. Vakavan kuunnelman aiheen täytyy olla ihmisiin vetoava. Ja rakkaus on aiheena sellainen, että se sivuaa useimpien ihmisten elämää. Kun nämä raamit oli päätetty, itse teksti jäsentyi varsin nopeasti.

Esko Kiskovaaran reportteri- ja satuperinteen yhdistävä Rautaa valtion metsissä lähti Niila Heikkilän halusta tehdä tosielämän tapahtumiin perustuva sketsi. Voittoisa kuunnelma jäi melkein toteuttamatta, sillä Olli Mikkonen ei aluksi jaksanut uskoa, että tavarajunan suistumisesta Toijalaan saisi aikaan kelvollista kuunnelmaa. Mutta kun pojat saivat mukaansa Allu Tuppuraisen satuhahmo Rölliä ensiluokkaisesti imitoivan Sampsa Rantasen, alkoi aihe kutkuttaa myös Mikkosta. Niila Heikkilä myöntää ystävänsä olleen oikeassa: - Kuunnelma olisi epäilemättä ollut tylsä, mikäli ideaksi ei oltaisi otettu Rölliä, joka kuunnelman lopussa pukee kolaritilanteen tavallaan sanoiksi. Ideanamme oli tehdä satumaisiin maisemiin viety ajankohtaiskatsaus, tavallaan parodiana. - Halusimme tehdä erilaisen kuunnelman, jossa seikkaillaan erilaisissa paikoissa ja tiloissa, tarkasti mietityissä stereokuvissa ja kaiuissa. Kyseessä on siis eräänlainen stereofoninen äänikertomus erään iltapäivän tapahtumista, jatkaa Heikkilä vielä.

- Olemme tarkkailijoita, Vikke Harne ja Pietro Colavita toteavat. - Kaikki aiheet on otettu elävästä elämästä. Kaikesta siitä mitä ympärillämme tapahtuu. Elämän monimuotoisuudesta. Voisiko sanoa – elämän tragikoomisuudesta. Lomakeriippuvuudesta Naantalin Juustolla ja Rekkapesulla on omakohtaisiakin kokemuksia. Nykyisen taantuman vallitessa olemme joutuneet asioimaan silloin tällöin Kelassa, jossa olemme tutustuneet Kelan lomakeviidakkoon ja kapulakieleen. Tämä kuunnelma oli ikään kuin yhteiskunnallinen kannanotto. Idea Passokitarasta ja pahasta tahdosta lähti yksinkertaisesti hyväntekeväisyyskonserteista. Kaikki haluavat olla mukana tekemässä hyvää ja kaunista, vaikka asioista ei tiedetä mitään. Uni, joka muutti kaiken on tavallaan kunnianosoitus vanhoille kauhu- ja scifi-novelleille, Harne ja Colavita tarinoivat teoksistaan.

Kuunnelmanteon ihanuus ja kurjuus

- Mukavaa kuunnelman tekemisessä on suunnitella asiaa kaveriporukalla ja jossain vaiheessa alkaa toteuttamaan sitä, vastaa Niila Heikkilä kysymykseen. Tampereen pojat ovatkin melkoisia tee-se-itse-miehiä, mitä tulee kuunnelmien toteuttamiseen. Periaattena heillä on se, että mahdollisuuksien mukaan kaikki kuunnelmissa käytetty musiikki tehdään ja soitetaan itse. Ja mikä onkaan soittaessa, sillä Olli Mikkola on pianisti. - Myös äänitallenteet maastosta on pyritty mahdollisuuksien mukaan tallentamaan itse. Yhtenä suolana kuunnelman tekemisessä onkin ottaa äänityslaitteet kainaloon, lähteä maastoon ja asettaa mikrofonit ekvivalenttiseen suuntakulmaan ja tallentaa taustaäänet oikeasta elämästä. Kuunnelman tekeminen on monesti alkanut taustaäänien suunnittelusta juonen ohella, jatkaa Heikkilä. Kumpikaan `kiskovaaralaisista` tekijöistä ei tunnista eikä tunnusta, että kuunnelman tekemisessä olisi mitään kurjia puolia.

"Milloin Tuure Hagberg katosi? - Eilen."

- Minun elämääni kuunnelmat tulivat pikku hiljaa, muistelee syntymäsokko Olli Mikkonen. - Varhaislapsuudestani minulla ei ole mitään erityistä muistikuvaa kuunnelmista, kuin että vähän ennen kuin äiti sulki radion illalla kuuluttaja sanoi: "Seuraavaksi täällä kakkosverkossa on vuorossa Osasto kolme, jakson nimi on Tupakkahuone." Näkövammaispiireissäkin törmäsin aika paljon kuunnelmiin ja vaikka se oli jopa äidinkielen opetuksen yksi osa-alue näkövammaisten koululla, en jaksanut kuunnelmasta kovin paljon innostua ennenkuin löysin muutaman pitkän kuunnelmasarjan: Linnunradan käsikirja liftareille, Maata etsimässä ja Knalli ja sateenvarjo.

- Mitä aidommalta todellisuuteen nähden kuunnelma kuulostaa - tosin tapahtumien kulku täytyy olla oikeassa sopivassa suhteessa todellisuuteen mielenkiinnon herättämiseksi - sitä mieluummin sitä kuuntelee, Olli Mikkonen huomauttaa. - Pidän erityisesti 1980-luvulla tuotetuista rikoskuunnelmista, jotka ovat todella aidon kuuloisia. Esimerkkinä lajin hyvästä edustajasta mainitsee Mikkonen Rodney Wingfieldin Kuoleman juhlapyhät. Erityisesti Olli Mikkosen mieleen on jäänyt kuunnelma nimeltä Tuomenkukista syreenien aikaan. Vaikkakin kyseinen kuunnelma on Mikkosen sanojen mukaan hieman saippuamainen, onnistuu se silti samanaikaisesti olemaan järkyttävä, liikuttava ja vaikuttava.

Kuunnelmien voimasta kertonee sekin, että Tuure Hagbergin katoamista käsittelevä pieni keskustelunpätkä syöpyi Olli Mikkosen mieleen pariksi kymmeneksi vuodeksi ennen kuin mysteeri selvisi Mikkosen ystävän soitettua hänelle Olof Svedelidin jännityskuunnelman Polttarit.

-Kuunnelma on loistava visuaalisen esittämisen muoto. Kuunnelmaa voi katsoa silmät kiinni, Pietro Colavita  kertoo Vikke Harneen hymyillessä vieressä silmät ummistettuna. –Pienenä tuli kuunneltua Elmoa ja Noita Nokinenää ja vähän vanhempana Koe-Eläinpuistoa,  Leilaa ja Annukkaa, sekä  Knalli ja Sateenvarjoa ja tietenkin Linnunradan käsikirja rahtareille -… eikun liftareille, korjaa Pietro, Naantalin Juuston ja Rekkapesun pojista omien sanojensa mukaan se huumorintajuttomampi.

Äänentallentimiin ja kaiuttimiin erikoistunut kiskovaaralainen Niila Heikkilä sanoo kuunnelmassa muotona viehättävän erityisesti se, mitä äänillä ja stereokuvan tarkalla luonnilla voidaan saadaan aikaan suhteessa muuhun ilmaisuun. Erityisesti äänimaailmojen käyttö parodisena elementtinä on Heikkilän mieleen.

Hieman samoilla linjoilla on myös musketööri Juha Salmi: - Kuunnelmassa viehättää pelkkään tekstiin verrattuna se, että pystyy antamaan sanoille äänen. Se tuo mukanaan tarinaan oman näkökulman, joka värittää sisällön hyvin erilaiseksi. Douglas Adamsin radiokuunnelma Linnunradan käsikirja liftareille oli samaan aikaan kiehtova ja nostalginen. Tutustuin siihen ensin kirjana, mutta kuunnelma antoi samasta tarinasta aivan erilaisen tulkinnan. Juuri se ero kirjan ja kuunnelman välillä sai pohtimaan kuunnelman mahdollisuuksia ja tehokeinoja.

Kuunnelma - takana loistava tulevaisuus?

- Omalla kohdalla äänikirjat ovat vieneet ehkä kuunnelmien sijan. Tämä lähinnä siksi, että äänikirjat ovat helpommin saatavilla ja taistelevat samasta ajasta milloin itse kuuntelisin kuunnelmia. Tämä onkin ehkä juuri kuunnelmien suurimpia ongelmia. Nykyään ihmisillä ei ehkä riitä aikaa tai intoa etsiä viihdetarjonnasta kaikista sopivimpia vaihtoehtoja, vaan ihmiset valitsevay helpoiten saavutettavat. Kuunnelmaa pitäisi siis tuoda enemmän esiin ja pohtia vaihtoehtoisia esitystapoja perinteisen radion rinnalle. Kuunnelmalla on kuitenkin tulevaisuus. Aina tulee olemaan ihmisiä, jotka haluavat irrottauta hetkeksi ajatuksistaan ja aina tulee olemaan ihmisiä, jotka tarjoavat heille oman ajatuksensa hetkeksi pureskeltavaksi tai pakopaikaksi, Juha Salmi puntaroi kuunnelman tulevaisuutta.

- Vuosituhannen vaihteessa lähes kaikki radiot formatisoituivat. Kaikki asemat tekivät kuuntelijatutkimuksen millaista musiikkia ostovoimaisin kuuntelijakunta mieluiten kuuntelisi. Tuloksena oli se, että kaikki radiot soittivat samaa musiikkia, pohtii Naantalin Juuston ja Rekkapesun Vikke Harne, ja jatkaa: -Uskon, että pikkuhiljaa ihmiset kyllästyvät samoihin soittolistoihin ja alkavat haluta radiolta muutakin kuin listahittejä ja lespaavia juontajia kappaleiden väleissä. Luulen, että tuossa vaiheessa kuunnelmalla tulee olemaan merkittävä tulevaisuus.

Olli Mikkosen, intohimoisen kuunnelmien harrastajan, näky kuunnelman tulevaisuudesta ei ole yhtä toiveikas kuin toisten: - Olen kuunnelman tulevaisuudesta vähän huolissani. Haluaisin että Rauni Rannasta (ohjaaja, mm. Knalli ja sateenvarjo) ja Väinö Vainiosta (kuunnelmaohjaaja) jäisi hyviä haastatteluja jälkeen, ja että äänisuunnittelu olisi jotain samansuuntaista kuin silloin 80-luvulla, kuunnelmat kuulostaisivat aidommilta eivätkä niin kärjistetyiltä. Olen kuullut vain yhden hyvän uuden kuunnelman, jonka toteutus on ensiluokkaisen hyvä, vaikka sisältö onkin hieman kyseenalainen, nimittäin viime keväänä lähetetyn Bootleg- rakkauden.

Mietteitä Kohtauksen kuunnelmakilpailusta

- Oli hyvä että kilpailussa mainittiin se, että haettiin valmiita kuunnelmia, eikä käsikirjoituksia. Mielestäni ne ovatkin kaksi eri asiaa jotka vasta toteutusvaiheessa tukevat tosiaan. Hyvässä kuunnelmassa pitää olla stereokuvat kohdillaan, äänimaailma, ja taustat tilanteeseen
sovitettuja ja tekninen toteutus miellyttävän kuuloinen. Näytti siltä että kuunnelmakilpailussa moni oli ymmärtänyt asian juuri päinvastoin, eli oli tehty toinen toistaan laajempia käsikirjoituksia, jotka olivat hyviä, osa jopa erinomaisia, mutta monotonisesti junnaava yksinpuhelu ilman toimivia taustoja aiheutti miinuspisteitä moneen muuten oivalliseen aiheeseen, analysoi Esko Kiskovaaran Niila Heikkilä kilpailun satoa. Heikkilän toveri Olli Mikkonen toteaa kuunnelmakilpailun olleen hyvä aloitus ja ehdottaa, että seuraavaksi kilpailtaisiin pidempikestoisten kuunnelmien toteuttamisessa vaikkapa valmiiden käsikirjoitusten pohjalta.

- Naantalin Juusto Ja Rekkapesu kaivettiin naftaliinista parin vuoden viiksien kasvattelun jälkeen noin puoli vuotta sitten. Tarkoituksena oli  laajentaa toimialaa myös kuunnelmiin. Tämä kohtaus –kilpailu lähinnä joudutti toimintaa ja sai meidät aktivoitumaan entisestään. Kohtauksen kuunnelmakilpailu siis sopi meille, kuin nyrkki silmään, toteavat Colavita ja Harne enemmän ja vähemmän yhteen ääneen.

Juha Salmi lähettää Muskettisoturien terveiset Kohtauksen kävijöille: - Meidän työryhmämme haluaa käyttää mahdollisuuden kiittääkseen kilpailun järjestäjää, kanssakilpailijoita sekä äänestäjiä. Tämäntyyppisillä kilpailuilla pystytään tarjoamaan harrastelijoille mahdollisuus näyttää taitojaan.

Näihin sanoihin yhtyy myös Kohtauksen toimitus ja kiittää kaikkia kuunnelmakilpailuun osallistuneita sekä kuunnelmia kuunnelleita, äänestäneitä ja kommentoineita Kohtauksen kävijöitä.