Työn kautta syntyy inspiraatio

Jälkilämpö
 

- Irtiottojen ja Pahan maan jälkeen halusin kirjoittaa henkilöistä, joilla on jo enemmän kilometrejä takana. Lisäksi vastuu aiheena kiinnosti minua, ja avioero maastona loi paljon mahdollisuuksia sekä henkilöiden että aiheen käsittelyyn, kertoo Jälkilämpö – tv-draaman käsikirjoittaja ja ohjaaja Paavo Westerberg.

Jälkilämmössä draama lähtee liikkeelle Andersin (Ville Virtanen) ja Julian (Mari Rantasila) avioerosta. Avioeron jälkeisiä tapahtumia seurataan kolmen henkilön silmin.

- Jälkilämpö on selviytymistarina. Se on samalla minun yritykseni herättää draaman keinoin keskustelua perheiden ongelmista ja hinnasta, jonka useimmiten maksavat lapset.
 

Ihmisyyden äärillä
 

Jälkilämpö on ollut pitkä prosessi, sillä ensimmäiset ideat aiheesta alkoivat pyöriä Westerbergin mielessä jo viisi vuotta sitten.

-Oli hyvä, että minulla oli aikaa pyöritellä aihetta. Opin vuosien aikana ymmärtämään Andersia, Juliaa ja Lottaa (Emmi Pesonen) entistä paremmin.

Westerberg kertoo myös halunneensa kirjoittaa ennen kaikkea ihmisiä, ei roolihenkilöitä.

- Minua kiinnosti se, kuinka raadollisia ja inhimillisiä henkilöt voivat olla. En halunnut myöskään luoda tarinaa, jossa etsitään syyllisiä tai jossa annetaan henkilöhahmoille selkeät hyvä - paha asetelmat.
 

Näkökulmakysymyksiä
 

Westerberg halusi antaa kaikille henkilöille ”puheoikeuden” ja päätyi vaihtamaan näkökulmaa sarjan jokaisessa osassa.

Ensimmäisessä osassa Anders nähdään puhtaasti ex-vaimo Julian silmien läpi vätysmäisenä miehenä, toisessa osassa Anders taas nähdään hänen uuden tyttöystävänsä, Lotan, ihannoivan katseen kautta. Viimeisessä osassa Julia näyttäytyy Andersin näkökulmasta.

Tämä dramaturginen ratkaisu mahdollisti sen, että Westerberg pääsi  mahdollisimman vapaaksi käsikirjoittamisen konventioista.

- Harha, joka henkilörakentamiseen liittyy on se, että katsoja samaistuisi yksiselitteisesti vain sympaattisiin henkilöihin. Katsoja samaistuu lähinnä päähenkilön pyrkimyksiin ja silloin on kyse aina toiminnasta ja toiminnan suunnasta.
 

Kakku lusittavana
 

- Varsinainen käsikirjoitusvaihe on välillä jopa vähän lusimista, Paavo Westerberg hymähtää.

Mielenkiintoisinta Paavo Westerbergille käsikirjoittamisessa onkin vaihe, jolloin aihe on löytynyt ja muistikirja täyttyy aiheeseen liittyvästä tiedosta ja huomioista. Sanat taustatyö ja työkuri vilahtelevat Westerbergin puheessa tiuhaan.

-  Minulla on aina hyvin tarkka työjärjestys ja työsuunnitelmat, joita seuraan spartalaisesti. Tosin suunnitelmat usein muuttuvat matkalla, mutta en osaisi kirjoittaa ilman niitä, Westerberg kertoo.

Westerberg sanoo pyrkivänsä työskentelemään siten, että suunnitteluvaihe on mahdollisimman pitkä ja kirjoittamisvaihe taas vastaavasti mahdollisimman lyhyt.

Perusteellinen pohjatyö palkitsee tekijänsä: 

- Parhaimmillaan sitä pääsee luovaan tilaan ja jutut kirjoittavat itse itsensä. Jossain vaiheessa henkilöt tietävät enemmän kuin sinä. Ehkä sitä voi kutsua inspiraatioksi, vaikka en kirjoittamiseen mystifioiden suhtaudukaan.
 

Käsikirjoittajan paras ystävä
 

Huolimatta tarkoista suunnitelmista, ei valmista tule kerralla. Westerberg korostaakin uudelleen kirjoittamisen tärkeyttä ja toteaa huomanneensa, että lähes poikkeuksetta teksti paranee jokaisen version myötä.

-Kaikki käsikirjoittamiseen liittyvät ongelmat ratkeavat kirjoittamalla, pitää olla valmis kuluttamaan työtuolin pintaa.

Toisaalta kirjoittajan pitää olla herkkä sille, milloin teksti on valmis luovutettavaksi eteenpäin.
 
- Deadlinet ovat taiteilijoiden parhaita ystäviä, muuten juttujaan hioisi loputtomiin, Westerberg hymyilee.
 

Viimeinen käsikirjoitusvaihe: leikkauspöytä
 

Kun Westerberg aloitti Jälkilämmön kirjoittamisen, ei hän tiennyt myös tulevansa ohjaamaan sen. Aloite ohjaamiseen tuli sarjan tuottajilta.

Henkilöohjaaminen on Westerbergille tuttua teatterista, ja elokuva taas välineenä tuttu näyttelijänä ja käsikirjoittajana, joten Westerberg uskalsi ottaa haasteen täysimittaisesta tv-esikoisohjauksesta vastaan.

-    Oli hienoa päästä viemään prosessi kokonaisvaltaisesti alusta loppuun, se oli oman käsialan kannalta tärkeää. Viimeinen käsikirjoitusvaihe oli tällä kertaa leikkauspöydällä.

Vaikka Jälkilämmön tuotantoprosessi muodostuikin Westerbergin sanojen mukaan hyvin orgaaniseksi ja eläväksi, eivät käsikirjoittajan ja ohjaajan roolit sulautuneet yhteen.

- Se on huomionsiirtokysymys. Käsikirjoittajana kiinnitän huomioni tiettyihin asioihin. Kun siirryn ohjaajan saappaisiin, suhteeni tekstiin muuttuu, ja samalla muuttuu myös fokus.

Myös prosesseina käsikirjoittaminen ja ohjaaminen ovat hänelle hyvin erilaiset.

-    Minulle kirjoittaminen on äärettömän fyysinen tapahtuma. Ohjaaminen taas on paljon henkisempi prosessi, johtuen ehkä siitä, että siinä vaiheessa teksti fyysistyy näyttelijöihin.

Haastavinta ohjaamisessa Westerberg sanoo olleen sen, miten tuoda oma visio työryhmälle kirkkaasti esiin. Hieno työryhmä teki Westerbergin työstä helpompaa:

- Lopputulos on sitä, mitä salaa toivoin ja rukoilin sen olevan, ja enemmänkin.