Taulukauppiaat Kotikatsomossa

Sunnuntaina 11.12. Kotikatsomossa esitetään Juho Kuosmasen ohjaama Taulukauppiaat, "tragedia, lama-ajan länkkäri ja road movie" ohjaajan omien sanojen mukaan. "Tämä ei ole komedia, vaikka tässä onkin paljon huumoria."

Elokuvan käsikirjoitus ja kuvaus ovat J-P Passin, äänisuunnittelu Pietu Korhosen. Elokuva on Kuosmasen ja Korhosen Aalto-yliopiston/ELOn lopputyö. Elokuva on kahminut palkintoja ympäri maailmaa, mm maailskuussa 2011 pääpalkinnon Tampereen kansainvälisillä elokuvajuhlilla sekä opiskelijaelokuvien kilpasarjan pääpalkinnon Cannesissa vuonna 2010.

"Hyvä elokuva lähtee laajenemaan katsojan päässä", sanoo ohjaaja parin vuoden takaisessa haastattelussaan Sodankylän elokuvajuhlilla (Film-O-Holic).

Näin käy Taulukauppiaiden kanssa. Elokuvalla ei tunnu olevan alkua eikä loppua, sillä ei ole kiire kertoa mitään yhtä tiettyä tarinaa. Katsoja kutsutaan kylään pieneen hotellihuoneeseen, muttei vieraaksi vaan osallistumaan tähän elämään. Tekee mieli hypätä mukaan pakun kyytiin ja lähteä myymään Luukkosen maalaamia tauluja paikallisille yrityksille. Kylmästä viis, joulusta viis, nyt ollaan matkassa ystävien kanssa.

Elokuvaa on helppo hengittää, vaikka kuvassa jollakin on koko ajan sätkä huulessa. Katsoessa tulee lämmin olo, vaikka kuvassa pojan näppejä paleltaa niin että pitää puristaa kuumavesiputkea. Ja paljastamatta liikaa tarinasta: ystävän jättäminen on aivan oikein.        

Kuosmanen kertoo tavastaan valita näyttelijät:

"Tämän elokuvan maailma on vanhaa sekametsää, jonne mahtuu ja jossa täytyy olla monenlaista ja -ikäistä kasvajaa, ilman talouden vaatimaa järjestystä. Ja tämän maailman mukaisesti valitsimme mielenkiintoisia hahmoja esiintymään elokuvaamme. Amatöörit tuovat asetelmaan kaaosta, yllätyksiä ja inhimillisyyttä, joita vain harvoissa ammattilaisissa näkee.

Keskeisin ero amatöörin ja ammattilaisen välillä on se, että siinä missä amatööri antaa koko olemassaolonsa käyttöön, niin ammattilainen rakentaa ikään kuin ihmisen varjon; näytellen osia ihmisestä, ja liian usein juuri niin kuin olemme tottuneet näytelmää katsomaan. Uskon että tosiasiassa ihmiset eivät ilmaise itseään, vaan pikemminkin pyrkivät peittämään tunteitaan.

Teppo Manner oli lottovoitto esittämään Tonia. Älykäs hieno nuorimies, jonka yhteispeli Auli Mantilan kanssa toimi ensihetkistä alkaen. Tuomas Airolan hurmaavaa osuutta jouduimme leikatessa pienentämään, sillä häneltä loistavasti sujuneet komedialliset kohtaukset eivät sopineet elokuvan muuten vakavoituneeseen tunnelmaan niin hyvin kuin käsikirjoituksessa. Sääli hienolle roolityölle, mutta hyväksi elokuvalle."