ajatusten miljoonalaatikko

  • Jos juoksee asunnosta täysillä

     

    Jos valuttaa juotua maitoa nenästään junan ravintolavaunussa, niin lentää ulos että sika, mutta jos ennen ravintolavaunuun menoa pukeutuukin omituisiin värikkäisiin harsoihin ja sanoo ulkomaaksi että tämä on meidän pakanallinen riitti ja käyttää sitä maitoa nenästä valuttaessaan kaarimaljaa ettei sotkeennu paikat, niin menee juuri ja juuri läpi ja voi ajatella sisimmässään että jesss!

    Jos tekee kahdeksan metriä korkean moottoroidun hiilikuitutarantellan ja ajaa sillä moottoritiellä sataakuuttakymppiä, niin sakottavat ilman mitään armoa, ne pirut, mutta jos ajaa tien sivussa hatelikossa joka ei ole tieliikennealuetta, niin eivät voi sille mitään, ja voipi suihkautella värjättyä vettä sen tarantellan hampaista ja hydraulivivun avulla väkytyttää sen tarantellan irvistäviä leukoja että väy väy väy väy väy ja mullistella sen pullottavia silmiä kamalasti, niin että jännittää jopa itseä!

    Jos juoksee asunnosta täysillä ja on lapio poikittain, niin tulee kauhea yllätys ja rytkäytys mahaan kun lapio jöntkähtääkin kiinni ovenkamanoihin ja itse heittää mahavoltin lapion ”akselin” ympäri ja rätkähtää kipeästi selälleen eteisen linoleumille™, mutta jos pitää lapioa pystysuunnassa, niin pääsee kirmaamaan ulos lapion kanssa ilman pienintäkään ongelmaa!

    Jos tekee ilmaisen karusellin, jossa on perkeleellisiä, kuin helvetistä ja painajaisista syöksähtäneitä, höyryäviä ja liman peittämiä, rikiltä haisevia kammoittavia hahmoja jotka ovat niin hurjan näköisiä että joillekin tulee aivan fyysisestikin huono olo ja jopa muutama kovanahkainen, paatunut teurastamon lihanleikkaajakin pyörtyy jos näkee ne, niin ei tule pitkät jonot siihen karuselliin vaikka on ipi-ilmainen se, mutta jos laittaa sinne vaikka yhden kivan pinkin ponihahmon sekaan, niin ei se mitään auta; äidit peittävät lasten silmät ja kiskovat lapsiraukat äkkiä kauemmaksi, itsekin leuka väpättäen ja niskakarvat pystyssä katseen pois kääntäen, että juostaan äkkiä kauas tuosta paholaisen karusellista, jonka Yleisradion outo setä rakennutti tuohon, että äiti soittaa suojelupoliisille ja ministeriöön ja isi ja isin kaverit hakevat bensaa ja polttavat sen helvetillisen tekeleen jo tänä yönä.

    Jos tekisi itselle uimahousut tekoturkiksesta niin ne olisivat kyllä hienot, kuivina, mutta märkinä ne olisivat päinvastoin hirmu säälittävät ja niistä lirisisi vesi jotenkin surkeasti siihen itsen alle. Ei olisi kunnian päivä se!

    Jos kasvattaisi avomaankurkun joka olisi kuusikymmentä metriä pitkä ja kerrostalon korkuinen, niin riittäisi olalle taputtajia ja mielistelijöitä, mutta jos ei ehtisi ajoissa korjata, säilöä ja purkittaa sitä kurkkua, vaan se alkaisi mädäntyä niille sijoilleen, niin naapurit etsisivät käsille kaikki kattilansa ja kauhansa ja paukuttaisivat kattiloita kauhoilla ikkunasta ja parvekkeella protestiksi aina kun kulkisi ohi, kun niitä niin haittaisi se pilaantuva, haiseva, vuoren kokoinen kurkku siellä, jonka viljeli innoissaan, mutta sitten kyllästyi ennen sadonkorjuuta hän. 

    Jos ostaisi Australian markkinoille tarkoitettuja kompasseja, joissa kompassineulan polarisaatio on päinvastainen, ja jakelisi niitä kansan syvien rivien keskuudessa marjastusaikana, niin ne häviäisivät mehtään koko marjastusporukka, joka ikinen iikka, mutta kun jakaisi sitten niitä hävinneitä marjastajia etsimään lähtijöille oikeita Suomeen tarkoitettuja kompasseja, niin nehän eivät etsijät pirut uskoisi että nämä on kunnollisia kompasseja vaan  sanoisivat että se yrittää hämätä ja mielessään kääntäisivät ne kompassineulan osoitukset päinvastoin ja sen takia ne etsijätkin häviäisivät mehtään ja taas pitäisi etsiä uusi porukka etsimään niitä molempia hävinneitä ja niille kolmansille pitäisi jo antaa GPS-laitteet, kun ne sanoisivat että myö ei piruvie siun petturikompassin varassa lähetä minnekään, että niin on epäuskoisia jotkut! 

    Jos keittäisi mielettömän sammion hapanimeläkastiketta ja sitten jakaisi kansan kahtia, ja toisille syöttäisi ensin pelkkää sokeria ja toiselle kansanpuolikkaalle jotain hapanta sitruunalillinkiä, ja sitten lähettäisi ne lusikoiden kanssa ja silmät sidottuna maistamaan sitä hapanimeläkastiketta ja kertomaan mielipiteensä että onko se imelää vai hapanta, niin puolet väittäisi että se on imelää ja toinen puoli väittäisi että eikun hapantapas selvästi, ja ne alkaisivat riidellä siitä yhtä kiivaammin ja kohta suorastaan käsirysyssä, ja jos hätiin lähetettäisiin ensin poliisit ja sitten armeija, niin sekään ei auttaisi, kun niistäkin puolet olisi hapanten ja puolet imelten puolella ja vain pahenisi siitä se! 

    Että se ero on siinä siis, käytännön tasolla.

     

    Kommentoi 4 Lue kommentit


  • Eri konsteja varjopuolineen

     

    Jos hakkaisi kahta isoa kiveä vastakkain aamusta iltaan joka päivä, niin on hirveän iso riski, että jollain kohtaa jäisi jompikumpi tai molemmat peukalot kivien väliin.

    Mutta jos jättää hakkaamatta niitä kiviä – peukaloturman pelossa – niin silloin ei pääse kuulemaan sitä pauketta ja kalketta joka siitä tulee. Että se on sen hinta. Toisen kuolo on toisen lei – eikun ei se sovikaan siihen. Mutta ymmärrätte kuitenkin.

    Sitten!

    Jos yllyttäisi naisia, että juoskaa tuonne kaikki katsomaan, niin olisi hauskan näköistä katsoa, kun ne tanner pölisten ravaisivat laumana sinne.

    Mutta sitten jos siellä ei olisikaan jotain naisten mielenkiintoa kiehtovaa kuten mallikoulun opettaja Jay Manuel taikka luolaihmisen maksan mallinen käsilaukku - vaikka olisi väittänyt että siellä on justiin ne, menkää kahtomaan! - niin pitäisi luikkia kauan seinänvieriä pitkin tekoparrassa ja sellaisissa valepukusilmälaseissa kuin Groucho Marx. Että se on ongelma siinä asiassa.

    Jos uskottelisi toisille että on talvi ja olisikin kesä, niin voisi joutua maksamaan isot korvaukset kun olisi joku ajanut audon järven jäälle ja ei olisikaan sitä jäätä kun kesällähän järvi täysin sula. Ja hirveä huuto siitä että auto siellä upoksissa ja kuka korvaa.

    Mutta ei ehkä sentään joutuisi sitä kokonaan korvaamaan, kun itsehän se sen sinne ajoi. Vaan saattaisi se autonsa kuralampeen menettänyt murtautua itsen hillokellariin kostoksi ja virtsata hilloihin. Ja pilallahan ne, siitä, tietty. Sanoo järki sen meille!

    Jos ottaisi tavakseen soittaa aamuviideltä postitorvea rappukäytävässä kuten Muumeissa se urheilu-innokas hemuli, niin pitäisi herätä tosi aikaisin ja lymyillä soiton jälkeen koko päivä ulkona.

    Mutta sitten toisaalta pääsisi nukkumaan vasta myöhään, koska uskaltaisi livahtaa asuntoonsa vasta iltamyöhällä pilkkopimeän turvin. Se on selkeä epäkohta tässä!

    Jos juoksisi huonekaluliikkeen ovesta sisälle ja pinttelisi polvet korkealle nousten täyttä juoksua koko liikkeen halki ja hyppäisi jalat ja kädet levällään mahalleen sängylle jota juuri esitellään jollekin perheelle, ja rätkähtäisi siihen niin että pääsisi kovaääninen ja pahalta haiseva pieru, niin se menisi läpi korkeintaan yhden kerran.

    Jos alkaisi tehdä sen monta kertaa päivässä, niin henkilökunnan kärsivällisyys hupenisi ennätysajassa. Se on nopeasti kasvava huolenaihe tätä menetelmää käytettäessä.

    Jos alkaisi tahallaan puhua koko ajan niin kuin olisi flunssassa, sillä tavalla että ”Bulla od duha” – ja puhuisi kuukausikapalla sillä tavalla.

    Niinpä työkaverit lopulta valittaisivat pääluottamusmiehelle, ja kun se pääluottamusmies tulisi oikein taksilla varta vasten toisesta kaupungista nuhtelemaan, niin silloin puhuisikin ihan normaaliäänellä että ”Mitäs pelleilyä tämä on – nuhaista puhetta? Ei mulla ole nuhaa ollut yli vuoteen ainakaan!”

    Niin pääluottamusmies joutuisikin rankaisemaan niitä toisia, ja siitä ei kyllä tulisi ystävällisiä katseita kahvihuoneessa. Että sen joutuu sietämään tässä konstissa.

    Jos uskottelisi jollekin, että sillä on liian kartion mallinen pää, niin se alkaisi uskoa siihen. Ja sitten kun sanoisi että ei se oikeasti ole kovin paljon kartion mallinen tuo sinun pääsi, eikä liikaa ainakaan, niin se ei silti uskoisi sitä, hän.

    Ja pitäisi maksaa sille pään kartioajatusterapiaa ehkä vuosikaudet. Ja ei luultavasti ole halpia sellaiset terapiat, kun jo pelkkä hiusten leikkuu muutaman millin sängeksikin voi maksaa pitkästi toista kymppiä Helsingissä. (Ja tämäkin siis tapahtuisi juuri Helsingissä.)

    Jos alkaisi Etelä-Suomessa kiskoa aivan sairaan pitkää köyttä kelalta, että kiskoo sen pohjoiseen asti, Suomen pohjoisimmalle rajalle, niin jossain kohti se köysi olisi jo niin pitkä ja painaisi jo niin paljon, että ei jaksaisi sitä vetää itse pirukaan enää, ei edes aukealla hangella, saati ryteikköisten syysmetsien läpi.

    Ja silloin pitäisi palata sinne alkuun ja kiskoa lisää klappia, lisää köyttä kelalta, että syntyy sellainen parin metrin korkuinen kaari, ja sitten pitäisi yrittää juoksuttaa sitä parin metrin kaarta eteenpäin, jolloin pitenee se köysi ehkä puoli metriä, metrin.

    Ja sillä tavalla menisi aivan sairaan pitkä aika sen köyden vetämiseen Pohjois-Lapin pohjoisosaan asti – kun viimeisten metrien aikana joutuisi juoksemaan koko Suomen läpi Lapista sinne Etelä-Suomeen köysikelalle, ja sitten juoksuttamaan sen köysikaaren koko Suomen läpi sinne Lappiin, ja taas uudestaan sama läpijuoksu koko maan, mennen tullen.

    Niin ihan hirveä homma olisi siinä tietenkin.

    (Älyätte sen itsekin.)

     

    Kommentoi 0


  • Kehnot juhlat niillä

     

    Moni on kyllä luopio. (Esimerkiksi te.) Luulisi, että jos valtio antaa niille kansallislaulun, niin opettelisivat sen. Mutta ei opettele moni! Vai osaatteko muka itse Maamme-laulun kaikki 11 säkeistöä - edes suomeksi? Ette osaa - ihan muutamasta ensimmäisestäkin mumisette sanat tarkoituksella epäselvästi, kun ette ole ihan varma että miten ne menikään.

    Totuuden nimessä on kyllä sanottava, että aika paksua palturia on painettu siihen Maamme-lauluun.

    Esimerkiksi 9. säkeistössä sanotaan, että ”Jos loistoon meitä saatettais vaikk’ kultapilvihin, mis itkien ei huoattais, vaan tärkein riemun sielu sais, ois tähän köyhään kotihin halumme kuitenkin.

    Onko näin?! Että jos vaikka jollekin eläkeläiselle tarjottaisiin täydellistä hype-onnelaa, niin se kumminkin mieluummin hinkuaisi sieltä räntäsateeseen itikoiden kupattavaksi ja laskemaan senttejä että riittääkö tarjoussilakkalaatikon ja piimän lisäksi punajuuriin rahat.

    Vielä naurettavan selvemmin kontrasti tulee esille alkutekstiä lukiessa: Och fördes vi att bo i glans Bland guldmoln i det blå, Och blev vårt liv en stjärnedans Där tår ej göts, där suck ej fanns. Till detta arma land ändå Vår längtan skulle stå.

    Jo pomppasi! Että kun elämä siis olisi yhtä tähtitanssia kultapilvien keskellä, ilman huolen häivää, niin nämä muka sieltä hinkuaisivat että hoi, mie tahon betonilähiöön takaisin ja seisomaan hikisenä jonossa ja janoan murehtimaan laskuja ja terveyttä ja velkoja - ja missä pirussa viipyy se räntäsadekin, ja itikat ja eihän täällä ole kännissä mölyäviä naapureitakaan eikä kuulu lähiräkälän karaoken uikutusta!

    Mutta silti on sanottava, että on Maamme-laulu sentään joissakin järjen rajoissa sentään.

    Toisin on kreikkalaisilla.

    Kreikan kansallislaulun - Ύμνος εις την Ελευθερίαν (Imnos eis tin elefterian); hymni vapaudelle, sepitti Dionysios Solomos.

    Voi vain kysyä, oliko Solomos syönyt liikaa sokeria laulua sepittäessään - siinä on nimittäin säkeistöjä mielipuoliset 158 (!) kappaletta.

    Kun katsoin Youtubesta, niin kahden ekan säkeistön laulaminen vei pikkuisen yli kaksi minuuttia, eli noin 1’04” - 1’05” kuluu aikaa per säkeistö.

    Jonsei laskupääni heitä, niin silloin koko laulun laulaminen veisi kreikkalaisilta hyvästi kolmatta tuntia.

    Eli jos on virallisia kokkareita tai muita, joiden aluksi kuuluu laulaa kansallislaulu, ja jos kokkareiden kestoksi on ilmoitettu esim. että ”Cocktail-tilaisuus klo 18.00-20.00”, kun pari tuntia on kai aika tyypillinen kokkarikutsujen kesto, niin olisi päästy vasta kansallislauluun - ja siitäkin olisi vielä vaikka kuinka monta säkeistöä laulamatta - kun vahtimestarit alkaisivat jo väkisin auttaa naisille takkia päälle ja työkkiä miehiä ovesta ulos, niin että kansallislaulun loput laulettaisiin parkkipaikalla autoon noustessa ja juhlat olisivat ohi ennen kuin olisivat kunnolla alkaneetkaan. Ei viinan tippaa olisi vieraat ehtineet saada, eikä maistaa feta-juuston murenaakaan.

    Kaikki tervetuliaismaljat, viinit, viskit ja cocktailit helmeilisivät kristallilaseissaan juhlasalin tarjoilupöydillä ja airutnauhapuetuiden tarjoilijatyttöjen tarjottimilla juomattomina, ja vahtimestarit ryyppäisivät niitä tarjoilijatyttöjen kanssa, työnnellen koristeellisimpien paukkujen paperisateenvarjoja tarjoilijatyttöjen hiuksiin koristeeksi.

    Ja söisivät hammastikkuihin tökittyjä kreikkalaisia lihapullia kymmenittäin; ja ahmisivat kreikkalaista salaattia isoista kulhoista, ammentaen sitä suuhun suoraan niillä isoilla ottimilla, ja makaisivat mahallaan tarjoilupöydällä, kyynärpää kaviaariastiassa, naama tarjoiluvadilla, kuolainen leuka maksapateen päällä leväten, massuttaisivat hanhenmaksapateeta, sitä alahampaillaan jälttäen ja nuollen ja röyhtäilisivät ja nauraisivat ja piereksisivät kuin meidän entinen naapurin setä jolla oli pussihousut, ja joka tuli pihan lasten lähelle, ihan siihen viereen, ja siinä sitten tahallaan piereksi ja nauraa käkätti vähähampaisella suullaan että "Suut makkeeksi!"

    Mutta nälkäisen cocktailväen innoton kansallislaulu sinnittelisi viimeiseen säkeistöön, ja äänet kuolisivat sitten pakokaasuntuoksuiselle parkkipaikalle, kun pettynyt juhlaväki palaisi kotiinsa, istumaan sohvalle pää käsien välissä, kiroten katkerasti että mitä vasten pitää olla näin pitkä kansallislaulu, että sama pettymys joka juhlissa - ensin niin into piukeana sinne. Ja sitten nälissä kotiin. Että on tämä ..sanonko ihan mistä!

    Sillä tavalla kiroaisivat ne luopiot omaa kansallislauluaan, että pah ja vielä kovemmin pah!

    Että on tämä kyllä yhtä pirua!

     

    Toivoo:

    Yksi monten puolesta.

    Maamme-laulu:

    http://fi.wikipedia.org/wiki/Maamme

    Kommentoi 7 Lue kommentit


kirjoittajasta

Markus Kajo. Blogi. Ajatusten miljoonalaatikko.

Yleisradion toimittaja Markus Kajo avaa ajatusten miljoonalaatikkonsa. Jos kommentoitte, niin armeliaita olkaa! Mitä auttaa että haukkuu hänet? Ei mitään se auta! (Totta. -Olotilan toimitus)

kommentoiduimmat

Muualla Yle.fi:ssä