nappituntuma
Rusettipussukka ystävälle
Jotain pientä, söpöä ja ystäväni näköistä. Siinä kriteerit lahjaan jonka ystävälleni tein. Inspiraatio lähti valtavasta säkillisestä erilaisia kierrätettyjä nahkanpaloja jotka sain lahjaksi. En aivan heti kyennyt hahmottamaan mitä palasista syntyisi, mutta kun oikeanlainen kaava ja ajankohta kohtasivat, tiesin heti miten palaset käyttäisin.
Ompelu sujui sutjakkaasti, nahkaa kun ei tarvitse huolitella. Paksu materiaali oli hieman hankala vetoketjua ommellessa.
Ystävänpäiväänhän kuuluu rusettiluistelu ja tämä rusetti saa olla ystävälleni muistutus siitä. Rannekoruja olin tehnyt jo aiemmin ja olen aika varma että musta koru on juurikin passeli lahjan saajalle. Muutama makeinen vielä mukaan, luultavasti salmiakkia.
Ylijääneistä nahkanpalasista sain vielä letitettyä rannekkeen. Nipistin letinpäät nauhanpäillä kiinni. Sama toimisi myös punotulla ystävärannekkeella
Tämän rannekorun mukana voisi antaa ystäväkirjan jonka avain kulkisi aina mukana.
Liukuvärillä kangas elämään
Aloitin liukuvärjäyskokeiluni maltillisesti. Halusin jonkin pienen asusteen joka päivittäisi vaatetusta. Kaulakoru voisi toimia. Virkkaustyöstä ylijäänyt matonkude sopi loistavasti.
Löysin netistä hyvän ohjeen solmimalla tehtävään kaulakoruun. Hakusanoilla diy rag scarf tai diy braded scarf löytyy mallia erilaisille huiveille ja koruille vaikka millä mitoin. Myös vanhat t-paidat ja muut trikoovaatteet sopivat koruun mainiosti. Myös tämän tekemäni merimiessolmukorun ohje löytyy netistä.
Liukuvärjäyksen tärkein juttu on aloittaa vaaleasta väriliemestä ja tummentaa väriliuosta loppua kohti. Kasta tekstiiliä ensin syvälle vaaleaan liuokseen ja lisää pigmenttiä kerta toisensa jälkeen veteen ja kasta vähemmän. Kastamiskertojen, väripigmentin ja veden määrä vaikuttavat kaikki lopputulokseen. Kannattaa naudattaa väripakettien ohjeita, ja netistä löytyy myös tietoa. Yleensä värjättävä kangas täytyy kastella ensin. Veteen lisätään myös yleensä ruokasuolaa.
Herra Robotti-Vatipää
”Äiti, tee mulle robotti”, pyysi kohta kolmevuotias tyttö. ”Ai tyhjästä maitopurkista? Täytyy odottaa että saadaan juotua kaikki maito pois”, vastasi äiti. ”Ei ku pehmee robotti!”, vastasi tyttö.Meni pari iltaa kunnes robotti saatiin toimintakuntoon. Yhteistuumin valittiin kankaat. Vanha oranssi pöytäliina, kirpputorilta löydetty punavalkoraidallinen palanen ja vanha retroverho kelpuutettiin robottiprojektiin. Napit nappuloiksi valittiin omin käsin. Lettinauhoja ei kuvissa enää ole, ne ehdittiin jo riisua.
Kaavoja ei tehty, piirrettiin paperille vähän kuvaa siitä minkä näköinen otus tulossa olisi. Pitkät kädet ja jalat robotille olisivat tarpeelliset. Niillä ulottuisi hyvin kauaskin ja vääntelemään muttereita. Palloantenneilla saisi yhteyden kauas avaruuteen ja nappuloita vääntelemällä robotin toimimaan eri tavoin.Sitten leikattiin ja ommeltiin. Eniten työtä oli käsien ja jalkojen kääntämisessa ja täyttämisessä. Täytteeksi kelpasi vanhan sohvatyynyn vanut. Valmis robotti pääsi heti leikkeihin ja tänä aamuna tyttö kysyi: ”Äiti, teetkö Vatipäälle käsilaukun?”.
- ‹ edellinen
- 1
- 2
- 3
- 4
- 5
- 6
- seuraava ›
kirjoittajasta
Graafikko Kati Tavilampi näkee ympärillään koko ajan kaikkea äärettömän innoittavaa. Pieniä ja suuria asioita, jotka konkretisoituvat kotona, jalostuvat uusiksi ideoiksi tai ilahduttavat pelkällä olemassaolollaan. Inspiraation hetki lyö!
kommentoiduimmat