laitakaupungin kanat

  • Laitakaupungin kanat: Esittelyssä Pöö-kana

    Pöö kokokuvassa. Kuva: Laitakaupungin kanat.

    Toinen lapsista bongasi mustavalkoisen kanan ensimmäisellä tutustumiskäynnillä maalaiskanalassa ja päätti jo silloin ottaa sen omakseen. Kanan nimeämistä kyseinen lapsi haudutteli noin viikon. Ensin kanaa kutsuttiin Kanaksi ja sittemmin nimi vaihtui Pöö Kanaseksi. 

    Pöön maalitahra. Kuva: Laitakaupungin kanat.

    Pööllä on tummanruskeat silmät. Koska kanalan rakennus ja viimeistely oli jäänyt kirjaimellisesti viime tippaan, Pöö sai höyheniinsä muistoksi täplän kosteasta maaliroiskeesta. Pöö on kaikkein pienikokoisin ja utelias, vikkelä menijä. Pöö ei pelkää tulla syliin ja siitä on kehkeytynyt oikea sylilemmikki.

    Pöö vauvana. Kuva: Laitakaupungin kanat.

    Luumun ohella Pöö on toinen, joka tykkää lentää ulkoaitauksen yli. Pöö näyttäisi kiipeävän aina viimeisenä kanalan koppiin yöunille, ikään kuin varmistaen muiden turvallisuuden. Arvelemme, että Pöö saattaisi olla parven hierarkiassa ylimpänä. Emme ole myöskään nähneet että kukaan muu kanoista olisi koskaan nokkaissut sitä. Emme tiedä käyttäytyykö kanat oikeasti noin, tulkitsemme ja inhimillistämme eläinparkoja mielivaltaisesti. 

    Pöö lähikuvassa. Kuva: Laitakaupungin kanat.

    Lapsilta:
    ”On aina ikävä Pöön päätä jota voi paijata.”
    ”Pöö on kiltti.”

    Tiesitkö että:
    Suomalaisen maatiaiskanan juuret juontavat rautakaudelle ja se on sopeutunut paikallisiin olosuhteisiin. Myöhemmin nämä paikalliset kanat ovat risteytyneet tuotujen rotukanojen kanssa; nykyiset maatiaiskanat ovat näiden risteytymien jälkeläisiä. 1960-luvulla kotoperäisen kanarodun luultiin kokonaan hävinneen, sillä uudet tuontirodut olivat parempine tuotanto-ominaisuuksineen vallanneet alaa. 1970-luvulla kuitenkin löydettiin Savitaipaleelta kanakanta, joiden hautomista poikasista sai alkunsa "savitaipaleen kana", Suomen yleisin maatiainen. Kanakantoja on nyt löydetty yli kymmenen, ja ne ovat saaneet nimensä löytöpaikan mukaan. Savitaipaleen kanan lisäksi tunnetaan muun muassa kiuruvetinen, Jussilan, Alhon, piikkiöläinen ja horniolainen kana. Kannat ovat säilyneet yksittäisten ihmisten säilytystyön tuloksena.

    Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus (MTT) on vuonna 1998 perustanut maatiaiskanalle oman säilytysohjelman. Ohjelmassa mukana olevat sitoutuvat säilyttämään kanakantaa lajityypillisissä olosuhteissa vähintään neljä vuotta.

    Lähde: Wikipedia, Suomalainen maatiaiskana.

    Kommentoi 0


  • Laitakaupungin kanat: Esittelyssä Reetta-kana

    Reetta-kana. Kuva: Laitakaupungin kanat.

    Reetta on minun oma kanani. Valitsin sen täysin ulkonäön perusteella, höyhenpeite on ihanan punaruskea. Nimen kana sai ystäväni, toisen punatukkaisen kaunottaren mukaan. Reetta on kanoista kaikkein rauhallisin ja kiltein, antaa ottaa itsensä helposti kiinni eikä kauheasti pyristele sylissä. Reetan alavatsan höyhenet ovat aivan raparperijäätelön väriset.  

    Reetan höyhenet ja raparperijäätelö. Kuva: Laitakaupungin kanat.

    Reetta taitaa olla nokkimisjärjestyksessä alimmaisena, ainakin muut kanat nokkivat sitä ja saattavat hätistellä pois ruoka-astioilta. Reetalla olikin hetken pieni haavauma harjassaan, lasten mukaan Eriksonin tekosia. Jostain syystä Reetta kuitenkin on kanoista pulskin. Reetta onkin yleensä ensimmäisenä paikalla kun matoja tai kotiloita jaetaan. Reetta osaa myös kääntää vartalonsa muiden esteeksi löytäessään maasta jotain herkullista nokittavaa. Ehkä hän onkin paras vainuamaan ruokaa ja siksi muut ovat hänen perässään nokat ojossa. 

    Reetta lähikuvassa. Kuva: Laitakaupungin kanat.

    Lapsilta:

    ”Reetta otettiin ensimmäisenä syliin ja se kesyyntyi ensimmäisenä.”
    ”Kiltti ja kaunis mutta on yrittänyt nokkasta varpaaseen, luuli sitä varmaan madoksi!” 

    Tiesitkö että:
    - Suomalaisen maatiaiskanan ulkomuoto, koko ja kehonrakenne vaihtelee kanakannoittain. 
    - Kooltaan maatiaiskana on kevyen munijarodun kokoinen. Kanakantojen välillä on kokoeroja, mutta yksittäisen kannan sisällä isot kokoerot kertovat risteytymistä (kanta ei ole vakiintunut).
    - Maatiaiskanan muna on 40 - 55 gramman painoinen, lähes valkoinen tai vaalean ruskea, joskus harvoin pilkullinen.
    - Maatiaiskana on elinvoimainen ja pitkäikäinen (se elää yleensä 5-7-vuotiaaksi, Suomen ennätys on 21 vuotta).
    - Maatiaiskana on kylmänkestävä.
    - Sen taudinvastustuskyvyn arvellaan olevan parempi kuin nykyjalosteilla, mutta asiaa ei ole tutkittu.
    - Maatiaiskana on vaatimaton. Sille riittävät kotoinen viljaan perustuva ravinto ja perinteisen kuivikelattiakanalan olosuhteet.
    - Maatiaiskanalla ovat luontaiset vaistotoiminnot tallella (haudontavietti, jälkeläistenhoito, ravinnonhaku).

    Lähde: Maatiainen ry 

    Kommentoi 0


kirjoittajasta

Laitakaupungin kanat.

Helena on rekisteröitynyt siipikarjan pitäjä Itä-Helsingistä. Miten ja miksi kaupunkilainen perhe ryhtyi kanalanpitoon? Mitä munista tehdään ja miten kanojen pitäminen tuo tullessaan tiiviisti asutussa taajamassa? Kanalan ensimmäiset kesäasukkaat ovat neljä maatiaiskanaa.

kommentoiduimmat

Muualla Yle.fi:ssä