Vakaata keskitasoa

 Eurooppalaisen draaman pitäisi vaihtaa paikkaa eurooppalaisen talouspolitiikan kanssa. Olisipa mukava todeta, että talouspolitiikka edustaa riskitöntä, vakaata keskitasoa. Draaman kohdalle kyseinen määritelmä ei sen sijaan oikein sovi.

- Olen hiukan pettynyt tarjontaan, myöntää lavastussuunnittelija Paula Salonen, joka osallistui Prix Europaan tv-fiktiokategorian raadin jäsenenä. Kerta oli ensimmäinen, ja Paula oli odottanut näkevänsä enemmän kokeellisempia ohjelmia.

- Mutta koko tapahtumaan en toki ollut pettynyt. Oli äärettömän hienoa päästä näkemään useita eurooppalaisia draamoja ja komedioita ja tajuta, kuinka samankaltaisia ne lopulta olivat. Myös raadin muiden jäsenten kommenttien kuuleminen oli todella avartavaa.

Voittoisa punapää

- Fiktiokategorian voittajaelokuva, oma suosikkini, hollantilainen “The Strongest Man in Holland” oli virkistävä poikkeus, vaikkei sekään kuvallisesti tarjonnut mitään uutta. Elokuva käsittelee vaikeata aihetta - isättömyyttä - huumorin ja lämmön kautta, maailmankuva on leikkisä ja värien käyttö rohkeaa. Kirkkaat värit; turkoosi ja oranssi, tuovat sadun tunnelmaa, mutta toteutus ei kuitenkaan ole kovin tyylitelty, vaan realistinen.

Elokuvan pääroolissa on 12-vuotias Luuk, punapää joka etsii isäänsä, “Hollannin vahvinta miestä”. Luukin yksinhuoltajaäiti paljastaa pojalle, että tämä on koeputkilapsi.
Selvä juttu. Sitten lähdetään etsimään spermanluovuttajaa. Sellainen löytyykin lopulta, mutta ennen sitä on myös löytynyt “Hollannin vahvin mies”-kisaan osallistuva leppoisa René, joka alkaa valmentaa pienikokoista Luukia voimailussa. Henkilöt ovat monitahoisia, ja vaikka tekijöiden mukaan kohderyhmänä ovat 11-13-vuotiaat, elokuva toimii aikuisillekin. Ihmiset ovat epätäydellisiä, elämä on välillä rankkaa, mutta vastoinkäymisistä voi selvitä.

Lähihistoriaa kalliisti ja halvalla

- Joku vertasi voittajaelokuvaa Matti Ijäksen tuotantoon, sanoo Paula joka on mm. lavastanut Ijäksen minisarjan Enon opetukset. Enon opetukset osallistui myös Prix Europaan, jossa sarjasta esitettiin ensimmäinen osa.

- Enon opetuksista pidettiin kovasti, mutta kaikki olisivat kaivanneet sitä kakkososaa. Tarina ikään kuin jäi odottamaan jotain, mikä onkin aivan totta. Siinä eivät tuottaja Asta Parikan ja minun selitykset kakkososan tapahtumista auttaneet. Harmi ettei Ylellä ollut rahaa leikata tarinoita yhteen, kuten jotkut muut yhtiöt olivat tehneet. Kokonaisuutena Enon opetukset olisi ollut hyvinkin vahva esitys.

- Yksi rohkeasti toteutettu ohjelma oli norjalaisten komediasarja Schmokk, joka irrotteli tyylilajista toiseen. Päähenkilön omat kuvitelmat esiteltiin hauskasti ja liioitellen, ne sopivat hänen luonteelleen ja tuntuivat uskottavilta vaikka olivat uskomattomia. Hirviön kynnet takertumassa maton läpi naisen nilkkoihin, kun parisuhde on kariutumassa. Toimii!

- Skandinaaviset, irlantilaiset ja hollantilaiset ohjelmat olivat raikkaita. Saksalaiset käsittelivät lähihistoriaansa euroja säästelemättä. Kalleimman ohjelman Schicksalsjahre (Shades of Happiness, budjetti huikeat 8 miljoonaa euroa) kanssa kävi niin, että museaalisen tarkka ylöspano puski läpi henkilöiden ja tarinan kustannuksella.
- Bulgarialainen Podslon (Shelter) kertoi 12-vuotiaasta Radosta, joka vanhempiensa kauhistukseksi tuo punkkaritytön kotiin. Tarina sukupolvien välisestä kuilusta ei synkistele, vaan jää kevyesti ilmaan. Elokuva oli hyvin filminomainen ja rauhallisesti etenevä, mikä saattaa johtua itäblokin maiden filmiperinteestä, miettii Paula.

Lotinan loppu

Yksi festivaaliviikon tähtihetkiä oli käynti Pohjoismaiden suurlähetystöissä yhteisessä illanvietossa, missä mm. esitettiin Heidi Köngäksen ohjaama tv-elokuva Liian paksu perhoseksi, Prix Europa-voittaja vuodelta 1998.

Yhteispohjoismaiseen suurlähetystöalueeseen kuuluvat Tanskan, Suomen, Islannin, Norjan ja Ruotsin lähetystöt. Kunkin maan arkkitehti on suunnitellut oman maansa lähetystön, alueen yhteissuunnittelusta vastaa itävaltalais-suomalainen arkkitehtipariskunta Berger ja Parkkinen. Lähetystöt avattiin lokakuussa 1999.

- Pääsimme spontaanille esittelykierrokselle Suomen suurlähetystöön lehdistöneuvos Leo Riskin seurassa, paljastaa Paula. Kuulimme pari hauskaa juttua, muun muassa tarinan norjalaisten alueelle pystyttämästä paadesta, johon piti tulla vesiputous. Sitä ei koskaan saatu toimimaan kunnolla, ja nyt alueella pönöttää pelkkä paasi. Hyvä niin, loppui se lotina, kertoi lehdistöneuvos meille naureskellen.