ajatusten miljoonalaatikko
Samalla aikaa kun sitä itse
Kommentoi 6 Lue kommentitSamalla aikaa kun sitä itse seisoo hellan ääressä, elähtänyt puinen paistolasta kädessä ja kääntää paistinpannulla käryävää kananmunaa joka pääsi liian kuivaksi, niin samalla aikaa joku sylkee sukellusnaamarin lasin sisäpuolelle, huljauttaa sitä vedessä huuruttomaksi, laittaa naamarin päähänsä ja sukeltaa takaisin tropiikin turkoosinväriseen mereen katsomaan ihania pulleanaamaisia koralliriuttakaloja, jollaisia ei ole edes Unkarissa!
Mutta ihan samalla aikaa joku toinen jossain muualla sotkeutuu housunlahkeestaan polkupyörän ketjusuojaan, ja lentää turvalleen kirottuun hatelikkoon.
Samalla aikaa kun sitä itse seisoo tavaratalon hississä ja vääntelee naamaa, niin samalla aikaa joku katsoo turvakamerasta itseä, että tuo on kyllä sertifioitu hullu.
Mutta ihan samaan aikaan jossain muualla joku vääntelee naamaansa vielä enemmän peilin edessä, ja tekee hullun ilmeitä ja sanoo ”Öy möy möy möy!” ja se on niiden sisäministeri!
Samalla aikaa kun sitä itse seisoo bussipysäkillä sateen jälkeen, ja druip! - sen bussipysäkin suojakatoksen tukiputkesta luirahtaa pitkä hyinen vesinoro suoraan niskaan, niin samalla aikaa joku hyppii ilosta kun se voitti miljoonan sen maan lotossa.
Mutta joku toinen jossain muualla laskee samalla aikaa vesiliukumäestä liian rennoin pakaroin, ja menee vettä sen takapuoleen vaikka se on aikuinen, ja kankkulihaksia puristaen se naama häpeästä punaisena kävelee altaalta jäykästi, kuin ”puujaloilla”, vessaa kohti, takapuoli vettä täynnä ja mieli täynnä harmea ja noloutta siitä, että tämmöinen päivä näköjään taas tässä. Että vanhalle kävi vanhanaikaisesti.
Samalla aikaa kun sitä itse katsoo kun kissa juoksee pihan yli ja katoaa aluskasvillisuuden sekaan, ja harmittaa kun olisi tehnyt mieli pidempään katsella sitä kissaa ja jutella sille, niin samalla aikaa jossain satamassa ison laivan hirveä painetorvi sanoo röööööö ja viedään jonnekin niin paljon banaaneja että ne ei loppuisi ikinä vaikka kuinka söisi monta kiloa päivässä niitä ihan elukkana.
Mutta jossain muualla joku yrittää samalla aikaa työntää kottikärryjä vastamäkeen ja se töksähtää kivenmurikkaan niin että aisa ottaa ilkeästi mahaan eikä kyllä ole lippu korkealla sillä!
Samalla aikaa kun sitä itse vain makailee sohvalla jalka poikki ja syö sukulaisten lähettämiä suklaakonvehteja suoraan rasiasta, niin samalla aikaa jossain rehkii kauhea määrä naisvoimistelijoita ihan litimärkinä hiestä, että onnistuisivat edes yhden ainoan kerran ihan samaan aikaan, ja niiden valmentaja laittaa kämmenensä silmilleen ja pudistelee päätään kielteis-toivottomana ja katsoo niitä sen kämmenensä sormien välistä ja huokaa raskaasti.
Mutta jossain muualla joku koettaa käynnistää simahtanutta Ladaansa ja kiroilee niin hirmuisesti että sitä katselevia lapsiakin ihan säälittää.
Samaan aikaan kun sitä itse on masentunut ja toivoton, niin samaan aikaan joku konsultti pitää jossain jollekin vastahankaisille piruille pomojen määräämää seminaaria ylimaireana, että ne tuottaisivat vielä enemmän rahaa sille yhtiölle, eivätkä ampuisi itsejään ensimmäisen tilaisuuden tullen.
Mutta samaan aikaan jossain ihan muualla joltain kuivaa pajupilli ja se ei enää silloin soi.
Samaan aikaan kun sitä itse miettii että mikä se sellainen ”kampakeraaminen” on, niin samaan aikaan joku jääkiekkoilija hävittää polttari-illassa tekohampaansa tivolin vuoristoradalla ja joutuu menemään ruttunaamaisena kotiin ja syömään pehmeää leipää eikä näkki-, vaikka on mielestään kova jätkä.
Mutta samaan aikaan ihan jossain muualla katkea mandoliinista kieli, ja joillekin kuulijoille tulee mieleen miten kova Paganini oli leveilemään taidoillaan. Että ”Paskiainen!”
Samaan aikaan kun sitä itse ajattelee että marssisi tosi hienon ja urhean näköisenä jos olisi sotilas, niin samaan aikaan joku jäpättää jollekin että miksei se laita sukkia ja kalsareita pyykkikoriin vaan jättää lojumaan, että luuleeko se, että se toinen on sen piika.
Mutta samaan aikaan ihan jossain muualla tapahtuukin aivan prikulleen täysin samat, mutta kukaan ei tiedä sitä, niin että se ei osaa ällistyä että vau, täysin samat jutut, atomilleen! Että aivan käsittämätön yhteensattuma jätkät hei!
Toivoo
Yksi monten puolesta.
Sen itsen sijaiset
Kommentoi 9 Lue kommentitMonesti voi olla, että kun on aina vain sitä samaa ja samaa, niin alkaa tökkiä se sitä itseäänkin jo.
Että on samat tuttavat, ja harrastamis- ja ympäristö missä olla, ja sää, ja työ, ja työkaverit.
Ja monesti on aika samat ruuat mitä ostaa kaupasta ja syö mahaansa sisälle. Että makaronilaatikkoa, maksalaatikkoa, kalakeittoa, lihapullia ja perunamuutta puolukkahillon kanssa, ja lihakeittoa ja jotain uunissa korvennettua paistosta ja vihannes-jotain ja silleen. Tiedätte kyllä.
Että jos katsoisi mitä syöty 10 vuoden aikana niin hirmu paljon niitä samoja.
Niin sitä silloin tämmöinen terve, eloisa hahmo alkaa miettiä, että pitäisi saada päähän vaihtelua sille itselle. Ihan jo hulluksitulon välttämis-mielessä.
Niin siitäpä sitten mieleen kehkeytymään, että ulkoistaisi itsensä sijaisten varaan.
Ensiksi pitäisi säästää rahaa, kerta monet on tosi ahneita rahalle. Esim. yksi entinen naapuri oli niin ahne, että sillä silmät ihan kiilui kun se haistoi että jostakin voisi tehdä muutaman euron. Sairasta on se!
Mutta.
Jotkut itsen ulkoistus-sijaiset haluaisivat rahaa, mutta jotkut toimisivat ilmaisettain, omasta mielenkiinnosta ja oman henkilökohtaisen hulluksitulonsa välttelemis-syystä.
Monta sijaista pitäisi luultavasti saada: yksi, joka kävisi harrastuksissa hänen itsen tilalla, toinen joka menisi tuttavien luokse iltaa istumaan ja kuuntelisi mitä niiden lapsille ja puutarhakasveille kuuluu ja onko niissä etanoita ja muita loisia. (Kasveissa.)
Kolmas, jolle varmaan pitäisi maksaa vaikka ei olisi ahnekaan, olisi se, joka menee hammaslääkäriin itsen sijasta, kerta hammaslääkärille ei terve ihminen mielellään mene!
Tai siis sairas ei sinne ilosta hyppien riennä.
Vai oletteko muka nähneet monen riekkuvan iloisena hammaslääkärin odotushuoneessa. Ette ole!
Harrasta kansa päät painuksissa syntejään mykkinä miettien istuu siellä aina, lukien lehtiä joista tulee joko huono olo, tai joissa on eläkeläisiä jotka näyttävät riittävän reippailta kiipeämään Mount Everestin huipulle sopivana iltapäivärupeamana, ja joilla on kalliit ulkoiluasut ja design-villatakit jotka oikeasti maksaisi kolmen kuukauden eläkerahat.
Ja rollaattoria ei kellään, mutta älykännykkä ja golf-maila kyllä. Saksasta ostettuja petos-kuvia on ne! Ei ole Suomen eläkeläisiä ne. Sen tietää kaikki!
Mutta.
Kun ulkoistaisi itseään sijaiselle, niin pitäisi myös saada töihin sijainen. Tai helpompi ehkä ottaa säästämisen jälkeen sapattiaikaa ja firma huolehtisi sijaisesta itse.
Sitten kun sijaitset olisivat hankitut ja itse täysin ulkoistettu, voisi miettiä minne menee ja mitä tekee siellä.
Vaihtoehtoja tulee mieleen 4.
Vaihtoehto 1 Pesä autokorjaamossa
Ensiksi tulee tietenkin mieleen, että voisi salaa rakentaa jonkin autokorjaamon ikkunattoman peräseinän eteen valeseinän, ja sitten rakentaa sinne syntyneeseen onteloon salaisen pesän ja elää siellä salaista elämää.
Hyvät puolet:
Valmis lämmöneristys, luultavasti joku pimeä sähkömies osaisi vetää sinne sähkötkin autokorjaamon piuhoista, ja tilaa saattaisi olla myös jonkin pienen eläimen pitämiseen. (Vuohi, kaniini, kesy orava.)
Öisin rauhallista siellä.
Huonot puolet:
Juomavesi pitäisi kuljettaa sisälle ja virtsa jne (myös vuohen, kaniinin, tai kesyn oravan) ulos.
Autokorjaamo meluisa ympäristö pesälle päivisin.
Luultavasti sitä ostaisi sapuskat lähikaupoista, eli tulisi syötyä paljon samoja kuin ennenkin, ja purkkilihapullia jotka maistuu sahajauholta, eli ei muuttuisi paljon miksikään se.
Ei rusketu siellä auringottomassa pesässä.
Vaihtoehto 2 Muukalaislegioona
Muukalaislegioonaan menö toisi isoa vaihtelua sille, ja vaatteet talon puolesta ja ruuvan ja panokset. Muukalaislegioona myös marssii hitaammin kuin muut armeijat, niin ei haittaisi ehkä niin vaikka alussa huono kunto kuin sialla. Voisi ehkä myös saada katsella kiikarilla siellä.
http://www.youtube.com/watch?v=cAdhCEICLV8
Hyvät puolet:
Ilmainen ruoka, vaatetus jne. Oppisi ranskalaisten kieltä, joskin myös sopimatonta kieltä ja hirmu rivoja eleitä.
Näkisi outoja paikkoja.
Oppisi ampumaan vielä paremmin kuin nyt.
Saisi ehkä katsella kiikarilla siellä.
Saisi uusia kavereita paljon. (Tosin voi olla iso osa kiiluvasilmäisiä psykopaatteja.)
Ruskettuu.
Ei olisi samat ruuat kuin lähi-kaupasta aina itse ostaa; makaronilaatikot jne.
Huonot puolet:
Saharalla jne menee koko ajan hiekkaa kenkiin ja kuppaa indokiinan moskiittosuolla hyissit ja iilieläimet ja ties mitkä moskiittosuon pohjamurassa hampaat irvessä elävät kauheat suo-verimakkarat.
Jos laittaa nimen paperin - kuten on pakko - niin vähintään kolme vuotta pitäisi hillua siellä.
Voisi olla aika kauheat ne ruuat siellä välillä, vaikka onkin Ranska kokki-maa muka.
Voi purra meri-käärme päähän tai suo-käärme.
Vaihtoehto 3 Reppuselkä-haahuilu hipsterinä kulttien perässä Intiassa tai jossain tai Kaliforniassa guruna olo amerikkalaisille
Kuin jos ei olisi liian kirkkaana mielessä, että mitä tahtoo ja mitä kaikkea sitä voi olla maailmalla, niin voisi hippinä lähteä haahuilemaan ja liittyä vaikka jonkin puolivillaisen gurun laumaan Intiassa tai Kaliforniasa tai jossain tai ruveta guruksi itse vaikka guruvapaille amerikkalaisille tai niiden kavereille (siis eri amerikkalaisille kuin ne ekat).
Hyvät puolet:
Ei tarvitsisi paljon muuta kuin repun ja sinnikkyyttä liftata Intiaan tai kekseliäisyyttä & pitkämielisyyttä sinnitellä eväiden kanssa konttiin ujuttautumalla laivakyyditse Kaliforniaan.
Ei tarvitsisi miettiä, kun vain seuraisi puolivillaista gurua ja tekisi niin kuin muutkin laumassa.
Olisi ihan eri ruuat kuin jotka on lähi-kaupassa.
Hauska englanninkielen aksentti on Intiassa ja pitkä kulttuuri jota ei opi ikinä kokonaan kukaan.
Ruskettuu.
Huonot puolet:
Jos olisi itse se guru amerikkalaisille tai niiden kavereille, niin pitäisi joka päivä keksiä laumalle tekemistä.
Amerikkalaiset on puheliaita eli jos haluaisi vain istuskella niin aina olisi joku niistä pälättämässä ja kysymässä että miksi ei koko ajan hymyile se itse.
Voisi jäädä huumekauppiaiden ja poliisien risti-tuleen Amerikan nakkikioskilla.
Kova melu voi olla Intiassa ja tiikeri syödä tai käärme.
Vaihtoehto 4: Hankkia pimeä resiina ja ajella sillä yöllä rautateillä ympäri eurooppaa ja nukkua teltassa.
Voisi pimeällä resiinalla kiitää rataa pitkin vaikka minne hän! Mukana teltta ja pellosta söisi perunaa yöllä, ja viiniköynnöksestä. Vettä ranasta aseman lähellä, tai vuoristopurosta, jos on.
http://www.youtube.com/watch?v=k8S9rm2MZSQ
Hyvät puolet:
Ei tarvitse kuljettaa virtsaa ulos kuten autokorjaamopesästä, vaan voi asioida luonnon helmassa kuin muukalaislegioonassa tai maaseudulla guruna ollessa.
Vapaa kuin taivaan lintunen, paitsi täysin sidottu rataverkostoon.
Tulee vahvat hauikset.
Pääsee liikkumaan ympäri Eurooppaa mielin määrin kun vain jaksaa resiinalla nylkyttää.
Huonot puolet:
Ei näe ulkomaita juuri enempää kuin autokorjaamo-pesässä, koska resinoi yöllä kun on pilkkopimeää, ja päivällä nukkuu hatelikon sisällä teltassa.
Pitää oppia kiskomaan resiina äkkiä radalta kun jos tuleekin juna vastaan tai takaa.
Ei juttukaveria paitsi jos sattuisi törmäämään toiseen joka on ulkoistanut itsensä ja valinnut resiinavaihtoehdon (=nro 4).
Oh-hoh!
Tässäpä siis pähkinä purtavaksi, että minkä valita, suorastaan!
Siitä näkee, että elämässä ei ole aina pakko olla samaa kuin nyt on. Elämässä on vaihtoehtoja. Voi olla 4 vaihtoehtoa jopa!¨
Siinä ero!!
Tämän teille soi:
Kunn.
M.K.
Merkkejä siitä, että maailma on vain joku hävytön kokeilu
Kommentoi 5 Lue kommentitMoni miettii joskus kun on aikaa (esim lauantaina), että entä jos kaikki onkin vain jotain hävytöntä kokeilua taas.
Kun, ainakin silloin kun minä olin koulussa, niin joissakin aineissa ei saatu kirjoja, vaan saatiinkin jotain ahasveriaalisia monisteita, ja sanottiin että koettakaa kestää, tämä on nyt tällainen kokeilu.
Niiden monisteiden kanssa meinasi mennä hermot, ja moni tulikin lopullisesti hulluksi.
Ainakin 4 luokkakaveriani on edelleenkin sellaisia, että jos ovat maantiellä kävelemässä ja kuulevat että auto tulee, niin juoksevat tien sivuun ja metsään ja menevät männyn taakse. (Kosteammilla paikoilla koivun tai kuusen.) Sieltä katsovat silmät ymmyrkäisinä kuin sivettikissa.
http://static.ylilauta.org/files/me/orig/1363205629289218.jpg/sivettikis...
Ja sitten vähän minun jälkeeni tuli sellainen tempaus, että tämä on nyt joku peruskoulukokeilu. Ja piti vaan sietää sitä, niiden. Vaikka monet kiristelivät hampaitaan kuin helvetin asukit. Että kir kir.
Ja järkevien tölkkien asemesta pakattiin maitoa yhteen aikaan mielipuolisettuuksissaan muovipusseihin, että kokeilu taas, koettakaa kestää. Että hahhah, rääh! Häähä, snort.
Niin kyllä siinä kelpo mies jo on tiukilla ja alkaa miettiä, että entäs jos onkin kokeilua koko maailma!
Joku ulko-avaruudellinen kaukainen supernova tai muu kliimaksi missä asuu jotain lonkeropäähattivatteja, ne ovatkin panneet pystyyn tämmöisen jumalattoman workshopin. Että me ihmiset ja ihmisettäret ollaankin joku rottakoe tai markkinatutkimus.
Niin mitä merkkejä on semmoisia, joista voisi siviili päätellä, että haa! Selvästi on kokeilua tämä, että ei ole aitoa!
Niitä on paljon, kun miettii!
Ensimmäisenä tulee mieleen päänsärky ja naisten kuukautiset. Mitä iloa voi olla niistä kelle!
Tai se, kun alkaa kutittaa lapaluiden välistä, vähän alempaa, niin ettei yllä raapia, voi vain selin hinkata ovenkamanaan kuin joku nauta. Nauta kuuluu sorkkaeläinten lahkoon ja onttosarvisten heimoon. Naudat pystyvät käsittelemään kasviravintoa moniosaisen mahalaukkunsa avulla, joka koostuu pötsistä, verkkomahasta, satakerrasta eli lehtimahasta ja juoksutusmahasta. Sellainen on naudan tilanne.
Mutta!
Ei voi olla päänsäryille ja kuukautisille ja kutinoille muuta selitystä kuin että tutkivat miten saadaan tabletteja kaupaksi kun laitetaan ensin vaivoja niille, ja sitten, että ”tabletilla lähtee vaivat kuin kuppa Töölöstä!” Anteeksi vain töölöläiset, intiimi-paljastus.
Myös muita selkeitä merkkejä on siitä, että maailma on vain joku hävytön kokeilu.
Miksi hehkulamput palavat, siis simahtavat, niin nopeasti nykyisin. Ennen kestivät kauemmin!
Niitä säädetään simahtamaan, ohjataan säätönupilla jostain lonkeropäähattivattien kaukaisesta, tähtien takaisesta kliimaksista, missä ne asuvat herroiksi päivät vaan pahnoilla makaillen ja hedelmiä syöden, ja naureskellen ja katsovat hattivattikaukoputkillaan kun täällä maan päällä, vaikka Lieksassa tai Isojoella tai Mellunmäessä noidutaan että taas paloi lamppu ja pitää laittaa tilalle energiansäästölamppu jossa on niin kirkas ja kylmä valo että ikenet alkaa maistua suolahapolta ja tulee – yllätys yllätys! – päänsärky.
Entäs sitten skunkki, haisunäätä!
Mikä mieli muka on siinä, että on eläin, jonka tehtävänä on vaan haista pahalta. Myyräntyötä on semmoinen! Halpa-arvoisentaa eläimeä noin!
Siinä on joku kiusanteko ja kokeilu mielessä, että katsovat kun sellainen hajueläin haisentaa jotakin ihmiseä, ja sitten tämä oksentaa että hyi saa hyi sentään!
Niin lonkeropäähattivatit katsovat toisiinsa ja ruksailevat paperiin, että haisetetulta ihmiseltä paloi käämit totaalisesti – että ollaanko erittäin samaa mieltä, osin samaa mieltä, osittain eri mieltä vai täysin eri mieltä. Niin siihen ne laittavat että täysin samaa mieltä että paloi käämit siltä haisetetulta, ja oksensi kahdeksan (8) kertaa.
Tästä näemme, että ei pidä ottaa asioita kuin nakutettuina, vaan kyseenalaistaa pitää. Olla aktiivinen!
Oletteko esimerkiksi koskaan miettineet, että jos katsoo yhdellä silmällä tarkasti pistorasiaan, niin näkyykö sieltä naapurin puoli, jos on sellaisessa väliseinässä se pistorasia?
Vai voiko ollakin että teidän ja naapurin välillä on tyhjä tila, ja sieltä katsoo pistorasian reiästä teitä lonkeropäähattivattien kamera!
Ja niiden televisiossa näkyy teidän silmänne, ja kun nousette pois siitä, niin näkyy niiden televisiossa teidän huushollinne. Kaikki säälittävät yksityiskohdat.
Ja sohvalla naksuja syöden tai pahnoillaan katsovat lonkeropäähattivatit sitä. Ja aina riitelykohtauksissa ne vääntävät ääntä kovemmalle.
Toivoo:
Yksi monten puolesta.
- ‹ edellinen
- 1
- 2
- 3
- 4
- 5
- 6
- seuraava ›
kirjoittajasta
Yleisradion toimittaja Markus Kajo avaa ajatusten miljoonalaatikkonsa. Jos kommentoitte, niin armeliaita olkaa! Mitä auttaa että haukkuu hänet? Ei mitään se auta! (Totta. -Olotilan toimitus)
Tilaa RSS-syöte
kommentoiduimmat