Kutonen kässässä - entäs sitten!

Kolmekymppisenä päätin uhmata käsityönumeroani. Mitäs siitä, vaikka oli kutonen kässässä. Haluan ommella! Ensimmäiseksi tein Burdan kaavojen mukaan turkoosin iltapuvun tiedekunnan vuosijuhlaan. Se oli halpaa ulkoilukangasta ja sen ompeleet kuin Eemelin ympäripäissään juoksennelleen Possuressun askeleet, mutta puku meni täydestä.

Täksi kevääksi ompelin itselleni kimonon. Ilman valmiskaavoja. Mallin piirsin lempimekostani vapaalla kädellä ja sitten vaan annoin mennä. Vaaleanpunainen kangas on pellava-puuvillaa, tallinnalaisesta kangaskaupasta. Kukikas jotakin viskoosia vissiin. Aluksi oli tarkoitus jatkaa vyötärönauhan alapuolelle helmaa, mutta päätinkin kokeilla miltä "puolimittainen" kimono tuntuisi. Se on siitä hauska, että kun se alla pitää pitkähihaista t-paitaa, aluspaidasta näkyy hihaa ja alaosaa. Esimerkiksi tummanturkoosin paidan kanssa kimono toimii hyvin.

Mitä sinä olet mieltä? Helma vai ei?