ajatusten miljoonalaatikko

  • Jos luulisi ensin

     

    Jos luulisi ensin, että ei ole ketään, mutta olisikin, siellä pimeässä, niin säikähtäisi ja rääkäisisi. Ja säikähtyisi sekin toinen.

    Mutta voisikin olla tuttu se, ja sitten naurettaisiin – ja juotaisiin kahvit, kerta ollaan suomalaisia.

     

    Jos luulisi ensin, että on joku outo ihottuma, niin selittäisi apteekin naiselle pitkät tovit. Ja se kysyisi että ”onko hän askarrellut?”

    Mutta kun sanoisi että ”Juu, tein tonttuja kun paloi käämit tietokoneen kanssa ja piti tehdä jotain rauhallista” niin se sanoisi että ei tämä ole ihottumaa vaan kuivanutta Eri-Keeperiä. Ja sitten se rapsuttaisi sormenkynnellä, ja kuivanutta liimaahan se, ei ihottumaa.

    Vaan sitten ei juotaisi kahveja kerta oltaisiin apteekissa ja siellä on vain vettä pumppupullossa. (Niille ei anneta kahvia ettei ne kiihdy liikaa, ja ettei asiakkaat mene hysteerisiksi kun on paljon naisia asiakkaissa ja se tiedetään miten hysteria houkuttelee naisia - kuin neodyymimagneetti nuppineulia houkuttelee naisia se!)

     (http://en.wikipedia.org/wiki/File:Neodymium_magnet_lifting_spheres.jpg)

     

    Jos luulisi ensin, että koituu siitä pelkkää positiivista, ja venyttäisi alahuulen niin että siinä voisi pitää pingispalloa kuin valtavaa liikuntapalloa verkkokiikussa, niin moni olisi kyllä kateellinen, että miten se osaa nuin!

    Mutta voisikin yllättää se, että kravatti tai pusero olisi aina syljessä, ja puhelimessa pitäisi aina selittää moneen kertaan, ennen kuin lopulta saisivat selvän, että ahaa!

    Ja sitten juotaisiin tahoillaan kahvit, puhelin-yhteyden kautta, että ei meinannut ensin millään saada selkoa, mutta nyt on päivänselvää! Että hah-hah, hauska tapahtuma meillä täten!

     

    Jos luulisi pihalla ensin, kun pimeää, että vihollinen tuossa! Ja hädässään pieksäisi pajukepillä ja hutkisi nyrkeillä ja potkisi karate-potkuja ja mölyäisi ja örisisi huutoäänellä että saisi lisää rohkeutta ja hutkisi vielä kovemmin; hutkisi kuin itse piru.

    Mutta sitten huomaisikin että olikin vain koristepensaan päälle lentänyt jätesäkki, ei vihollinen, mitä vastaan taistelee siinä, ja huomaisi samalla miten naapurit katselisivat ikkunista ja pyörittäisivät sormea ohimolla, niin tulisi kiusaantunut olo.

    Mutta sitten pyytäisi niitä että tuletteko meille yökahville, ja ei tulisi ketään, niin olisi vielä kiusaantuneempi olo. Siinä kahvit keitettynä, pöytä kuppeja täynnä ja ja kermat nekassa ja hopeiset sokeripihdit häthätää kiillotettu, ja pakasteesta otettu pulla kuivamassa turhaan. Niin ei ristin sielua ovella eikä koko porraskäytävässä. Hiljaiset yksinäiset kahvit olisivat ne.

     

    Jos luulisi ensin, että makkaraa, mutta olisikin jotain broileriviritystä, niin kyllä pettyisivät!

    Mutta kun haluaisi korjata ja tarjota kahvit, niin pumpputermoksesta tulisikin teetä! Menneet termoksenpirut sekaisin pakatessa!

    Ja vaikka miten selittelisi, niin siitä paikasta lähtisivät kumarassa, kulmien alta vihaisesti mulkoillen harppoisivat pois. Paitsi osa kävelisi pää takakenossa, niskoja nakellen ja nenän varttaan pitkin halveksivasti katsoen, että ”pyh!” ja että ”muka!”

     

    Jos luulisi että toiset kuulee saman minkä itse, niin menisi uimahalliin ja uisi veden alla kallellaan, ensin toiselle puolelle kallellaan ja sitten toiselle puolelle kallellaan. Kerta sillä tavalla menee vettä korviin. Ja kun on maalla ja vettä korvissa, niin jos naputtaa päätään, niin kaikuu.

    Ja tulisi uimahallista pois, ja menisi kahvilaan ja nousisi seisomaan tuolille ja sanoisi ”hiljaa, shh! Kuunnelkaa ihan hiljaa hetki!” Ja kun hiljenisivät, niin naputtaisi päätään sormella. Ja sanoisi, että eikö ole ovela kaikuva ääni! Ja naputtaisi lisää, sormen lisäksi teelusikalla.

    Mutta ne kutsuisivat vartijan.

    Ja kun sanoisi, että eikö sentään juotaisi kahvit äänten kunniaksi, kun sentään kahvilassa tässä ollaan, joka ikinen, niin ne vain puistelisivat päitään, että ei kyllä. Että ehkä joku toinen kerta. Ja itset talutettaisiin raikkaaseen ulko-ilmaan. Että tokenepa siinä hetki, ystävä kallis!

     

    Kommentoi 3 Lue kommentit


  • Kysymyksiä naisista ja muista älyttömistä ihme jutuista tilastokeskukselle tai lääkäreille

     

    Moni miettii erejä mitä on, muta ei tajua, että välttämättä ei tarttisi olla justiinsa niin.

    Kyseenalaistamis on uudistuksen etuvartio! Ja sen miekka ja kilpi!

    Eikun se olikin KGB joka oli Puolueen miekka ja kilpi. Mutta kuitenkin! Edun nimissä tiedustelen siis seuraavaa:

    Mikä on ”langobardi”? Kuinka pitkäksi sellainen voi kasvaa ja onko se myrkyllinen? Esim. kauheat myrkkyhampaat, -piikki tms.

    Ja poliisilla kun on niitä sähkötusauttimia joilla jos tusauttaa niin menee älyttömäksi vaikka olisi hevonen hän, ja tajuttomuuksissaan putoaa älyttömänä kanveesiin. Niin tepsiikö sellainen langobardia vastaan?

    Toivon että tepsii, vaikka en olekaan poliisi. (Ainakaan vielä.)

    Sitten.

    Miten sanotaan ”kuikuilla” japaniksi? Jos esimerkiksi haluaisi sanoa että ”on hauskan näköistä katsella kun oppaan puhuessa yhtäkkiä kuikuilette kaula pitkällä Suurkirkon suuntaan yhtä aikaa koko revohka” niin miten se sanotaan japaninkielellä?

    Ja miten sanotaan japaniksi ”osta hyvä kello, ei ole varastettu”? Ja miten sanotaan silloin jos ei haluta mainita kellosta sitä että onko varastettu vai ei?

    Sitten tasa-arvokysymys. Miksi naisilla on parempia nimiä kuin miehillä? Miehillä usein niin tylsät nimet.

    Eikö se tulisi ihan yhtä halvaksi antaa miehillekin hyviä nimiä?

    Ja mielellään ei korjata tätä siten että aletaan antaa huonompia nimiä naisille (mikä on tietenkin ensimmäinen ajatus joka tulee mieleen) vaan että parempia miehille lisää. Joutavaa puhua tasa-arvosta kun ei edes yritetä!

    Eikö jo riitä että miehet on rumempia ja karvaisia ja kännissä, pitäkö vielä olla ikävystyttävät nimetkin niillä! Tai siis meillä. Epikseä on se!

    Sitten kysymys tunkio-alalta.

    Mistä tunkio tulee? Jos joku asia on selvä, se on selviö. Ja jos joku systeemi aidataan, niin eikös se keskellä oleva systeemi ole aitio. Ja jos joku kohta padataan, niin siihen tulee patio. Tai siis, ymmärrätte idean.

    Mutta mitä tunkio tulee? Ei se voi tulla siitä, että kaikkea mahdollista tungettaisiin tunkioon. Kun ette varmana ole koskaan nähneet, että joku vaikka kumihanska kädessä tunkisi tunkioon yhtään mitään. Tunkiolle vaan heitellään kaikkea mahdollista. Tungeta ei.

    Toki jos tunkion rakentaisi vaikka siihen yläkaappiin, joka on vaatekaapin varsinaisen osan yläpuolella, niin sitten joutuisi tunkemaan.

    Etenkin jos se alkaisi olla täynnä, se yläkaapin tunkio, ja pitäisi saada sinne vielä mahtumaan 4 kpl broilerin luita ja 8 banaaninkuorea ja 1 kahvinporopussi ja 1katkennut joku juttu, niin ne joutuisi tunkemaan sinne ja sitten se olisi perustellusti tunkio. Kerta tungettiin.

    Mutta jotta tunkio-nimitys  voisi tulla tästä, niin valtaosa tunkioista täytyisi olla vaatekaappien yläkaapeissa. Ja jos maassamme valtaosalla ihmisistä olisi kaappinsa sisällä tunkio, niin joku sen näkisi ja veisi ne mielisairaalaan, että ei ole normaalea tuo. Että hoitoon!

    Ja kun 95% ihmisistä olisi mielisairaalassa niin tulisi ennennäkemätön henkilökuntapula mielisairaanhoitoalalle ja toisaalta kun liki koko väestö olisi sairaslomalla niin valtion kassa naukuisi tyhjyyttään kuin nälkäinen kissa-eläin. Tai orava. (Jos oravat osannevat naukua. Siinä uusi kysymys - osaavatko?)

    Niin on se asia! Mutta mikäs olikaan seuraava kysymys. Ai niin!

    Onko sosiologia tärkeä tiede? Jos sosiologia on tärkeä tiede, niin miksi ei mistään löydy päivystävän sosiologin puhelinnumeroa. Katsoin sekä p-kirjaimesta että s-kirjaimesta. Ei ollut kummassakaan!

    Ja jos sosiologia ei ole tärkeä tiede, niin miksi sitä sitten opetetaan?! Yliopistot aina sanovat että on liian vähän rahhaa  ja tilan ahtaus ja opiskelijat että ei ole edullisia harrastus- ja liikuntamahdollisuuksia.

    Jos sosiologian huoneet yliopistolla saataisiin tyhjäksi, niin yhteen huoneeseen voisi saada koronapelin ja vaikka semmoisen jutun jota poljetaan niin kuin urkujen palkeita, että tulisi hiki sille.

    Ja toisessa sosiologian huoneessa voisi olla vaikka lihansyöjäkasveja kerta ne ovat kiinnostavampia kuin joku typerä palmu joa näyttää aina samalta, ja sitäpaitsi ne söisi pois ne pikku kärpäset joita tulee hedelmien mukana  loppukesästä ja alkusyksystä.

    Mistä nekin kärpäset tulee ja mikä on niiden tarkoitus?

    Luulisi, että hedelmäyhtiöillä jotka koettavat karsia kustannuksia, olisi muutakin tekemisiä kuin sujauttaa pikku kärpäsiä hedelmiin ihmisten ja ihmisetärten riesaksi.

    Kyllä minä hyvän pilan ymmärrän siinä missä joku muukin, mutta tuo menee jo riesan puolelle, yli hyvän maun rajan.

    Aivan kuin on ihan ookoo jos joku laittaa pierutyynyn johonkin, vaikka työpaikan kahvihuoneessa tuolille istuinpehmikkeen alle, mutta ei sitä kyllä fiksu laita kirkon penkkiin, eikä jonnekin missä on kipeitä tai huolestuneita ihmisiä, vaikka terveyskeskuksen penkille tai esim. pelastusveneeseen.

    Ja pieni kysymys lapsista.

    Pienillä lapsilla jotenkin tuntuu ettei niillä ole oikeastaan olenkaan kaulaa. Melkein niin kuin pää olisi hartioissa kiinni kun kilpikoiralla. Mitä se sellainenkin on! Ihme kummittelua ihmis-anatomialla, jos sanon suoraan.

    Sitten kysymys naisten aivon logiikasta. Oli videoita joissa oli jotain pörriäisiä ja nainen säikähti niitä ja juoksi. Tai siis oli useampi video ja aina eri nainen niissä.

    En tiedä oliko samat pörriäiset vai erit.

    Mutta jotkut naiset juoksivat niitä pörriäisiä pakoon suoraan ja jotkut juoksivat mutkitellen. Mistä se johtuu?

    Ovatko naiset keskenään jotenkin eripurassa kun ei ole yhtenäistä tapaa? Luulisi että olisi yhtenäinen tapa kuin esim. miehillä on että kutakuinkin kaikki toimivat virtsaamisen jälkeen samalla tavalla.

    Mies ymmärtää, että pitää olla joku roti, ettei karkaa hommat käsistä äkkiä koko maapallolla.

    Mutta nainen on vielä niin paljon luonnon lapsi, että se vain vissiin huitelee miten sattuu, hervotonna ja huoletonna kuin perhonen.  - Ettei vain kävisi vielä huonosti siinä!

    Nyt ei tule muuta mieleen, ja on muutenkin jo pää aika kuumana on kun ajatellut paljon. Mutta se on miehen osa, olla järki-peräinen! Naisella sitten enemmän sellaista viheltämistä vaan.

     

    Terveisin!

    Yksi monten puolesta.

     

    Kommentoi 4 Lue kommentit


  • Huomautettavaa muutamista eläimistä ja muusta

     

    Parahin Valtio!

    Ennen vanhaan kun soitti numeroon 09 niin sieltä vastattiin ”valtio”, selkeän naisäänen hyvin artikuloidusta, joskin toisinaan innottomasta toimesta. Nykyään kun tätä palvelua ei ole, joudun lähettämään havaintoni ja huoleni maassamme ilmenevistä virheistä ja toiveista muita reittejä pitkin - tämä olkoon yksi niistä.

    Ensimmäinen kohta havaitussa epäkohdistossa on heinäsirkka.

    Tiedätte varmaan tuon eläimen, jonka sanotaan soittavan vaikka ei se mitään soita. Enempi se on sellaista siritystä jota kuului autonkin moottorista kun siellä oli toissa kesänä joku juttu paskana ja maksoi ihan hirveästi kun korjasivat sen, vaikka oli kunnollinen korjaamo eikä sellainen missä rokotetaan ihan sikana vaikka ei mitään tehtäisi, niin kuin asiakas olisi joku vihollinen tai kupattava verenimu-kohde niin että kynitään kuin kanat!

    Kuitenkin!

    Heinäsirkka on minusta aivan liian monimutkaisesi suunniteltu. Jos haluatte esimerkin hyvästä suunnittelusta, niin miettikää pyörää, ympyrää siis.

    Jos leikkaa vaikka kuivasta mäntykuitupuusta kiekon ja laittaa sen juosta rallattamaan mäkeä alas, niin iloisesti menee se, ilman yhtäkään liikkuvaa osaa, koska on niin hyvin suunniteltu!

    Siinäpä olisi esimerkkiä teille.

    Mutta ei! Heinäsirkan jalat ovat naurettavan pitkät ja taipuvat kummalliseen suuntaan. Ja ei voi olla hyväksi heinäsirkan aivoille, että joku hyppii sillä tavalla, korkeuteensa nähden aivan kuin ihminen hyppisi pilvenpiirtäjien yli. Kyllä siinä ravistuu kallon sisällä höpelöksi hänen henkilökohtaiset aivot!

    Ja kuulemma on heinäsirkan korvat asennettu hänellä jalkoihin! Kuulitte aivan oikein. Jalkoihin! Millaista ivailua voi tällainen edes olla. Julmaa pilaa olennolla! Korvat kuuluu päähän, jo silmälasienkin takia. Näkeehän se siitä miten kuulosuojaimet on suunniteltu. Päähän ne on tarkoitettu, ei jalkiin, kellään!

    Toivon siis, että asialinjalle siirtyisitte heinäsirkoissa, viipymättä. Ei ole kohtuuton pyyntö tämä.

    Sitten toinen eläin-huoli.

    Kun ostaa torin lähellä kioskista jäätelön, lokki vei!

    Säikähdin niin että meinasi tulla hätä-ulostus ja rääkäisy.

    Ajattelin että olipa siveetön lokki ja ostin uuden jäätelön. Niin taas! Jo liikaa se! Eri lokki, sama asenne. Ei millaistakaan säädyllisyyttä!

    Ihminen kun sentään on luomakunnan kruunu, niin eläinten tottelemattomuus ja kurittomuus on jo täysin epähillillistä! Ei ollut minun nuoruudessani noin kurittomia eläimiä.

    Nöyrästi odottivat eläimet makupalaa. Ensin söi aikuiset ja joi kahvia. Sitten sai lapset lasten pöydässä. Eläimet vasta sitte!

    Ei ollut niin että siveetön eläime olisi vienyt häneltä jäätelön. Saati kahdesti!

    Jos ei poliisi laita eläinten röhkeyttä kuriin niin koska tietää ettei tule hirvi ja pure päähän!

    Pää katki ja aivo käyttökelvon heti! Ja mitkä korvaukset sitten valtiolta. Sitten kyllä väännellään käsiä, että olisipa kuunneltu ajoissa häneä! Jo lokki-aikana!

    Viimeinen huomio on jonkun, oliko Hellmannin tai Bellmannin maksamakkarasta. Se on hyvää, ei siinä mitään. Mutta toisin kuin joissakin toisissa maksamakkarissa, sieltä muovirysän päästä, mihin se on pakattu, sitä on vaikea saada ulos niitä loppuja maksamakkaria. Voisitteko määrätä, että paremmin saatava!

    Oikeusministeriltä menisi ehkä 2 min kirjoittaa maksamakkara-asetuksen täydennys, että pitää saada loputkin helposti. Tukisi hyödyntämistä loppuun asti ja olisi eko. Ei voi olla oikeusministerillä niin kiire että 2 min liikaa pyydetty. Enemmän käyttää varmaan Windowsin pasianssiin aikaa kymmenen kertaa päivässä kuin tuohon, se on varma.

    Pasianssi onkin hyvä ohjelma. Ja hyvä oli myös aikoinaan se, missä voi itse rakentaa erilaisia kojeita ja tasoja ja systeemeitä, ja sitten trampoliinien kautta palloilla laukaistavien kytkimien ja liukuhihnojen ja sytytyslankojen ja rattaiden ja dynamiitin avulla räjäytellä kaikkea. Ja juoksupyöräkin oli siinä ohjelmassa ja hiiri juoksi siinä ja loi dynamolla energiaa. Ja kissoja oli. Ne ei tietenkään räjähtäneet, vaan teki ovelia juttuja.

    Mihinkähän sekin peli hävisi. Sitäkin voisitte ottaa selvää!

     

    Toivoo:

    Yksi monten puolesta.

    Ja sama äänellä:

     

    Kommentoi 14 Lue kommentit


kirjoittajasta

Markus Kajo. Blogi. Ajatusten miljoonalaatikko.

Yleisradion toimittaja Markus Kajo avaa ajatusten miljoonalaatikkonsa. Jos kommentoitte, niin armeliaita olkaa! Mitä auttaa että haukkuu hänet? Ei mitään se auta! (Totta. -Olotilan toimitus)

kommentoiduimmat

Muualla Yle.fi:ssä